Nuoria vapaaehtoisia poikia pyydettiin ilmoittautumaan Ilmatorjuntarykmentti 1:n esikunnassa Liisankadulla. Se oli mieluisa pyyntö varsinkin Jaakko Heikinheimolle. Hän oli 16-vuotias koululainen, joka oli upseerin poikana jo pitkään halunnut päästä tosihommiin auttamaan isänmaata.
Heikinheimo oli kuulunut jo pitkään sotilaspoikiin, ja hänet määrättiin 60 koulupojan päälliköksi Myllykallion patteriin Lauttasaareen. Ei mennyt montaa päivää, kun kolmas pommitusyö oli edessä.
– Se oli aikamoista pauketta. Myllykalliolle nähtiin, miten rakennuksia paloi. Pommituslaivueiden välissä tuli yksittäisiä koneita. Silloin valonheittimet ottivat koneet haarukkaansa, 90-vuotias Heikinheimo kertoo.
Hän muistaa edelleen, miten valoheittimen kiilassa näkyi, kun Malmilta ilmaan noussut yöhävittäjä sai yksittäisin pommikoneen tähtäimeensä. Venäläiskone ammuttiin alas.
– En minä ainakaan muista, että minkäänlaista pelon tunnetta olisi ollut. Oltiin enemmänkin innostuneita, että nyt päästiin miesten töihin. Se oli ollut haaveena sota-aikana, ja silloin siihen tuli mahdollisuus.
Kesken pommitusten eräs luutnantti tuli sanomaan, että kuorma-auton mukaan tarvittaisiin viisi kaveria hakemaan patterille lisää ammuksia Koskelan varikolta. Hän ei voinut antaa käskyä vapaaehtoisille pojille, mutta toivoi kipeästi apua.
– En kysellyt sen enempää vaan huusin parakin ovelta, että viisi ensimmäistä tänne ja heti. Kun kuorma-auto lähti, tajusin millainen käsky se oli.
Pommitus oli yhä käynnissä, kun pojat lähtivät ajamaan kaupungin halki. Heillä kävi tuuri. Kaikki palasivat takaisin patteriin ammuslastin kanssa.
Kuuntele Jaakko Heikinheimon koko haastattelu yllä olevalta videolta. Haastattelu on osa ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjaa.
Taisto Tähkämaa oli kesällä 1944 Ihantalan taistelussa 19-vuotias pst-mies. Hänen paras päätöksensä sodassa saattoi olla se, että hän jätti ampumatta kohti vihollisen T-34-tankkeja.
Kosti Keski-Nummi on viimeisiä suomalaisia hävittäjä-ässiä. Hän kertoo, miksi suomalaiset pärjäsivät ylivoimaista vihollista vastaan.
Rintamalle otettiin kesällä 1941 vapaaehtoisina jopa 12-vuotiaita poikia. Veikko Ilmasti kertoo palvelustaan tykistössä.
Sarjassa on kuultu myös aiemmin tarinoita Helsingin suurpommituksista helmikuussa 1944. Kaarina Alvajärvi suojautui tupaten täyteen ahdettuun pommisuojaan. Sen jälkeen selvisi, että omaan kotitaloon oli osunut.
Olavi Aulamo oli pommitusten aikaan Santahaminassa. Suomalaisten ampumataktiikka koneita vastaan oli nerokas, mutta aiheutti kiperän tilanteen Santahaminassa: pommeja alkoi pudota kaupungin sijaan varuskuntasaarelle.
