Ilmavoimien Blenheim-pommikone joutui raskaaseen it-tuleen, tähystäjän silmissä pimeni – ”Lentäjällä oli tässä iso reikä” - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Ilmavoimien Blenheim-pommikone joutui raskaaseen it-tuleen, tähystäjän silmissä pimeni – ”Lentäjällä oli tässä iso reikä”

Juhani Eskolan Blenheim joutui kovaan tehtävään saksalaisia vastaan. Ilmatorjuntatuli oli murhaavaa. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 83. jakso.

1.12.2017 15:37

Pommituslentolaivue 42:n Blenheim-pommikoneet lensivät letkassa Kemistä kohti Rovaniemeä. Suomalaiset olivat tehneet reilua viikkoa aiemmin maihinnousun Tornioon ja sota saksalaisia vastaan oli toden teolla alkanut lokakuussa 1944. Koneiden tähystäjät näkivät selvästi, mitä sota Lapissa tulisi olemaan.

Saksalaiset olivat sytyttäneet talot palamaan Tervolan seudulla. Savu nousi 1 500 metriin, joka oli pommittajien lentokorkeus. Tehtävä oli varsin selvä: Kemi–Rovaniemi-tieosuus oli täynnä vetäytyviä saksalaisia ja heidän kalustoaan, ja sieltä löytyisi kyllä pommitettavia maaleja.

Blenheim BL-156:n keulassa tähystäjänä maahan katseli luutnantti Juhani Eskola. Viikkoa aiemmin hänestä koko Lapin sota oli tuntunut täysin turhalta. Mielipide oli aika yleinen pohjoiseen tuoduissa joukoissa. Tämä olisi täysin Neuvostoliiton vaatimuksesta tehtävä manööveri, johon miehillä ei ollut hinkua.

Toista oli ollut kolme kuukautta aiemmin. Eskolan ensimmäinen sotalento Blenheimin tähystäjänä oli ollut Viipurinlahdella, kun suomalaiset olivat yrittäneet pommittaa venäläisten laivoja. Johonkin oli saatu osumakin, enemmän tuurilla kuin taidolla.

Sitten olivat alkaneet taistelut Ihantalassa. Ne olivat viimeiset ratkaisupommitukset, kun suomalaiset lähettivät heinäkuun alkupäivinä pommittajat koko rykmentin voimin tuhoamaan venäläisten hyökkäysryhmityksiä. Pommikoneet olivat lentäneet aamuyön hämärässä Kannakselle ja vaikuttaneet merkittävästi siihen, että puna-armeijan suurhyökkäys oli pysäytetty.

Alun turhautuminen oli kuitenkin karissut jo ensimmäisellä tehtävällä. Lokakuun 2. päivä oli Blenheimit olivat nousseet Paltamon kentältä ja lähteneet etsimään maaleja Ala-Portimojärven–Rovaniemen tieltä. Pilvet olivat matalalla ja välillä satoi vettä. Kolonna oli löytynyt, mutta saksalaisten nelipiippuinen it-tykki oli ampunut suihkun suoraan kolmantena jonossa lentäneen kapteeni Martti Salon ohjaaman BL-198:n polttoainesäiliöön.

BL-198 oli jatkanut vielä jonkin aikaa ilmassa, mutta syöksynyt palavana metsään. Miehistö hyppäsi. Tähystäjä Martti Ylikoski ja kk-ampuja Alpo Poutiainen jäivät saksalaisten vangiksi. Kapteeni Salo rämpi päiväkausia metsässä ennen kuin pääsi omien luo.

Vielä ennen starttia miehistöt olivat keskustelleet keskenään, pitäisikö saksalaisia ihan oikeasti pommittaa. Kun Blenheimin siipi oli räjähtänyt liekkeihin, ei asiasta ollut enää kahta sanaa: pommitetaan.

Tällä kertaa ei Juhani Eskola ehtinyt miettiä tuota viikon takaista tehtävää. Pommituslinjalla alkoi näkyä saksalaisia tien täydeltä.

– Maali oli Tervolassa. Siellä oli paljon panssareita ja muuta, Eskola kertoo erikoisesta lennosta ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

Saksalaisten ilmatorjunta oli saanut ensimmäisen sotaviikon aikana pelottavan maineen. He käyttivät tulenjohtoon tutkaa, joka ohjasi sähköisesti tykkien tulen samaan maaliin. Raskaat 88 mm:n kranaatit räjähtivät nipussa pirullisen tarkasti.

Matalissa korkeuksissa nelipiippuinen Vierling-tykki oli ihan yhtä pelottava ase.

– Kemissä paloi, ja savu meni jokea pitkin ylös. Ajattelin, että mennään tuohon savuun, niin ilmatorjunta ei näe meitä.

Maali näkyi ristikossa. Eskola pudotti pommikuorman. Tapahtui jotakin odottamatonta: hän näki, miten pommit putosivat.

Tähystäjät eivät nimittäin yleensä nähneet pommittamaansa kohdetta saati pommituksen lopputulosta. Normaalissa aluepommituksessa Eskola olisi katsonut parin kilometrin korkeudesta maastokohtaa, joka oli oikeassa karttaruudussa. Kun pommit olisivat räjähtäneet, kone oli jo kaukana.

– Luukun etureunassa oli kahva, johon nojasin leukaa. Katsoin, miten pommit putosivat. Olosuhteet olivat niin hyvät, että oli pakko osua.

– Neljä meni ihan kohdalleen. Olin arvioinut takatuulen oikein. Sitten pimeni.

Ilmassa räjähti. Kova paineaalto iski koneen keulaan kuin moukari. Blenheim oli tarttunut raskaan ilmatorjunnan tulenjohdon tutkaan.

