Itsenäisyyspäivä 1939 alkoi hämärtyä Muolaanjärvellä keskellä Karjalankannasta. Jalkaväkirykmentti 14:n varsinaissuomalaiset sotilaat olivat olleet yöstä asti hereillä, sillä puna-armeija oli aloittamassa hyökkäystä.
Pitkin yötä olivat asemissa napsuneet räjähtävät luodit, ja konekiväärit olivat ampuneet ristiin. Tuntui, kuin hyökkääjiä olisi ollut joka puolella.
Tämä oli nyt se kuuluisa Mannerheim-linja. Se oli aika ylevä nimitys reserviläisten maastoon kaivamalle juoksuhaudalle, poterosyvennyksille, piikkilankaesteelle ja kiviselle tankkiesteelle.
Vartiomies teki hälytyksen ja miehet syöksyivät ampumahautaan. Taistelulähetti Tarmo Ahti oli valmiina toimimaan. Hän näki, miten venäläiset hyökkäsivät: suoraan pystyssä juosten. Manttelinhelmat viistivät lunta.
– He tulivat piikkilankaesteelle asti. Siihen suomalaiset konekiväärit heidät ampuivat. Hyökkäys tyrehtyi siihen, 102-vuotias Tarmo Ahti muistaa yhä terävästi ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.
– Piikkilankaesteelle jäi haavoittuneita, jotka eivät päässeet mihinkään. Meikäläiset ampuivat heitä ja lopettivat tuskat.
Asemien eteen ajoi panssarivaunu. Se ei päässyt esteen takia eteenpäin vaan jäi tykillään rikkomaan sitä. Vaunun suojassa eteni jalkamiehiä.
– Meillä oli korsussa tähystyskupu, jossa oli ampumareikä. Sinne meni konepistoolimies ampumaan vihollisia. Panssarivaunu huomasi tämän ja ampui suoraan siihen torniin. Konepistooli meni rikki ja mies putosi rappuset alas, mutta hän selvisi mustelmilla.
JR 14:n miehet saivat ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen olla joulukuun rauhassa. Tykistötuli tosin oli jatkuvaa.
Helmikuussa 1940 JR14 heitettiin vastaiskuihin Summan lohkolle. Se oli Mannerheim-linjan tärkein kohta, josta venäläiset yrittivät läpimurtoa. Taistelut olivat armottomia, mutta suomalaiset eivät voineet mitään. Linjasta oli luovuttava.
Markus Aaltonen joutui mukaan Raatteen tien mottitaisteluun. Ennen suurta voittoa Aaltosen yksikkö joutui oikeaan verilöylyyn Eskolan talon pihassa.
Lauri Hemmi lähetettiin saksalaisia vastaan Lapin sotaan. Saksalaiset olivat rakentaneet erämaahan valtavan linnoituksen, josta avatiin murhaava tulitus.
Kuuntele Tarmo Ahdin haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.
Lars Löflund haavoittui lentopommista talvisodan ensimmäisenä päivänä.
Ilmavalvontalotta Irma Lähdesmäki oli viimeisiä, jotka näkivät suomalaiset Viipurin kesällä 1944. Kaduilla oli surullinen näky.
Kesällä 1944 suuri vaara tuli taivaalta. Vihollisen IL-2-maataistelukoneet olivat jatkuvana kiusana. Niistä kertoo Matti Jutila.
Ilmari Koppinen osallistui suureen sissiretkeen Rukajärveltä Mai Gubaan talvella 1942. Se oli tuhoamisretki hirvittävässä pakkasessa.
