Suomi 100

Salomon Altschuler joutui sota-aikana saksalaisen upseerin tulkiksi – ”Onko Suomen armeijassa juutalaisia?”

Julkaistu:

Talvisodassa Salomon Altschuler palveli etulinjassa. Jatkosodassa hän oli huoltotehtävissä Aunuksessa. Siellä Viipurin juutalainen joutui saksalaisten tulkiksi. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 89. jakso.
Kesällä 1943 viipurilainen Salomon Altschuler oli Viteleessä Laatokan rannalla. Paikkakunnalla tuli erään kerran myös saksalainen yksikkö. Sotapoliisit tulivat kysymään, löytyisikö suomalaisista saksaa osaavaa tulkiia.

– Meidän kapteeni sanoi sotapoliiseille, että meillä on korpraali, joka puhuu saksaa. Sanoin, etten osaa saksan kieltä kuin vähän koulusta, Altschuler, 104, kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa kotonaan Helsingissä.

Hän kertoi kapteenille puhuvansa jiddishiä, joka on sekoitus saksaa, puolaa ja venäjää. Se riitti. Altschuler määrättiin tulkiksi. Hän oli jo ennen sotaa kuullut, mikä oli juutalaisten kohtalo Saksassa.

Tehtävä ei todellakaan tuntunut hyvältä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sanoin, että älä helvetissä lähetä minua sinne. Minä en halua tavata niitä, Altschuler kertoo.

– Sitten se muuttui viralliseksi. ’Korpraali Altschuler, minä määrään teidät tulkiksi’, kapteeni sanoi.

Hän meni tapaamaan saksalaisia ja tapasi heidän komppanianpäällikkönsä.

– Saksalainen komppanianpäällikkö kysyi minulta, olenko suomalainen. Sanoin olevani kansallisuudeltani suomalainen ja uskonnoltani juutalainen.

– Hän kysyi, onko juutalaisia Suomen armeijassa. Vastasin, ettei armeijassamme ole kyse uskonnosta. Meillä on suomalaisia, saksalaisia, venäläisiä, kaikkia. Me olemme kaikki samanarvoisia.

Saksalainen upseeri vastasi Altschulerille tavalla, jonka hän kertoo muistavansa kirkkaasti edelleen.

– Minä en ole SS. Minä en ole SA, siis natsi. Ich bin Wehrmacht, kuulun armeijaan, Altschuler kertoo upseerin vastanneen.

– Henkilökohtaisesti minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista juutalaisvihaa. Olen ammatiltani insinööri ja toimistossa minulla oli juutalaisia kavereita. En siedä noita mustapukuisia. Ne eivät ole mitään sotilaita.

Altschuler kertoo yhteistyön saksalaisten kanssa sujuneen normaalisti. Heidän yksikkönsä siirrettiin muualle noin puolen vuoden jälkeen. Lähtiessään saksalainen kapteeni kutsui Altschulerin luokseen hyvästelläkseen tämän henkilökohtaisesti.

– ’Altschuler, me lähdemme nyt. En tule unohtamaan teitä’. Sen koommin en ole hänestä kuullut.

Kuuntele Salomon Altschulerin koko haastattelu jutun pääkuvana olevalla videolla. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat löydät täältä.

Hävittäjälentäjä Mauri Maunula lensi jatkosodan lopulla Morane-Saulnier-hävittäjällä. Hänen radiokutsunsa pelasti toisen lentäjän varmalta kuolemalta.


Viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt kertoo, miten suomalaiset vetäytyivät uudelle rajalle syksyllä 1944. Suomalaiset kajauttivat isänmaallisen laulun – ja entinen vihollinen teki kunniaa.


Kaukopartiomies Jouko Korhonen haavoittui syvällä vihollisen linjojen takana. Vaihtoehdot olivat karmeat: joko kuula kalloon tai sitten taistelutoverit vetävät haavoittunutta toistasataa kilometriä ahkiossa tulipalopakkasessa.


Varpu Pöyryllä oli kesällä 1944 yksi kaikista pahimmista tehtävistä, joita lotilla oli. Hänen piti huolehtia sankarivainajat arkkuihin.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt