Reino Lehväslaiho T-34 Sotka - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Suomalaiset saivat viime hetkellä varoituksen valtavasta ISU-152-rynnäkkö­tykistä, joka odotti mutkan takana

Juustilasta Portinhoikkaan johtavalla tiellä savusi ammuttuja tankinraatoja. Talin taistelu oli vasta alussa kesäkuussa 1944. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 66. jakso.

12.11.2017 7:30

Kersantti Matti Virtanen väänsi T-34:n eli tuttavallisemmin Sotkan ohjaussauvoja, ja venäläisiltä sotasaaliiksi saatu panssarivaunu kolisteli tuhottujen vihollisvaunujen ohi.

Sotkan ampuja kersantti Reino Lehväslaiho piti tähtäimen ristikkoa seuraavassa mutkassa.

Talin suurtaistelu oli alkanut 25.6.1944 venäläisvaunujen sisäänmurrolla. Panssaridivisioonan raskaat vaunut määrättiin vastaiskuun. Ei niitä ollut kuin neljä vanhaa sotasaalisvaunua (T-34, KV-1, kaksi T-28:aa), mutta raivokas vauhti yllätti venäläiset.

Lehväslaiho tuhosi edetessä vaunuja jopa 1000 metrin matkalta. Uskomattomia osumia, joita todella nyt tarvittiin. Sitten edessä näkyi jotain yllättävää.

– Oikealla puolella oli mies käsi pystyssä, kun tultiin Portinhoikan lähelle. Mies sanoi, että älkää hyvät pojat menkö. Siellä on mutkan takana valtava panssarivaunu, oikea Isä Aurinkoinen, jolla on aivan hirveä tykki, Lehväslaiho aloittaa kertomuksen ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– Kysyin kuinka pitkä matka. Mies sanoi, että 200–300 metriä.

Kymmeniä kirjoja kirjoittanut sotakamreeri Reino Lehväslaiho kuvasi tilanteen elävästi jo vuonna 1958 klassikkoteoksessaan Panssarisotaa 1941–1944. Lehväslaiho kertoo nyt itse, miten hän lähti iskuryhmän mukaan tuhoamaan ISU-152-rynnäkkötykkiä, joka oli liikuntakyvyttömänä tiellä. Telaketju oli poikki.

Se oli isoin vaunu, joita jyristeli Suomen rintamalla.

– Otettiin konepistoolit mukaan. Siellä oli mutkan takana Isä Aurinkoinen ja miehistö oli vielä sisällä. Ampuivat vaunun pikkuaukoista konepistooleilla.

– Aikamme katseltiin turvallisen matkan päästä.

Tuhoojaosasto päätti savustaa miehistön ulos. Vaunun alle heitettiin savurasioita. Savutus oli niin voimakas, että suomalaiset eivät heti huomanneetkaan, kun luukut aukesivat ja nahkakypäräisiä miehiä hyppäsi tielle.

Seurasi armotonta tulitusta puolin ja toisin. Venäläinen vaunumiehistö ei antaunut vaan kaatui juostessaan kohti Portinhoikkaa.

Arvokas vaunu saatiin vallattua ehjänä. Siihen piti vain tehdä telaremontti ja maalata hakaristit punatähtien tilalle. Nopeasti suomalaismiehistö pääsi vaunun kanssa sinuiksi, mutta se menetettiin pian Talin taisteluissa taas entisille omistajilleen.

Reino Lehväslaiho ei jäänyt puuhaamaan Isä Aurinkoisen kanssa vaan istui oman vaununsa tornissa. Pian tulikin jo käsky: ”Sotka liikkeelle.” Taistelu Talissa ei jatkunut hänen kohdallaan pitkään: luukusta konepistoolilla tulittanut Lehväslaiho haavoittui leukaan tulleesta luodista ja hänet vietiin sairaalaan 27.6.1944.

Katso Reino Lehväslaihon koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot löydät täältä.

Aira Samulinin isä kaatui aivan jatkosodan alussa 1941. Nuori Aira-tyttö asui tuolloin aivan lähellä rintamaa. Hän näki isänsä ruumiin taistelun jälkeen.

Aatto Mukari oli Tali-Ihantalan taistelussa nuori jääkäri. Hän sai omalta haavoittuneelta kovan pyynnön: Mukarin olisi pitänyt lopettaa ampumalla haavoittuneen tuskat. ”Toista ihmistä ei ole kovin helppo tappaa”, Mukari kertoo.

Paavo Mikkola osallistui Talin taisteluun kesällä 1944 rynnäkkötykin ajajana. Kuuntele Mikkolan haastattelusta, millaista oli panssarisota Kannaksella.

Aune Rahola palveli ilmavalvontalottana talvisodan aikana Tampereella. Rauhan tulo 13.3.1940 ei ollut ilon päivä. Hämeenkadulla oli vaikuttava näky, kun kaikki itkivät.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?