Suomi 100

Mai Guban tuhoamista talvella 1942 seurasi suomalaisten kilpahiihto epäinhimillisissä olosuhteissa – ja se todella näkyi jsp:llä

Julkaistu:

Suomalaiset tekivät talvella 1942 Itä-Karjalassa todella suuren sissi-iskun Muurmannin radalle. Olosuhteet olivat pakkasen takia hirvittävät ja paleltumia tuli paljon. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 95. jakso.
Mauno Turunen oli tammikuussa 1942 juuri tullut Rukajärven rintamalle vasta 18-vuotiaana. Hän meni rintamalle ensin lääkintäoppilaaksi joukkosidontapaikalle. Ensimmäisiä tehtäviä oli hoitaa miehiä, jotka olivat palanneet todella suurelta tuhoamisretkeltä yli sadan kilometrin päästä Muurmannin radalta.

Kohteena oli ollut Mai Guba -niminen huoltokeskus. Suomalaisia oli ollut toista tuhatta, vastarintaa ei ollut sanottavasti ollut. Pahinta reissussa oli hirvittävä pakkanen, joka liikkui -20 ja -40 asteen välillä.

– Majuri Majewskin johtama osasto oli ollut tuhoamassa Mai Guba -nimistä huoltokeskusta Muurmannin radan varrella. Jsp oli puolijoukkueteltassa ja siellä oli heti kovasti töitä, koska näillä Mai Gubasta palanneilla oli hyvin paljon paleltumia, Espoossa nykyisin asuva Mauno Turunen kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– Haavoittuneet ja pahemmin paleltuneet oli jo viety kenttäsairaalaan, mutta lievemmin paleltuneita oli noin 150.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Miehet olivat hiihtäneet useita päiviä. Takaa-ajajien pelossa pitkiin lämmittelytaukoihin ei ollut aikaa.

– Paljon oli rakkuloita jaloissa. Jos ei ollut rakkuloita, niin oli paleltuma oli punertava ja tulehtunut. Kun silloin ei ollut antibiootteja, niin jalkoja haudottiin Rivanol-liuoksella.

Aiemmin 100 tarinaa sodasta -sarjassa on haastateltu Ilmari Koppista, joka oli mukana Mai Gubassa. Hän kertoi, miten hirvittävän väsyttävä tuhoamisretkeltä paluu oli.

– Tuntui kuin olisin unessa hiihtänyt. Olin niin väsynyt, niin väsynyt, Koppinen kertoi.

Näkkileivän lisäksi voimia antoi pervitiini, saksalaisten kehittämä, metamfetamiinista tehty taistelupiriste, jota jaettiin varsinkin kaukopartiomiehille.

– Jotkut kavereista täytyi nostaa, että ei saa maata vaan täytyy hiihtää.

Ilmari Koppisen tarinan Mai Gubasta kuulet alla olevalta videolta.


Nämä tarinat kuuli jsp:llä hoidettavilta miehiltä myös Mauno Turunen.

– Itse Mai Guban valtaaminen sujui rauhallisesti. Vastarintaa ei ollut kovin paljon. Pakkanen oli karmea. Siellä väsyi, ruokaa oli vähän, eikä tulia saanut tehdä, Turunen kertoo.

– Se oli kova paikka. Etupäässä miehet puhuivat rankasta pakkasesta.

Kuuntele Mauno Turusen haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut löydät täältä.

Erik Holmström oli kesällä 1941 tykistön viestimies. Hän otti venäläisen luutnantin vangiksi.


Helmi Kotkanen palveli kesällä 1944 sotasairaalassa Kuopiossa 18-vuotiaana lääkintälottana. Hänen hoidettavakseen tuotiin raajaton, silmätön mies.


Panssarivaunun kuljettaja Lauri Kultalahti joutui Ihantalan tiellä kesällä 1944 hirvittävään taisteluun. Kaikki suomalaisten vaunut saivat osumia.


Tarmo Ahti soti Mannerheim-linjalla Kannaksella talvisodassa. Hän kertoo, miten vihollisen hyökkäykset torjuttiin.


18-vuotias jääkäri Valto Pusenius heitettiin Vuosalmen suurtaisteluun heinäkuussa 1944. Se oli pikakiväärimiehelle kova paikka.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin suosituksi juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt