Simo Häyhän muistikirja paljastaa tarkka-ampujan huumorintajun – ”Valkoinen kuolema” esittää näkemyksensä ammuttujen vihollisten lukumäärästä - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Simo Häyhän muistikirja paljastaa tarkka-ampujan huumorintajun – ”Valkoinen kuolema” esittää näkemyksensä ammuttujen vihollisten lukumäärästä

Tarkka-ampuja Simo Häyhä oli vaatimaton mies. Kesällä löytynyt muistikirja tuo esiin myös Häyhän kuivakkaa huumorintajua.

14.10.2017 21:10 | Päivitetty 16.10.2017 9:22

Lyhyenlännän suomalaissotilaan ympärillä käytiin järkyttävää tulitaistelua. Suomalaiset pyrkivät pitämään 7. joulukuuta 1939 saavutetun asemansa Ulismaan korvessa, noin 15 kilometriä Kollaan sillalta etelään. Maaliskuun 6. päivänä 1940 aloitettu hyökkäys oli pysähtynyt neuvostosotilaiden vastarintaan.

Miehen Sako M/28-30 -pystykorva oli lopettanut kuluneiden kolmen kuukauden kuluessa satojen neuvostosotilaiden elämän. Useita oli kaatunut vyörytysten aikana myös konepistoolilla.

Artikkelin videolla Kollaa-toimikunnan puheenjohtaja Reijo Sinkkonen kertoo Simo Häyhän luonteenpiirteistä ja viime kesänä löytyneistä, C.G.E. Mannerheimin allekirjoittamista kunniakirjoista.

Yleensä tarkka-ampuja makasi tuntikausia suojassa ja ampui vihollisensa satojen metrien päästä. Hänellä oli tuolloin laihan kehonsa ympärillä paksu kerros vaatetta ja suussa lunta hengityshöyryn ehkäisemiseksi. Nyt hän oli noussut polvelle.

Mies oli Simo Häyhä, Valkoinen kuolema – Belaja smert.

Simo Häyhä puki lumipukunsa alle monta vaatekerrosta.

Jossakin vaiheessa taistelua neuvostosotilas latasi aseensa patruunapesään räjähtävän luodin ja otti suomalaisen tähtäimeensä.

Räjähtävän luodin käyttö oli kielletty jo vuonna 1868, mutta sellainen iskeytyi joka tapauksessa Häyhän vasempaan puoliskoon kasvoja. Poski oli silmäräpäyksessä entinen ja leukaluu murskana.

– Ensin hyö meinas panna miut selälleen ahkioon. Ei selällään siin ois montaa minuuttia ollut, kun ois hukkunut. Mut sitten kun käänsi mahalleen. Niin ei mitään mennyt keuhkoihin. Se, mitä tuli, valui alas ahkioon, Häyhä muisteli myöhemmin Yleisradiolle.

Häyhän kääntyminen vatsalleen ahkiossa pelasti todennäköisesti tarkka-ampujan hengen.

Sodan jäljet

Simo Häyhän laukauksia ei nähty tai kuultu enää jatkosodassa. Häntä ei otettu rintamalle, vaikka mies niin itse toivoikin. Taistelutoverit vetivät hänet turvaan sidontapaikalle, ja huhu kuolemasta lähti kiertämään.

Sota jättää väistämättä jäljet jokaiseen, niin myös Simo Häyhään. Sotien jälkeen hän kohtasi jopa vihaa ja suoranaisia tappouhkauksia. Erään paikalliskertomuksen mukaan Häyhä kantoi ajoittain turvanaan käsiasetta.

Simo Häyhä heräsi Jyväskylässä talvisodan päätöspäivänä 13. maaliskuuta 1940. Hän luki lehdestä oman kuolinilmoituksensa ja kiirehti korjaamaan asian kirjeitse. Kasvojen vasen puoli oli mennyttä ja sotasankari joutui ruokailemaan pillillä.

Tulevina vuosikymmeninä Häyhä kävi läpi lukuisia leikkauksia. Sodasta hän puhui harvoin ja valikoiden.

Tutkijoiden, historioitsijoiden, Häyhän läheisten ja toimittajien kertomukset ovat rakentaneet miehestä vaatimattoman ja jopa ujon kuvan. Säästyneissä haastattelunauhoissa mies asettelee sanansa valikoiden ja kertoo asioista suoraan vahvalla murteella.

Häyhä teki sen, mitä käskettiin.

Kollaa ja Simo Häyhä -museon seinillä Rautjärvellä roikkuu useita Häyhän nuoruudenkuvia. Lyhyt 160-senttinen poika on asettunut useimmissa kuvissa takariviin.

Maineikkaasta tarkka-ampujasta näkyvät vain lakki, otsa, nenänpää ja edessä seisovan pojan varjoista pilkistävät silmät.

Vaatimaton mies

Häyhä syntyi ja kasvoi Rautjärvellä kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Hän metsästi, harrasti suojeluskuntatoimintaa ja ampui kilpaa. Palkintolusikat ovat rivissä museon vitriinissä. Palkintoja on paljon. Kuvat ovat tuolta ajalta.

Kollaa-toimikunnan puheenjohtaja Reijo Sinkkonen osoittaa yhtä kuvaa. Simo Häyhä on asettunut poikkeuksellisesti keskelle kuvaa eturiviin. Hän istuu tuolilla totinen ilme kasvoillaan ryhmässä, jossa jokaisella on ryhdikäs suojeluskunnan univormu.

– Olen käynyt näitä kuvia paljon läpi. Simo oli aina vaatimaton mies. Hän on useissa valokuvissa takarivissä, ja vain nenänpää erottuu. Myös suojeluskuntakursseilla otetussa kuvassa hän on aivan takarivissä.

Ammuntamenestys pakotti takarivin pojan lopulta eteen, paraatipaikalle. Sotien jälkeen Häyhä sai tottua huomioon ja jopa presidentillisiin vieraisiin.

Rautjärven Kollaa ja Simo Häyhä -museossa on esillä kokoelma Häyhän sotilaspukuja.

Presidentti Urho Kaleva Kekkonen kävi Häyhän tiluksilla hirvijahdissa. Kaksikko kaatoi yhdessä hirven, mutta kumpikaan ei kertonut kuka painoi liipaisinta.

Vaatimaton luonne kiteytyy erään lyhyen kirjeen sanoihin. Museon käyttöön antamassaan kuvassa Häyhä istuu kahden muun suomalaissotilaan kanssa joenrannassa.

Saatekirjeessä hän toteaa, että kuvan henkilöt voisi oikeastaan leikata kokonaan pois. Kuvaan jäisi ilman miehiä vain kaistale siltaa ja kapeana virtaava joki.

Sotamuistoja

Häyhän luonteenpiirteet ovat saaneet viime aikoina uusiakin sävyjä. Sukulaisen piironginlaatikosta löytyneessä muistikirjassa tarkka-ampuja käy läpi talvisodan tapahtumia suoraviivaiseen sävyyn.

– Tähän 17. heinäkuuta avattuun näyttelyyn pyysin lähiomaisilta Simon henkilökohtaisia esineitä. Sain Simon siskonpojalta muistikirjan. Hiukset meinasivat nousta pystyyn.

Joinakin päivinä vihollisia kaatuu Häyhän mukaan muutama, toisina yli parikymmentä.

– Tämä on ensimmäinen dokumentti, jonka Simo Häyhä on tehnyt talvisodasta. Kyseessä ei ole sotapäiväkirja vaan kokoelma sotamuistoja, Sinkkonen kertoo.

Kirjaan on liimattu lehtileikkeitä ja valokuvia. Yksi kuvista esittää 6. komppanian jouluhartautta vuonna 1939.

– Tämä on tuttu kuva monelle talvisodan historiasta kiinnostuneelle – kenttä- ja jouluhartaus Kollaalla. Kuvassa ovat pastori Antti J. Rantamaa, Marokon kauhu (Jalkaväkirykmentti 34:n komppanian päällikkö Aarne Juutilainen) ja 6. komppaniasta ne miehet, jotka olivat vapaalla ja poissa eturintamalta.

Häyhä kirjoittaa kuvasta seuraavasti:

Itse en ollut tässä kuvassa, vaan olin etumaastossa ryssiä kiusaamassa napsauttaen 20 ryssää ja vielä kolmea koipeen.

Muistikirjan sisältö julkistetaan kokonaisuudessaan todennäköisesti keväällä 2018. Romaaniksi Häyhän omat kirjoitukset tuskin riittävät, vaikka tarinoita ja tietoa miehestä onkin kertynyt muualta paljon. Sotamuistoja-kirjassa on paljon tyhjiä sivuja.

Sinkkonen kertoo, että Häyhä innostuu muistikirjassa ajoittain humoristisiinkin kommentteihin. Sävy on väistämättä tummanpuhuva. Kirjoitukset käsittelevät synkkiä asioita – sotaa, kuolemaa ja Häyhän arkea talvella 1939-40.

Kollaa ja Simo Häyhä -museossa esitellään Simo Häyhän elämän lisäksi muiden Rautjärven nuorten sotakohtaloita.

”Pystykorvalla”

Ammuttujen vihollisten määrä on ollut vuosikymmenten ajan kiistelyn kohde. Kansainvälisesti Häyhän kerrotaan usein ampuneen yli 500 vihollista, ja useat miehen elämää tutkineet ovat päätyneet samaan lukemaan. Alimmat arviot ovat liikkuneet noin 200 miehessä.

Häyhä ei ottanut itse asiaan suoraan kantaa sotien jälkeen. Nyt tämä tieto on luettavissa muistikirjan sivuilta. Hän kertoo muistikirjassa ampuneensa 500 vihollista. Viereen hän on lisännyt vielä tarkennuksen: ”Pystykorvalla”.

Kirja on ohut ja mustakantinen. Ensimmäisen aukeaman ensimmäiselle riville on painettu teksti ”Sotamuistoja”. Toiselle Häyhä on kirjoittanut nimensä ”Simo Häyhä”. Kolmas rivi kertoo, milloin muistot on kirjattu: ”13/11/1939 - 13/3/1940”.

Sinkkonen pitää tätä tuoretta tietoa varmimpana mahdollisena lähteenä.

Sotien jälkeen osa Rautjärvestä jäi rajan itäpuolelle, ja Simo Häyhä sai tilan Ruokolahdelta. Hän viljeli maata ja metsästi, kunnes siirtyi hoitokotiin Haminaan kahdeksi vuodeksi ja kuoli vuonna 2002. Hän ei mennyt koskaan naimisiin, vaan eli elämänsä poikamiehenä.

Simo Häyhä teki uskomattomimmat ja varmasti elämänsä rankimmat ratkaisut kolmen kuukauden aikana sydäntalvella 1939–1940.

Alla olevalta videolta pääset seuraamaan tunnin kierrosta Kollaa ja Simo Häyhä -museossa. Video on tallenne lokakuun 4. päivältä 2017.

Artikkelia korjattu kello 13.01. Sotien jälkeen osa Rautjärvestä jäi rajan taakse, ei koko Rautjärvi, kuten alkuperäinen muotoilu antoi ymmärtää. Korjattu myös tieto siitä, että Häyhä ampui vihollisia myös konepistoolilla, ei konekiväärillä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?