Mikä lintu ääntelee tai mikä lintu laulaa sip-sip-sip-sip, tiu, tsiia, kraah tai pslii. Tunnista lintu äänestä. - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Kuinka hyvin tunnet suomalaiset linnut äänen perusteella? Kuuntele ja testaa tietämyksesi!

Julkaistu: 28.7.2017 18:13

Tunnetko Suomen yleisimpiä lintuja? Entä pelkän äänen perusteella?

Kuuntele, miten eri lajit ääntelevät. Voit myös testata ensin tietämyksesi tästä tai tästä linkistä! IS listasi Suomen yleisimpiä lintuja ja niiden ääniä.

Pajulintu (Phylloscopus trochilus) on runsaslukuisin lintumme yhdessä peipon kanssa. Se pesii maassa, mielellään esimerkiksi kulottuneessa heinässä. Pesä on uuninmuotoinen. Siksi kutsutaan myös uunilinnuksi.

Nuoret pajulinnut ovat hyvin keltaisia alapuolelta ja saattavat sekoittua kultarintaan.

Ääneltään pajulintu on hyvin vieno: ”hyyit”. Laulu on haikea, joka vienon alun jälkeen voimistuu ja lopussa laskee ja häipyy pois.

Kuuntele ääntä tästä:

 

Peippo (Fringilla coelebs) on nykyään Suomessa suunnilleen yhtä runsaslukuinen lintu kuin pajulintu. Muutolla ruokailee usein pelloilla järripeippojen kanssa.

Lennossa ääni pehmeä: ”jub”. Kutsuäänenä terävä ”pink” ja varoitus on hätäinen ”huit”. Lauluna peipolla on reipas, ponnekas ja kirkas säe.

Kuuntele ääntä tästä:

Pajulintu

Västäräkki (Motacilla alba) on helppo tuntea mustasta, harmaasta tai valkoisesta puvusta.

Västäräkki pesii koko Suomessa ja laulaa vilkkaasti visertäen. Kutsuäänistä erottuu kirkas ”tsi-litt” ja ”tsi-lyi”. Petolintujen ja varisten lähellä se visertää kiivaasti.

Västäräkki on helppo tunnistaa myös ketterästä juoksusta ja pitkästä pyrstöstä, jota se heiluttaa jatkuvasti.

Kuuntele ääntä tästä:

Koiraspeippo

Punakylkirastas (Turdus iliacus) on hyvin yleinen Suomessa ja monipuolinen laulaja. Sen laulu vaihtelee paikkakunnittain enemmän kuin millään muulla lajilla Suomessa. Laulussa on aluksi muutama huiluääni ja lopuksi vaimea, kitisevä osa.

Kutsuääni imaiseva: ”styyf”. Varoitusääninä ”kja” tai kiivas ”trr-trr-trr-trr”.

Punakylkirastas muuttaa öiseen aikaan ja esiintyy muuttoaikoina suurissa parvissa yhdessä räkättirastaan kanssa. Pesii maassa, kannossa tai pienessä kuusessa.

Kuuntele ääntä tästä:

 

Västäräkki

Punarinta (Erithacus rubecula) pesii kuusivaltaisissa metsissä tai rehevissä puutarhoissa. Oleilee mielellään maassa ja pesii usein maakolossa tai kannon juurien lomassa.

Laulaa innokkaasti hämärissä. Sen eri sävelkorkeuksilla kulkeva laulu on pulppuilevaa ja sisältää kirkkaita juoksutuksia ja pitkiä ja vaihtelevia kitiseviä ääniä. Myös terävä ääni ”tik” ja varoituksessa erittäin ohut ”tiii”.

Kuuntele ääntä tästä:

Punakylkirastas

Järripeippo (Fringilla montifringilla) on Etelä-Suomessa harvinainen, vaikka esiintyykin pohjoisessa yleisesti. Viihtyy metsissä ja usein pesinnän jälkeen avomailla peippojen seurassa.

Järripeippo lentää aaltoilevasti. Ilmassa valkoinen yläperä ja kaksi valkeaa siipijuovaa näkyvät selvästi. Lennossa ääntely usein kova ”jäk” tai leveä ja käheä ”tää”.

Varoitusäänenä järripeipolla on kirkas ”tsi” ja lauluna kuiva ”rrrrre”.

