Karl-Erik, 78, on Märketin viimeinen majakan­vartija – Suomen läntisin piste oli armoton ja arvaamaton paikka elää - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Karl-Erik, 78, on Märketin viimeinen majakan­vartija – Suomen läntisin piste oli armoton ja arvaamaton paikka elää

Karl-Erik ”Kee” Eriksson, 78, on Suomen läntisimmän luodon viimeinen majakanvartija. Märket on hänelle karu ja rakas paikka.

Jos suljet silmäsi ja kuvittelet mahdollisimman karun paikan majakalle, saatat nähdä edessäsi jotakin hyvin samanlaista kuin Märketin luoto Ahvenanmerellä.

Pientä luotoa ympäröivät etelässä aivan vedenpintaa hipovat karikot. Pieni piste erottuu kartalla keskellä Pohjanlahden suuaukkoa, ja pienen luodon halkaisee mutkitteleva Suomen ja Ruotsin rajaviiva.

Yllä olevalla videolla matkataan Suomen läntisimmän pisteen viimeisen majakanvartijan Karl-Erik Erikssonin mukana Märketin luodolle. Juttu ja video ovat viimeinen osa sarjaa, jossa Ilta-Sanomat tutustuu elämään Suomen äärikolkissa Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.

Aallot pyyhkivät myrskyisinä päivinä koko luodon yli. Lähistöllä merenpohjassa lepäävät esimerkiksi syyskuussa 1911 uponnut brittiläinen höyrylaiva Belliver ja tammikuussa 1940 miinoitteen upottama S-2-neuvostosukellusvene.

Nykyään Ahvenanmaan Saltvikissä asuva Karl-Erik Eriksson, 78, tuntee Märketin kivikot yksityiskohtia myöten. Hän tietää, missä soutuvene nostettiin köysien varaan suojaan aallokolta ja missä itäsaksalainen laiva ajoi karille.

Märketillä ei ole rajamuodollisuuksia.­

Eriksson työskenteli Märketillä viimeisenä majakanvartijana. Työt loppuivat syksyllä 1976, kun majakka automatisoitiin. Tuosta päivästä on jo yli 40 vuotta. Märket-vuosilta on jäänyt lukuisten muistojen lisäksi myös kutsumanimi Kee. Se syntyi, kun majakanvartija halusi helposti radioamatööreille sähkötettävän kutsumanimen.

– Tii-ti-tii-ti-ti, Kee toteaa.

Märket on radioamatööreille kiinnostava keräilykohde, koska se on harrastajien maalistauksessa oma maansa. Käyttäkäämme siis mekin jatkossa tuota monelle ahvenanmaalaiselle merenkävijälle tuttua nimeä – Kee.

Paperitöihin keskelle avomerta

Kee istuu kivellä Märketin majakkarakennuksen vieressä ja katselee syyskuista auringonlaskua.

– Tutulta näyttää. Samat kalliot ovat täällä edelleen. Merta ei voi koskaan tuntea. Se on aina erilainen.

Erikssonin työura majakanvartijana alkoi samaan tapaan kuin moni muukin ura 1950-luvulla, isän jalanjäljissä. Hänen isänsä majakkamestari Ragnar Eriksson vietti tuolloin kaksi viikkoa kerrallaan Märketin luodolla. Ragnar-isä tunsi meren temperamenttisen luonteen ja majakkarakennuksen kuin omat taskunsa, mutta vihasi paperitöitä.

Kee oli vastaus majakan tylsiin paperihommiin. Isä tarjosi pojalle töitä, ja poika hyväksyi. Myöntävän vastauksen myötä paperitöiden ongelma ratkesi. Kee kopioi majakan asiakirjoja nopeammin ja innokkaammin kuin isä.

– Isä oli konemies. Kaikkien koneiden remonttihommat tehtiin aina, kun me olimme ulkona. Hän sai minusta jonkun, joka teki vain kun pyydettiin. Olin silloin 20-vuotias.

Erikssonin ensimmäinen pesti Märketillä kesti puolitoista vuotta. Sitten tilalle tuli useaksi vuodeksi toinen porukka. Kee palasi maihin ja teki kaikenlaisia kaupan alan töitä. Vuonna 1965 alkoi uusi ja tällä kertaa pitkä, yli 11 vuoden työjakso Märketillä.

– Olimme kaksi viikkoa ulkona Märketillä ja viikon maissa. Jakso kesti kuusi kuukautta ja sitten oltiin pari kuukautta maissa. Siinä oli se hyvä puoli, että töissä oltiin töissä ja vapaa oli todella vapaata.

