Suomi 100

Suomalaissotilas tunsi selässään vain ison humauksen – hetken päästä selvisi, miten läheltä luoti oli todella mennyt

Julkaistu:

Neuvostojoukkojen maihinnousu kesäkuussa 1944 yllätti Syvärillä olleet suomalaiset. Se uhkasi katkaista vetäytymistien. Kaikki joukot haalittiin taisteluun. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 96. jakso.
Rantaa kohti lähestyi aluksia, jotka havaittiin neuvostoliittolaisiksi. Juhannuksen aikaan 1944 Viteleen jokisuisto Aunuksessa kuului vielä takarintamaan, mutta kertaheitolla siitä tulikin taisteluiden etulinja.

Maihinnousu yllätti suomalaiset, myös merivartioasemalla palvelleen Viljo Saaren. Hän heräsi kesken unien, kun rannasta tuotiin tieto tykkiveneiden lähestymisestä.

– Ilmoitin tilanteesta heti eteenpäin ja jäin seuraamaan tilannetta, Uudessakaupungissa asuva Viljo Saari, 96, kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– Siinä ne nousivat maihin. Aunus kun oli Venäjän aluetta, niin kyllä ne tiesivät hyvän paikan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Saari ehti jo ihmetellä, miksi suomalainen rannikkotykistö ei ampunut laivoja. Tulta alkoikin tulla, mutta se jäi niukasti vajaaksi. Maihinnousu oli tosiasia, ja tilanne näytti vaaralliselta. Ilma oli täynnä hyökkäystä suojaavia lentokoneita. Suomalaiset haalivat puolustukseen kaikkia mahdollisia joukkoja, sekä edestä vetäytyviä että kohti rintamaa matkanneita sotilaita.

Vaikka Viljo Saarikin kuului rannikkotykistöön, joutui hän mukaan jalkaväen vetäytymistaisteluihin. Erityisen kova paikka oli pian edessä Tuulosjoella.

– Se oli kovaa tulitusta, ja meidän porukkaa kuoli paljon. Juostiin ja heittäydyttiin aina maahan, kun venäläiset tulittivat takaa.

Perääntyessään Saari tunsi vain lujan humauksen. Kun hän pääsi suojaiseen paikkaan näkyi jäljistä, että läheltä oli pitänyt.

– Pojat huomasivat, että reppuni oli rikki. Siihen oli osunut luoti. Minulle ei kuitenkaan käynyt mitään.

– En minä sitä paljon ajatellut. Silloin ei paljon ajateltu, mentiin vaan, Saari sanoo.

Sotaa hän on sitä vastoin ajatellut jälkeenpäin ja paljon. Saari on ollut monena vuonna puhumassa kutsunnoissa tuleville varusmiehille.

– Sota-aika on kamala, se on selvä. Ei sitä toivo.

– Silloin, kun minä menin armeijaan, oli kahden vuoden palvelusaika. Mutta ei se kaksi vuotta riittänyt. Sitä en toivo pojille.

Kuuntele Viljo Saaren haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat löydät täältä.

Tykistössä palvellut Esko Paakkala joutui maihinnousun torjunnassa keskelle hyvin sekavia taisteluita. Paakkala kertoo, miten hänen vieressään sotilas sai luodin päästä läpi, mutta selvisi hengissä.


Leo Merisalon tulikaste oli Viteleessä. Hän kuvaa taistelukentän olleen ”raaka paikka”.


Hävittäjälentolaivue 32:ssa palvellut Veikko Jokinen näki vihollisen lentotoiminnan maihinnousun yllä.


Mauno Turunen saapui rintamalle tammikuussa 1942. Rukajärvelle palasi iso sissiosasto, joka oli ollut Muurmannin radalla tuhoamisretkellä. Pakkanen oli todella ankara, ja Turunen joutui ensi töikseen hoitamaan paleltumia.


Valto Pusenius oli 18-vuotias jääkäri, kun hänet heitettiin Vuosalmen suurtaisteluun heinäkuussa 1944. Vihollisen hyökkäys oli todella raju. Kun Pusenius sitoi haavoittunutta alikersanttia, suorasuuntaustuli pyyhki jatkuvasti yli.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin suosituksi juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt