Lotat Kaatuneiden evakuoimiskeskus ISTV 100 tarinaa sodasta Varpu Pöyry - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Varpu Pöyryllä oli sota-aikana yksi pahimmista tehtävistä, johon voi joutua

Eräs kovimmista tehtävistä, mihin lotat joutuivat sota-aikana, oli rintamalta tuotujen sankarivainajien valmistaminen arkkuun. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 74. jakso.

22.11.2017 13:20

– Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa oli meitä lottia ja miehiä, jotka nostivat ruumiita. Heillä oli enemmän voimia kuin meillä lotilla. He lähtivät aina illalla hakemaan ruumiita.

Myllypellossa Karjalankannaksella oli Kaatuneiden evakuoimiskeskus, johon lääkintälotta Varpu Pöyry määrättiin kesällä 1944.

KEK:n tehtävät olivat fyysisesti ja psyykkisesti erittäin raskaita. Vainajat saattoivat olla erittäin huonossa kunnossa. Joltakulta puuttui pää tai raajat. Toiset olivat sirpaleiden raatelemia.

Täysosuman saaneista ei ollut jäljellä kuin palasia.

– Ensimmäinen näkemäni kaatunut jäi mieleen. Hän oli kuollut punatautiin. Ei siinä ollut mitään ulkonaista, oli ihan hyvännäköinen, 94-vuotias Varpu Pöyry kertoo 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

Toisen maailmansodan aikana kaatuneiden lähettäminen kotiseurakuntaan haudattavaksi oli suomalainen erikoisuus. Suurvalta-armeijat hautasivat kaatuneensa rintamalle kenttähautausmaille. Sankarivainajat siistittiin hautausta varten.

– Vainaja riisuttiin, pestiin ja sidottiin. Sitten se viimeisteltiin arkkuun. Saatoin laittaa arkkuun myös kukkia. Arkku oli tavallinen puuarkku.

– Jos ruumis oli mennyt huonoksi, se pantiin arkunmittaiseen voimapaperisäkkiin ja kalkkia päälle. Päälle pantiin lappu, että pyydetään ettei arkkua avata.

Nykyisin Vaasassa asuvan Varpu Pöyryn lähipiirissäkin kannettiin huolta siitä, miten hän jaksoi tehtävässä. Vastaus on edelleen yksinkertainen: hyvin.

– Itselleni se ei koskaan tehnyt pahaa. Olen kiitollinen, että osaltani sain palvella isänmaata.

Katso Varpu Pöyryn haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.

Helmi Kotkanen oli vasta 18-vuotias hoitaessaan haavoittuneita Kuopiossa sotasairaalassa. Eräällä potilaalla ei ollut raajoja eikä silmiä. Häntä Kotkanen hoiti ilman mitään kunnon ohjeita.

Markus Aaltonen taisteli talvisodassa Raatteen tiellä. Ennen suurta voittoa suomalaiset joutuivat oikeaan verilöylyyn Eskolan talon pihassa.

Antti Jahkonen eteni saksalaisten perässä tuhottuun Rovaniemen kaupunkiin. Sinne saksalaiset olivat jättäneet pirulliset miinoitukset.

Aatto Mukari joutui Talissa kesällä 1944 kovaan paikkaan. Oma haavoittunut pyysi häneltä armolaukausta.

100 tarinaa sodasta -tarinat on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi, joka on ilmestynyt aivan hiljattain.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?