Suomi 100

Vetehinen ampui kaksi torpedoa ohi ja laskeutui 60 metriin – sitten alkoi sukellusvenemiesten helvetillinen odotus

Julkaistu:

Vetehisen sähkömies Pauli Salonius pelkäsi syvyyspommeja – ja niin teki myös päällikkö. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 92. jakso.
Sukellusvene Vetehisen sähköistä vastannut Pauli Salonius (1919–2017) kertoo, miltä tuntuu syvyyspommitus.

Kesällä 1944 veneestä havaittiin vihollisen laivoja keskellä Suomenlahtea.

– Päällikkö ajatteli, että mä torpedoin tuon.

Vetehinen ampui kaksi torpedoa, mutta ne olivat huonoja tai menivät ohi. Alusta saattaneet varmistuslaivat heräsivät, ja päällikkö sukelsi heti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Oltiin aika syvällä, 50–60 metrissä. Hiljaa mentiin. Mutta kyllä se vain kuunteli. Kuuli, että olimme siellä.

Saloniuksen mukaan neuvostoaluksilla oli hyvät kuuntelulaitteet.

– Alkoi syvyyspommitus. Aluksia meni pohjassa maanneen Vetehisen yli poikittain, Salonius muistelee yli 70 vuoden takaisia tapahtumia kotonaan Merikarvialla.

Pudotusväli noin 100 metriä. Pommien äänet lähenivät ja lähenivät. Saloniuksesta tuntui, että nyt osuu. Vaihtoehtoja ei juuri ollut.

– Jos tulee lähelle, kyljet menevät sisään.

Tällä kertaa onni oli matkassa. Vetehinen säästyi, vain muutama lamppu meni rikki.

– Ei ollut meidän vuoro.

Saloniuksen mukaan kaikki pelkäsivät: kipparikin oli ihan valkoinen, vaikka oli muutenkin vaalea.

Vetehisen upseerit saavat Saloniukselta kiitoksia: eivät olleet vaativia kuten luutnantti Lammio Tuntemattomassa. Lisäksi henki oli muutenkin hyvä. Saloniuksen olotilaa ahtaassa veneessä paransi hänen mielestään hyvä nukkumapaikka, joka jälkeenpäin saattaa tuntua kammottavalta pediltä, jopa vaaralliselta.

– Nukuin monta vuotta torpedon päällä, ohkainen patja alla.



Salonius oli Vetehisellä sähkömiehenä. Tehtäviin kuului mm. akkujen tarkistus, että niissä on rikkihappoa tarpeeksi, 15 milliä levyjen päällä. Akkujen lataaminen kuului myös tehtäviin. Virtaa kului, kun veneillä harjoiteltiin ja partioitiin. Kuukauden välein oli iso huolto, jossa akut, 124 kappaletta, nostettiin kannelle ladattavaksi.

Vetehisellä pystyi ajamaan vuorokauden sukelluksissa.

– Kun sukellettiin Helsingistä Viron lähelle, hiljaa mentiin. Siihen meni vuorokausi. Kuten olisi kävellyt lujaa, eli ei paljon edetty. Laskeuduttiin välillä pohjaan.

Vaikka veneessä oli hyvä henki, joskus tuli nokkapokkaa.

– Toiset innoissaan, että Saksa voittaa. Minä olin aina toista mieltä. Ei se voi voittaa. Tappeluhan siitä melkein tuli.

Vetehisen viimeinen taistelutehtävä oli yrittää torpedoida satamassa havaittu suuri huoltoalus elokuun 31. päivänä 1944 Lavansaaren vesillä Suomenlahdella. Matkalla nousi raju myrsky, ja operaatio piti keskeyttää. Aselepo tuli 4. syyskuuta.

Vetehisen miehistö kokoontui vielä yhteiskuvaan.

– Päätettiin silloin, että kymmenen vuoden päästä tavataan Helsingissä ja mennään Suomenlinnaan. Niin me tehtiin.

Ilta-Sanomat haastatteli Pauli Saloniusta helmikuussa 2017. Hän kuoli noin kuukautta myöhemmin. Saloniuksen videohaastattelun näet jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.

Lauri Puonti oli mukana Vetehisellä samassa syvyyspommituksessa kuin Pauli Salonius. Silloin ei voinut muuta kuin odottaa, milloin vesi tulee sisään.


Kauko Ritaluoma palveli Vetehisellä jo marraskuussa 1942, jolloin se upotti Neuvostoliiton sukellusveneen.


Kaukopartiomies Jouko Korhonen haavoittui tuhoamisiskussa syvällä vihollisen linjojen takana. Vaihtoehdot olivat karmeat.


Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt kertoo, miten suomalaiset joukot vetäytyivät uudelle rajalle syksyllä 1944. Sitten he lauloivat isänmaallisen laulun – ja entinen vihollinen teki kunniaa.


Viljo Lehtinen toimi jatkosodassa Blenheim-pommikoneen kk-ampujana. Hän kertoo, millaista on lentää suoraan sankkaan ilmatorjuntatuleen.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yhteen paksuksi juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt