Suomi 100

”Sattuu, sattuu, sattuu” – pikakiväärin tulituksen yli kuului hirveä huuto ja kohta 18-vuotias jääkäri oli aivan alikersantin veressä

Julkaistu:

Vuosalmella käytiin heinäkuussa 1944 Karjalankannaksen viimeiset isot taistelut. Hyökkäykset olivat rajuja puolin ja toisin. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 93. jakso.
18-vuotias jääkäri Valto Pusenius ampui pikakiväärillään niin paljon kuin vain ikinä ehti. Panssaridivisioonan jääkäripataljoonat oli määrätty vastahyökkäykseen Vuosalmella: tavoitteena oli heittää vihollinen sillanpääasemasta takaisin Vuokseen. Hyökkäyksestä ei kuitenkaan meinannut tulla mitään, sillä venäläisten oma hyökkäysvoima oli voimakas.

Taistelu aaltoili edestakaisin. Tykistötuli oli hirvittävää. Suomalaisten tukena oli panssareita, mutta venäläisillä niitä oli paljon odotettua enemmän.

– Venäläisiä tuli tosi paljon. Se oli vielä loivaa rinnettä. Laulatin pikakivääriä kovasti. Kaikki konekiväärimme olivat jääneet Kannakselle. Pikakiväärin paikkaa piti vaihtaa paljon. Kun laskin kestotulta, tuli kranaatteja heti niskaan, 91-vuotias Porvoossa asuva Pusenius kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta sarjan haastattelussa.

Jääkäripataljoona 2 oli muiden jääkäripataljoonien tavoin kulunut todella pahasti Kannaksen suurtaisteluissa, varsinkin Kuuterselässä ja Talissa. Vuosalmelle riviin komennettiin monia tuoreita täydennysmiehiä, kuten Puseniuskin. Hänestä vihollisen hyökkäys näytti suorastaan kummalliselta: massa vyöryi vain päälle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Ei suomalainen sotilas tule sillä lailla suoraan selkä köyryssä vihollista päin. Miehiä tuli melkein rinta rinnan. Niitä oli niin pirusti – tuntui, että mistä niitä riittää.

Tuli miehiä ja tankkeja. Ilma oli sakeana raudasta.

– Taaempaa oli tulossa yksi alikersantti. Olimme juuri ison kiven takana. Hän tuli, ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan kauhea huuto. Että sattuu, sattuu, sattuu.

Pusenius kääntyi katsomaan haavoittunutta miestä.

– Sirpale oli mennyt hänen kämmenselkäänsä. Se oli pystyssä nahan alla. Verta suihkusi pirusti. Otin kiireesti ensiaputarpeet ja rupesin sitomaan sitä. Meillä oli aina sidetarpeet mukana.

Samaan aikaan venäläisten suorasuuntaustuli pyyhki yli. Haavoittunut ja ensiavun antaja makasivat maassa vierekkäin.

– Olin aivan veressä, kun sain sen lopulta sidottua.

Suomalaisia ahdistellut tankki saatiin tuhottua. Pusenius kertoo, että kova hyökkäys tyrehtyi lopulta siihen. Vihollinen ei yrittänyt enää päälle. Sen sijaan tykistötuli jatkui kiivaana.

– Joka yö, kun tuli pimeää, tuli mahdoton tykistökeskitys. Koko yön. Ja suomalaiset antoivat takaisin. Meidän pään yli kävi vaan koko ajan viuh viuh, kauheasti.

Siinä ei paljon nukuttu.

Kuuntele Valto Puseniuksen koko tarina Vuosalmen kiivaista ratkaisutaisteluista jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.

Jukka Simola toimi tykistössä ja tykistön tulenjohtueessa Vuosalmella. Hän näki, miten suomalaisten keskitys osui suoraan hyökkäysryhmitykseen.


Jääkäripataljoona 4:ssä palvellut Olli Hovi joutui lähettämään Vuosalmella etulinjasta taakse miehen, joka pelkäsi liikaa.


Risto Kiiskilä jäi sotavangiksi Vuosalmella. Hänet yllätettiin täydellisesti etuvartioasemassa. Pian alkoivat kuulustelu, jossa venäläisupseeri raivostui täysin.


Viljo Lehtinen oli Blenheim-pommikoneen konekivääriampuja. Hän kohtasi pahimman ilmatorjunnan Vuosalmella.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi. Erittäin suosittu teos ilmestyi marraskuussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt