Heinäkuun lopussa 1944 kiivaimpia taisteluita käytiin korpirintamilla Tolvajärven ja Ilomantsin suunnalla. Alueella suomalaisille ilmatukea antoi Hävittäjälentolaivue 28, jonka kalustona oli sekä vanhempia Moraneja että uusia Messerschmittejä.
Ylikersantti Lasse Hattinen oli saanut luutnantti Mauri Maunulalta käskyn lähteä venäläisen PE-2-pommittajan perään Morane-Saulnier-hävittäjällään. Kun taktinen lennonjohto ilmoitti venäläisten IL-2-koneiden parveilevan Tolvajärvellä, lähti myös Maunulan johtama kolmen koneen lentue ”räkänä taivaalle”.
– Huomio Lasse, täällä Maukka. Missä olet?
Hattinen ei vastannut Maunulan radiokutsuun. Moranellaan torjuntatehtävälle noussut Maunula yritti uudestaan.
– Huomio Lasse, täällä Maukka. Missä olet?
Ei vastausta. Maunula jatkoi tehtävälle Tolvajärven suuntaan, jossa maataistelukoneet ahdistelivat suomalaisia vahvan hävittäjäosaston suojaamana. Hattinen oli kuitenkin jo taistelualueella. Hän oli kuin olikin saanut kutsun samasta tehtävästä ja taisteli yksin noin 50:tä viholliskonetta vastaan.
Hattinen ampui alas kaksi Airacobraa ja otti sitten IL-2:n maalitauluksi. Siihen loppui tuuri. IL-2:n taka-ampuja osui Moraneen, joka syttyi tuleen.
– Lasse kertoi minulle, että hän menetti osumista jollain tavalla tajunsa. Hän alkoi painaa nokkaa kohti maata ja ajatteli, että se on menoa nyt. Korkeutta oli muutama sata metriä.
– Sillä hetkellä hän kuuli radiokutsuni. Sen huomio Lasse, täällä Maukka. Hän tajusi, että eihän tämä olekaan vielä loppu ja veti sauvasta nokan ylös! Hän irrottautui koneesta ja hyppäsi laskuvarjolla maahan.
Lentäjä laskeutui linjojen väliin. Sekavassa tilanteessa hän lähti ensin venäläisiä kohti, mutta ymmärsi onneksi pian kääntyä omien puolelle.
– Venäläisten kunniaksi täytyy sanoa, että yhtään laukausta ei ammuttu Hattista kohti.
Helsinkiläinen Mauri Maunula, 96, ei itse saavuttanut jatkosodassa ilmavoittoja. Eräällä kesän 1944 torjuntalennolla Jänisjärven päällä vihollisen LaGG-3 oli jo tähtäimessä, mutta Maunulan ”Mörkö-Morane” teki tenän. Mörkö oli suomalaisten Moranesta tekemä versio, johon asennettiin venäläinen moottori ja saksalaiset tykit. Maunulan mukaan ikävä ominaisuus oli se, että tykki tihkui öljyä.
– Öljy tahrasi etulasin niin, etten pystynyt tähtäämään. Pistin pään ulos ohjaamosta ja tähtäsin valojuovien perusteella. Eihän siitä mitään tullut. Painoin nokkaa ja lähdin pois.
Kuuntele Mauri Maunulan koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.
Viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt kertoo vaikuttavasta tilanteesta rauhan tullessa syksyllä 1944. Suomalaisten osasto lauloi isänmaallisen laulun – ja entinen vihollinen teki kunniaa.
Kaukopartiomies Jouko Korhonen haavoittui syvällä vihollisen linjojen takana. Vaihtoehdot olivat todella huonot. Joko hän ampuisi itsensä tai sitten häntä vedettäisiin tulipalopakkasessa toistasataa kilometriä ahkiossa.
Ritva Tuulos ilmoittautui vapaaehtoisena sotasairaalaan talvisodan alkaessa. Hän kertoo, millaista sotasairaalan arki oli.
Kauko Ritaluoma palveli sukellusvene Vetehisellä. Se upotti neuvostoliittolaisen sukellusveneen ajamalla suoraan päälle.
Lauri Lähteenmäki palveli Maaselän kannaksella Lauri Törnin johtamassa sissiosastossa. Hän kertoo partiomatkasta, joka meni pahasti pieleen.
Kaikki 100 tarinaa sodasta -tarinat on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.