Mitä seuraavien 40 sekunnin aikana tapahtui, Eskola ei edelleenkään tiedä tarkasti. Hän oli tajuttomana.

Onneksi ”Pelti-Heikki” oli vakaa kone. Brittiläisen koneenrakennuksen taidonnäyte pysyi edelleen ilmassa.

– Kun havahduin hereille, kone oli menossa kallellaan oikealle. Se nousi metrin sekunnissa ja ohjaaja Väinö Terho oli aivan hiljaa siinä vieressä.

– Onneksi olin saanut kaksi oppituntia vaakalennosta. Oikaisin koneen ja panin sen menemään suoraan. Vasta sitten ehdin katsoa, mihin oikein ollaan menossa. Suoraan Paltamoon! Kone oli kääntynyt 130 astetta.

Konekivääriampuja Kalervo Katainen oli jo harkinnut hyppäämistä. Hän oli luullut koneen saaneen osuman. Kone oli kuitenkin täysin lentokunnossa, mutta lentäjä Väinö Terho oli haavoittunut.

– Hänellä oli tässä iso reikä, Juhani Eskola hieroo sydämensä seutua.

88 mm:n tykin ammuksen sirpale oli repinyt aukon laskuvarjon valjaisiin. Eskola alkoi tutkia lentäjän vammoja. Kone lensi eteenpäin ilman, että Eskolan juuri täytyi ohjata. Hän löysi sormikopelolla ison sirpaleen.

– Ohjaaja oli ihan ’down’, hengissä kyllä. Hän valitti, että koskee, koskee, koskee... Ei voi lentää.

Eskola avasi Terhon lentohaalarit. Sydämen kohdalla oli pienen pieni reikä. Päältä päin haava ei näyttänyt pahalta.

Suunta jatkui Paltamoon päin. Blenheim oli edelleen melko nopea kone, joten matka taittui hyvin. Lentäjän olo alkoi parantua lennon edetessä. Oulujärven päällä mietittiin, miten tässä oikein pitäisi laskeutua. Tullaanko alas normaalisti vai tehdäänkö pakkolasku pyörät sisällä? Kaikki olivat helpottuneita, kun Terho sai lopulta Blenheimin alas kentälle kaikkien lentotaiteen sääntöjen mukaan.

Vasta sairaalassa selvisi, että sydänpussin ulkoreunaan oli tunkeutunut nuppineulan kokoinen sirpale.

Erityisesti saksalaisten tarkka ilmatorjunta oli kohtalokasta suomalaisille koneille Lapin sodassa. Saksalaisten Messerschmitt-hävittäjä onnistui pudottamaan yhden suomalaisten Junkersin.

Sodan ehkä erikoisin tapaus sattui Pommituslentolaivue 44:n Junkers-koneelle JK-260. Rovaniemen lentokenttää pommittamaan lähtenyt kone eksyi kehnossa säässä ja sen radiolaitteet rikkoutuivat. Miehistö yritti takaisin Rissalaan, mutta joutui tekemään pakkolaskun järveen polttoaineen loppuessa. Kolme miehistön jäsentä hukkui.

Yllätys oli karmea, kun ainoalle eloonjääneelle, luutnantti Bernhard Lappalaiselle selvisi rannalla, että hän olikin Neuvostoliitossa: Junkers oli lentänyt säkkipimeässä peräti 100 kilometriä Leningradista etelään. Ohjaaja pääsi vankeudesta kotiin vasta marraskuussa, vaikka Suomen ja Neuvostoliiton välillä olikin jo aselepo.

BL-156, jonka tähystäjänä Juhani Eskola oli Tervolassa, ammuttiin alas 18.10.1944 Rovaniemen–Kittilän tiellä noin 50 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Pilvet olivat todella matalalla, ja lentokorkeus oli vain noin 300 metriä. Saksalaisten 88 mm:n RMB-tykit tekivät siltä etäisyydeltä tuhoisaa jälkeä. Blenheim sai täysosuman ja koko miehistö kuoli.

Yksikään miehistön jäsenistä ei ollut sama kuin Juhani Eskolan kuvailemalla lennolla.

Ilmavoimien miesten sotakokemuksia ei voi oikein verrata jalkaväen miesten kokemuksiin. Ensimmäisillä oli määrätty tehtävä, jolle mentiin ja tultiin pois. Jälkimmäiset saattoivat riutua taistelussa vuorokausitolkulla.

– Se oli hetki vaan, Eskola tiivistää lentotehtävät.

Juhani Eskola lensi kesällä 1944 todella kovissa paikoissa. Ihantalassa vastassa oli kova torjunta, Vuosalmella tulitus vasta olikin rankkaa. Sota saksalaisia vastaan oli taas oma lukunsa. Mikä oli pahin paikka? Eskola palaa tehtävään Tervolassa, josta hän kertoi seikkaperäisen tarinan.

– Koskaan ei kone ollut niin lähellä tuhoutumista kuin silloin.

Kuuntele Juhani Eskolan koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut löytyvät täältä.

Ritva Tuulos oli talvisodan alkaessa 15-vuotias koulutyttö. Hän ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi sotasairaalaan.

Jouko Eräkorpi kertoo, millaiset olivat talvisodan ensimmäiset laukaukset Rajajoella 30.11.1939.

Panssarivaunun ajaja Lauri Kultalahti joutui hirvittävään taisteluun Ihantalassa 1944. Kaikki suomalaisten vaunut saivat osumia.

Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin juhlakirjaksi, joka ilmestyi myyntiin marraskuussa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?