”Nykyajan nuoret on hienoja, minä kunnioitan heitä kauheasti” – 93-vuotias veteraani puhuu suorat sanat sodasta sekä Suomen nuorisosta

93-vuotias Kaino Kauranen joutui koviin taisteluihin Laatokan Karjalassa vuonna 1944. Hänellä on paljon kerrottavaa elämästä rintamalla, mutta myös sanottavaa tämän päivän nuorille. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 71. jakso.

20.11.2017 13:35

Kevättalvella 1944 sotamies Kaino Kauranen oli kyyristyneenä aivan hiljaa vartiopaikan monttuun. Ympärillä oli lumista metsää. Lähellä kulki leveä joki.

Jalkaväkirykmentti 44:n lohkolla Heposaaressa Syvärin keskellä ei ollut vartiopaikkoja vaan kuulovartiopaikkoja. Suomalaisilla ja venäläisillä molemmilla oli näin. Molemmat yrittivät saada vankeja. Sitä kohtaloa ei haluttu.

Kerran myös Kauranen joutui lähtemään lipettiin ja lujaa. Vanginsieppaajat lähestyivät parivartiota.

– Nehän olivat ottaneet selvää, missä meidän vartiopaikka oli. Mekin kävimme kyllä kyttäämässä, missä pojat oli kuulovartiossa. Etukäteen olimme suunnitelleet, mitä tekisimme, Janakkalassa asuva Kaino Kauranen kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– He tulivat niin hiljaa, että pääsivät ihan lähelle. Mahorkan haju oli sellainen varoitus ja viesti, että nyt he ovat lähellä. Sitten me kaverin kanssa huomasimme, että tuolla he tulevat.

Miehet tiesivät, etteivät he olisi kahdestaan voineet mitään sieppauspartiota vastaan. Suomalaiset hiippailivat äkkiä Syvärin rantaan asemiin. Tilanne laukesi siihen.

 Mä sanon nuorille, että ne on hienoja nämä nykyajan nuoret.

Kevättalvella 1944 Syvärillä oli vielä verrattain rauhallista. Kaikki muuttui kesäkuussa. Puna-armeijan suurhyökkäys alkoi ensin Karjalankannaksella ja toista viikkoa myöhemmin myös Syvärillä ja Itä-Karjalassa. Seurasi sekavien vetäytymistaisteluiden sarja, jotka huipentuivat heinäkuussa U-asemassa Suomen puolella. Myös JR44 piti asemansa useilla vastahyökkäyksillä, joissa tappiot olivat kovat puolin ja toisin.

– Vaikka olin silloin nuori, mutta kun tuli kovasti kranaatteja, niin kädet pantiin näin. Pyydettiin apua. Että vielä auttaisi, Kauranen ristii kätensä.

Kun Kaino Kauranen puhuu sodasta, hän todella tietää, mistä puhuu. 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa hänellä on paljon sanottavaa nykynuorille. 93-vuotias veteraani uskoo ja luottaa heihin täysin.

– Mä sanon nuorille, että ne on hienoja nämä nykyajan nuoret. Varmasti ne ovat samanlaisia kuin me. Mutta niillä on aivan eri meininki nyt. Ei olla enää siinä ajassa.

– Kaikkihan on muuttunut. Ja muuttuu joka päivä, Kauranen painottaa.

– Minä kunnioitan kauheasti nuoria. Mutta eihän ne voi ymmärtää... Eikä sitä voi ymmärtää sellainen, joka ei ole ollut siellä. Ajattele nyt: jos on päätön ja suolet tuossa, jalaton. Ei sitä voi kuvitella.

Kauranen sanoo, ettei yksikään sotaelokuva voi koskaan näyttää sitä, mitä sota todella on.

– Se on vielä kauheampaa.

Katso Kaino Kaurasen koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut löydät täältä.

Martti Lehtovaara palveli sodassa hävittäjälentäjänä. Kaksi pudotusta saavuttanut lentäjä osallistui sodan suurimpaan ilmataisteluun keväällä 1943.

Markus Aaltonen taisteli talvisodassa Raatteen tiellä. Ennen suurta voittoa suomalaiset kohtasivat oikean verilöylyn Eskolan talon pihassa. Siitä kertominen ei ole edelleenkään helppoa.

Tarmo Ahti soti talvisodassa Karjalankannaksella. Hän kertoo, mitä sota todella oli Mannerheim-linjalla.

Lauri Hemmi joutui nuorena tykistön miehenä Lapin sotaan. Eteneminen pysähtyi valtavan linnakkeen eteen, josta saksalaiset avasivat murhaavan tulen.

100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi, joka on ilmestynyt aivan vastikään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?