Veikko Ilmastin koti oli mennyt talvisodassa. Koivisto jäi Kannakselle rajan taa. Kun jatkosota syttyi kesällä 1941, oli meininki sellainen, että nyt mentäisiin korjaamaan vääryydet ja ottamaan alueet takaisin.
Siksi Ilmasti ilmoittautui vapaaehtoisena sotaväkeen. Hän oli vasta lapsi, ikää oli 12 vuotta.
Mitä vanhemmat oikein tästä sanoivat? Helsingissä asuva 89-vuotias mies hätkähtää kysymystä, jota kuulemma kukaan ei tässä muodossa ole koskaan kysynyt. Kaikki tuntui silloin niin luonnolliselta.
– Äiti oli lottana, veli oli rintamalla, sisko oli lottana... Koko porukka yritti tätä valtakuntaa pelastaa, Ilmasti hymähtää 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.
Poika määrättiin Järeä Patteristo 3:een, jonka peiteluku oli 3376. Sen Ilmasti muistaa esitellä edelleen. Hänestä tuli ratsulähetti, joka vei viestejä eri patterien välillä ja toimitti muitakin pieniä askareita. Tykit ja miehet vietiin Rautjärven suunnalle.
– Osalla miehistä se oli ensimmäinen sota. Se vähän kuului niistä puheista rintamalle mennessä. Se oli sellaista huoletonta.
– Kun ensimmäiset kaatuneet tulivat, tilanne muuttui. Ne samat henkilöt kyllä vakavoituivat.
Ilmasti kertoo, ettei hänellä ollut mitään vaikeuksia sopeutua porukkaan. Hän kertoo suorittaneensa kaikki saamansa tehtävät niin hyvin kuin taisi.
– Minuun suhtauduttiin kuin täysi-ikäiseen, koska suoritin kaikki tehtävät. Ihan kaikki, oli yö tai päivä ja nopeasti vielä hevosella!
Heinäkuussa Ilmasti täytti 13 vuotta. Hän kertoo ehtineensä nähdä paljon rintaman arkea liikkuessaan komentopaikkojen ja pattereiden välillä. Pelkoa hän ei kuulemma tuntenut.
Rintamapalvelusta kesti lopulta vain yhden kuukauden, kun ylempää tuli määräys, että alaikäiset pojat olisi laitettava sodasta kotiin. Samaan aikaan rintamalta lähetettiin pois myös toinenkin reilusti alaikäinen sotilas samasta patteristosta.
– Sota on aina kovaa. Eikä se ole terveydellekään hyvä asia. Sota on aina liian julmaa.
– Tuntuu ihan mahdottomalta ajatus, että viisaat ihmiset tappelevat tässä maailmassa. Mutta niin ne vaan tekevät vielä tänäkin päivänä.
Kuuntele Veikko Ilmastin koko haastattelusta ja kuvaus rintamasta lapsen silmin jutun pääkuvana olevalta videolta.
ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjassa on aiemminkin haastateltu sotaan hyvin nuorena lähtenyttä. Eeva Tapio oli vasta 13-vuotias, kun hän meni vapaaehtoisena sotasairaalaan jatkosodan alussa.
Olli Vuorio oli jatkosodan alussa kesällä 1941 nuori vänrikki. Hän kertoo alla olevalla videolla, millaisia vaikeita paikkoja oli Kannaksella etenemisvaiheessa.
Kesällä 1944 Panssaridivisioonan rynnäkkötykit olivat parasta panssarikalustoa, jota suomalaiset saattoivat käyttää. Alla olevassa harvinaisessa haastattelussa on yksi viimeisistä rynnäkkötykkimiehistä, ajaja Paavo Mikkola.
Kosti Keski-Nummi on puolestaan yksi aivan viimeisistä hävittäjä-ässistä. Alla olevalla videolla hän kertoo, miten suomalaiset pärjäsivät kesällä 1944 ilmassa valtavaa ylivoimaa vastaan.
Katso kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut täältä.