Kee Erikssonin ura jatkui Märket-vuosien jälkeen luotsikutterissa.­

Nykyään tukeva venetaksi kuljettaa Eckeröstä Märketiin noin 45 minuutissa. Kovassa aallokossa rantautuminen on vaikeaa. 1960-luvulla majakanvartijat soutivat luodon satamasta, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, aallokkoa vastaan pois. Nykyään viimeiset metrit luodolle taitetaan moottoroidulla kumiveneellä.

”Joku vielä hukkuu”

Merivartiomiehet sanoivat Märketin majakanvartijoille, että jonakin päivänä joku vielä hukkuu matkalla luodolle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keen mukaan vaarallisimmassa tapauksessa soutuvene jäi jumiin kivelle, kun kyydissä olivat kahden viikon ruokatarvikkeet. Jouluun oli viikon verran aikaa. Vesi oli hyytävän kylmää.

– Seuraava aalto oli tulossa. Se oli oikeastaan isä, joka sanoi, että sen kun hyppäät mereen vaan ja työnnät pois. Siinä ei ollut mitään ajattelemista. Olin vyötäröön saakka märkänä.

– Vasta kun muonat olivat turvassa, niin saattoi mennä sisälle, ottaa vaatteet pois ja laittaa kuivaa päälle.

Soutuvene nostettiin turvaan korkealle köysien varaan, turvaan aalloilta.­

Märket on monellakin tavalla erikoinen luoto. Se on samaan aikaan Suomen läntisin paikka, historiallisesti merkittävä majakkaluoto ja osa kahta valtiota. Raja määritettiin luodolle ensimmäisen kerran jo Haminan rauhassa vuonna 1809, jolloin Suomesta, ja myös Ahvenanmaasta, tuli osa Venäjää.

Rusettiraja

Rajaviivaa muutettiin 1980-luvun alussa, kun majakkarakennuksen huomattiin olevan muutaman metrin Ruotsin puolella. Nykyinen rajaviiva näyttää lännestä päin katsottuna S-kirjaimen peilikuvalta ja etelästä tai pohjoisesta katsottuna rusetilta.

Myrskyiselle Märketille ei ole pystetty rajatolppia, vaan luotoon on porattu rajan kulkua merkitseviä reikiä. Talkoolaiset ovat merkinneet hahmottamisen helpottamiseksi valkoisia viivoja ja taitekohtia kallionpintaan valkoisella maalilla. Erikoisen rajan vuoksi saunan pukuhuoneen ikkunasta itään päin suunnattu katse osuu Ruotsin puolelle rajaa.

Suomen läntisin piste on Märketin majakan länsipuolella.­

Märketin majakkarakennus valmistui vuonna 1885 ja siitä lähtien saarella oli asutusta aina vuoden 1977 tammikuuhun. Viimeinen lähtijä oli Keen isä, majakkamestari Ragnar Eriksson.

Paikan armottomuudesta kertoo se, että majakkaa 1880-luvulla rakentaneiden työmiesten rakennusmateriaalit huuhtoutuivat mereen. Rakennusmestarit eivät suostuneet työskentelemään luodolla, joten arkkitehti valvoi töitä itse.

Majakan automatisointi on saaren historiassa merkittävä taitekohta. Kun majakka tyhjeni, alkoi nimittäin väistämätön rapistuminen. Luodolla ei ollut enää ketään taistelemassa majakkaa runtelevia aaltoja vastaan. Majakka oli vuodesta 1977 lähtien 30 vuotta auringonpaisteen, lumen, jään ja tuulen armoilla.

Vuonna 2007 rakennus näytti jo luovuttaneen. Jos se olisi ollut puu, niin tuo puu olisi muistuttanut kuntonsa puolesta enemmän keloa kuin elävää kasvia.

Märketin ympärillä avautuu laaja meri. Karikot ovat upottaneet lukuisia aluksia.­

Suomen Majakkaseura päätti pelastaa Suomen läntisen valopilkun vapaaehtoisvoimin. Seura piti majakkaa yhtenä Suomen merkittävimmistä majakoista Bengtskärin ja Utön ohella.

Katse itään ja Ruotsiin

Rakennuksen rapistuminen olisi ollut harrastajien mielestä ”kansallinen häpeä”. Majakkaseura vuokrasi saaren valtiolta ja aloitti vuosia kestäneet kunnostustyöt vuonna 2007. Nyt rakennukset on korjattu, ja talkoolaiset voivat lämmitellä saunaa – ja tietysti katsella pukuhuoneesta itään kohti Ruotsia.

Majakkarakennukset nousevat horisontista keskeltä avomerta kuin hampaat.­

Auringon laskiessa syyskuun puolivälissä Märket näyttää levolliselta. Horisontissa erottuvat kolme rakennusta ovat kuin merestä nousevat hampaat. Kaikkialla ympärillä avautuu avomeri. Karl-Erik Eriksson oppi lukuisten lykkääntyneiden kotimatkojen myötä meren arvaamattomuuden.

– Pisimmillään olin ulkona (luodolla) viisi viikkoa. Silloin syötiin lihasäilykkeitä ja perunaa. Säilykkeet menivät pieneen tilaan ja saivat olla luodolla vaikka ruostumiseen saakka.

Ajoittain ruokavaliota täydennettiin kalastamalla. Syksyisin majakanvartijat suolasivat silakkaa talven varalle.

– Silloin tuli paljon turskaa. Pystyi oikeastaan laittamaan pannun lämpenemään ja hakemaan turskan. Se oli kaksi tai kolme heittoa ja nappasi. Joskus tuli isompia ja joskus pienempiä.

Syksyisin majakanvartijat suolasivat silakkaa talven varalle. Majakkamestari ja Kee Erikssonin isä Ragnar Eriksson on saanut kunnon saaliin.­

Luodon rantaan ui ajoittain muutakin kuin turskaa. Vuonna 1959 paperilastissa ollut alus teki haaksirikon Märketin lähistöllä. Halkaisijaltaan parimetriset paperirullat ajautuivat luodon rantakivikkoon, ja majakanvartijat ottivat ne talteen. Keen isä osti rullia alaisiltaan ja teki paperista tylsinä iltoina tervapaperia.

Härmäläiset metsästäjät

Läheisillä merestä nousevilla kallioilla voi puolestaan köllötellä kerralla kymmeniä, ellei jopa satoja harmaahylkeitä. Ne pulahtavat veteen vatsallaan kallionpintaa liukuen ja ponnahtavat pinnan alta kurkistamaan lähestyvää venettä kuin ongenkohot.

Perämerellä liikkui tuohon aikaan hylkeenmetsästäjiä. Kee muistaa elävästi, kuinka Pohjanmaalta lähtenyt seurue pysähtyi Märketin pohjoispuolelle.

Läheisillä kivillä voi nähdä kymmenittäin hylkeitä.­

– He tulivat jään kautta pohjoisesta sinne ja jäivät ensin viikoksi minun ja isäni kanssa. He etsivät hylkeitä, mutta silloin ei tullut mitään. Joka ilta, kun uutiset tulivat televisiosta, he tulivat maihin katsomaan ja sitten pelasimme korttia. Sen jälkeen he menivät takaisin.

Lopulta Erikssonit kehottivat metsästäjiä siirtämään veneensä luodon eteläpuolelle. Tarkoituksena oli saada seurue liikkeelle.

Myöhemmin kävi ilmi, että merivartiosto oli hämmästellyt kadonneiden hylkeenmetsästäjien kohtaloa. Vieraat viettivät Märketin edustalla hylkeitä etsien ja korttia läiskien lähes kolme viikkoa, eikä tieto koko tuona aikana saavuttanut matkasta tienneitä.

– Siihen aikaan ei edes ollut paljoa hylkeitä, Kee sanoo ja virnistää.

Majakanvartijoiden lähelle eksyneet hylkeet päätyivät ruokapöytään. Kevään muuttolinnuilta maistunut hyljefilee oli tuohon aikaan haluttu lisä muuten yksitoikkoiseen ruokalistaan.

Syksyllä 1976 majakka oli automatisoitu, ja Kee siirtyi Nyhamniin luotsikutterin kuljettajaksi. Tuo työkomennus kesti yli 12 vuotta. Ennen eläköitymistä edessä olivat vielä toiset 12 vuotta samaisissa hommissa Maarianhaminassa.

Elämää Märketin majakanvartijana Kee kuvailee ”hyväksi ajaksi”. Säiden armoille ei kuitenkaan ole ikävä.

Työmiehiä Märketillä 1950-luvulla. Oikealla majakkamestari Ragnar Eriksson.­

Kee Erikssonin mukaan aika Märketillä oli hyvää. Säiden armoille ei kuitenkaan ole ikävä.­

Majakkarakennuksia on kunnostettu kymmenen vuotta. Yksi huoneista on jätetty ennalleen.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?