Suomi 100

Lenin lähetti rokonarpisen miehen Helsinkiin vallankumousta lietsomaan – tuleva hirmuhallitsija palasi tyhjin käsin

Julkaistu:

ratkaisun päivät
Lenin halusi, että Suomen työväki ottaisi äkkiä vallan.
  • 27. marraskuuta 1917 aloitti toimintansa P.E. Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti, hallitus, jonka päämäärä oli Suomen itsenäistyminen. Itsenäisyys julistettiin eduskunnassa 6.12.1917. Noiden päivien välillä käytiin kiivasta poliittista taistelua, jota IS:n Ratkaisun päivät -sarja seuraa.
Lyhyt, rokonarpinen mies ei ollut mukaansatempaava puhuja. Hänen venäjänsä oli niin murteellista, että joidenkin kieltä osaavienkin oli vaikea ymmärtää uhmakasta sanomaa.

– Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka, rohkeutta, rohkeutta, rohkeutta!, mies julisti.

Danton käynnisti aikoinaan Ranskan vallankumouksen suuren terrorin, jonka uhriksi itse joutui. Pienestä miehestä tulisi vielä Dantonia kuuluisampi kumouksellinen ja terrorin suurmestari. Hän oli Josif Džugašvili. Hänen toverinsa Venäjän bolsevikki-puolueessa tunsivat miehen Kobana, harva käytti vielä hänen uudempaa peitenimeään Stalin.


Samaan aikaan, kun eduskunnassa päätettiin uudesta senaatista, sosiaalidemokraatit pitivät 25.–27. marraskuuta 1917 ylimääräisen puoluekokouksen. Alle viikko aiemmin oli päätynyt yleislakko, jossa puolue lähes otti vallan, mutta epäröi viime hetkellä. Nyt mietittiin mitä pitäisi tehdä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lenin lähetti Stalinin ja Aleksandra Kollontain veljespuolueen kokoukseen yllyttämään kumoukseen Suomessa. Kysymys ei ollut vain maailmanvallankumouksen viennistä. Venäjän pääkaupunki Pietari oli Suomen kyljessä ja Suomi täynnä venäläistä sotaväkeä, jonka uskollisuudesta bolsevikit eivät voineet olla varmoja. Jos Suomi joutuisi vastavallankumouksellisten käsiin, kaatuisi Pietari äkkiä.


Suomea havittelivat saksalaiset, jotka toisaalta halusivat, että bolsevikit pysyisivät Venäjällä vallassa, jotta voisivat tehdä rauhan Saksan kanssa. Suomi oli äkkiä tärkeä pelinappula.

Stalin toi Leninin kirjeen, jossa tämä kehui Suomen työläisten järjestelykykyä ja kehitystasoa, jotka auttaisivat ”toteuttamaan menestyksellisesti Suomen sosialistisen uudelleenjärjestelyn”.


Osa kokousväestä uskoi bolsevikkeja, osa ei. Maltilliset kuten Väinö Tanner kavahtivat koko kumousta. Kumousta ja diktatuuria vaativat mm. Oskari Tokoi ja Kullervo Manner. Osa häilyi välissä. Tuleva kommunistijohtaja Otto-Wille Kuusinen arveli, että kumoukselliset voisivat päästä valtaan Etelä-Suomessa ja ehkä muuallakin, mutta epäonnistumisen hinta olisi hirveä. Kuusisen ennustus toteutui karmealla tavalla parin kuukauden kuluttua.

Koeäänestyksessä maltilliset voittivat äänin 59–43. Kuusinen laati päätöslauselman, jonka mukaan voitaisiin tilanteen mukaan joko pyrkiä parlamentaariseen kokoomushallitukseen tai vallanottoon. Stalin ei vielä saanut haluamaansa.


Lähteet: Ohto Manninen (toim.) Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. Matti Lackman: Kullervo Manner – kumouksellisen muotokuva. Oskari Tokoi: Through the Stone Wall – The Autobiography of the First Premier of Finland.

Kaukasuksen rosvo

Josif Džugašvili (1878–1953) liittyi nuorena bolshevikkeihin. Aluksi hän toimi Gruusiassa, nykyisessä Georgiassa, josta oli kotoisin. Džugašvili oli kovan linjan kumouksellinen ja terroristi. Hän hankki puolueelle rahaa pankkiryöstöillä ja suojelusrahoja keräämällä.

Nuoren miehen armoton tehokkuus herätti puolueen johtajan Leninin huomioon. He tapasivat ensi kertaa Tampereella vuonna 1905. Puoluetoverit tunsivat nuoren Džugašvilin Kobana. Nimen Stalin, ”teräksinen”, hän otti myöhemmin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Stalin oli karkotettuna Siperiaan, josta vapautui tsaarin kaaduttua. Hän tuli Pietariin ja nousi nopeasti bolshevikkien keskusjohtoon. Stalin osallistui komissaarina Venäjän kansalaissotaan. Leninin kuoltua hän syrjäytti kilpailijansa ja nousi kommunistisen puolueen johtoon ja Neuvostoliiton yksinvaltiaaksi 30 vuodeksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt