– En tiedä mahtuivatko kaikki sinne. Niin tupaten täynnä se oli.
– Surkeaa se oli, mutta ei siinä paljon muuta ajateltu, nyt 95-vuotias turkulainen Kaarina Alvajärvi kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta sarjan haastattelussa.
Helsingissä elettiin jatkosodan dramaattisimpia päiviä. Stalinin suunnitelma oli, että Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat lakaisisivat Helsingin savuavaksi rauniokasaksi. Sillä pakotettaisiin pieni Suomi rauhaan. Helmikuussa 1944 pommikoneet lähetettiin Leningradia ympäröiviltä kentiltä Helsingin kimppuun kolme kertaa kymmenen päivän välein.
Nyt oli koittanut kolmas pommitusyö. Siitä tulisi todella ankara. Vaikka loistavasti toiminut ilmatorjunta oli saanut pidettyä tuhot vähäisinä, aiheutui 26.-27.2. välisenä yönä tapahtuneessa hyökkäyksessä suurin tuho: 59 taloa tuhoutui ja 135 vaurioitui.
Pommeja putosi 338. Kuolonuhreja oli 18. Kun asukkaat alkoivat purkautua kellareista ja kalliosuojista räjähdysten tauottua, haisi kaduilla sammutettavien tulipalojen katku.
– Oltiin tietysti kauhuissamme, mutta en muista mitään erityistä valitusta. Oltiin kaikki samalla tavalla onnettomia, Alvajärvi kertoo tunnelmista ahtaassa pommisuojassa.
– Kun tultiin pois, niin huomattiin, miten paljon Helsinkiä oli tuhottu. Viimeinen yö oli ehdottomasti pahin. Tuhot olivat silloin suurimmat.
Kaarina Alvajärven opiskelijaboksi sijaisi kivitalossa Kruunuhaassa. Kun hän saapui omaan rappuunsa, tuho näkyi sielläkin. Portaita pystyi nousemaan, mutta rappaus oli tippunut alas.
– Tavarat saatiin, mutta ei siellä pystynyt asumaan.
Onneksi nuori nainen pääsi nopeasti muualle hätämajoitukseen. Pian alkoi myös lottakoulutus, mikä Alvajärven kohdalla tarkoitti harvinaista erikoistehtävää Helsingissä: hän sai koulutuksen valonheitinlotaksi.
Valonheittimillä etsittiin pommikoneita yötaivaalta. Neljättä hyökkäystä ei tosin enää sodan aikana tullut. Helsinki oli säästynyt lopulta yllättävän pienillä vaurioilla. Stalinin suunnitelma oli epäonnistunut.
Katso alla olevalta videolta, mitä Aira Samulin kertoo samasta pommitusyöstä omassa kotitalossaan Helsingin Kalliossa.
Alla olevalta videolta näet lisätietoa ja kuvia Helsingin pommituksista 1944.
100 tarinaa sodasta -sarjassa kuullaan tarinoita sotavuosilta sekä etulinjasta että kotirintamalta. Kouvolalainen Onni Sarilampi kertoo kesän 1944 torjuntataisteluista panssarivaunua vastaan Summassa, jossa oli taisteltu kiivaasti jo talvisodan aikana.
Olli Kiviojan sotatie alkoi asemasotavaiheen aikana Uhtuan rintamalta. Rintaman raaka todellisuus iski vastaan jo ensimmäisten tuntien aikana.
Fanny Mönkkönen palveli muonituslottana kenttähevossairaalassa Äänislinnassa. Sota-aikana ruokapöytään otettiin kaikki, mitä käyttää voitiin. Se tarkoitti myös kenttähevossairaalan teurastamon antimien syömistä.
Pentti Vanamo halusi koulupoikana SS-mieheksi Saksaan. Koulukaveri sinne lähtikin, ja Pentti seurasi tarkasti sodan etenemistä. Lapin sodan alkaessa hän joutui itse sotaan saksalaisia vastaan.
Katso kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot täältä.