Kuuntele ääntä tästä:

Punarinta

Metsäkirvinen (Anthus trivialis) on heikosti tunnettu, vaikka onkin runsaslukuisimpia lajeja Suomessa. Äänistä metsäkirvisen voi kuitenkin tunnistaa helposti: se päästää varoitusäänenä herkeämättä ääntä ”sip-sip-sip-sip…” ja lennossa värähtävän ”bsriu” tai hiljaisen ”ti”-äänen. Laululennossa kuultavissa myös vaihteleva säe, joka loppuu laskevaan ”tsiia-tsiia-tsia-siv-siv”-osaan.

Pesii maassa mäntyvaltaisissa metsissä tai reunavyöhykkeillä. Pesä on vaikea havaita mättäiden ja varvikon seasta.

Kuuntele ääntä tästä:

 

Räkättirastas (Turdus pilaris) pesii koko maassa väljinä yhdyskuntina. Hyvinä pihlajanmarjatalvina saattaa esiintyä alkutalvesta suurinakin parvina.

Räkättirastaan räkättävä ääni on monille tuttu: ”tsäk-tsäk-tsäk”. Lisäksi vinkaiseva ääni parvissa: ”kvii” tai ”gih”.

Kuuntele ääntä tästä:

Koirasjärripeippo

Keltasirkku (Emberiza citrinella) on yleinen Suomessa. Sitä näkyy monenlaisilla kuivilla avomailla (esimerkiksi hakkuaukeilla) ja metsien reunoilla.

Laulu on luonteenomainen ja kolmivaiheinen: ” tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsii-tsyy”. Lisäksi varoitusääni pitkä ”tsii” ja kutsuääni ”dsip”.

Keltasirkku viihtyy talvisin suurissa parvissa ja usein maalaistalojen läheisyydessä.

Kuuntele ääntä tästä:

Laulurastas (Turdus philomelos) laulaa vaihtelevasti. Sen laulu on rupattelevaa ja sisältää kymmeniä erilaisia huilu- ja vihellysääniä, sekä säksätyksiä ja kirskuntoja. Laululle on tyypillistä toistuvuus; sama säe muutaman kerran toistettuna. Laulurastaan laulua voi kuulla esimerkiksi iltaisin kuusen latvasta.

Kuuntele ääntä tästä:

Räkättirastas

Vihervarpunen (Carduelis spinus) viihtyy pesinnän jälkeen suurissa parvissa. Sen laulu on lennossa kiihkeää, epäpuhdasta visertelyä, joka päättyy kirahdukseen. Lentoäänenä myös venähtävä vihellys ”pslii”.

Pesii korkealla kuusen tai männyn latvan tuntumassa ja viihtyy koivua ja leppää kasvavissa havu- ja sekametsissä.

Kuuntele ääntä tästä:

Keltasirkku

Hippiäinen (Regulus regulus) on Suomen pienin lintulaji. Se on vain noin 8–10 cm:n kokoinen. Hippiäinen päästää ohuita ja kimeitä ääniä, ja laulu on tahdikkaasti nouseva ja laskeva sirinä, joka päättyy lyhyeen liverrykseen. Se viihtyy kuusivaltaisissa metsissä ja pesii kuusen oksan alapuolelle pikkuoksien suojaan.

Kuuntele ääntä tästä:

Laulurastas

Talitiainen (Parus major) on Suomen suurin tiainen. Se on helppo tunnistaa mustasta päälaesta ja mustasta kurkusta, josta lähtee musta juova pyrstöön asti.

Perinteisellä ”titi-tyy” –laululla on monia muunnelmia. Laulu voi vaihdella jopa samalla yksilöllä. Kutsuääniä on useita: ”pink-pink”, ”titi-hyit” ja ”säsäsä” ja terävä ”pissst”.

Kuuntele ääntä tästä:

Koirasvihervarpunen

Sinitiainen (Parus caeruleus) pitää rehevistä lehdoista ja puistoista ja pesii usein pöntössä. Sinitiainen on tiaisten tapaan kolopesijä. Se on ainut suomalainen tiainen, jolla on kokonaan sininen pyrstö. Myös päälaki on sininen, ja siivissä näkyy selkeä valkoinen juova.

Sinitiaisen laulu on kirkas ”ti-ti-sirrr”. Kutsuäänikin on kirkas ”tii-tii-tii”. Varoitusta voisi kuvailla säriseväksi: ”trrsäsäsä”.

Kuuntele ääntä tästä:

Hippiäinen

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) viihtyy paitsi lehti- ja sekametsissä, myös puistoissa ja puutarhoissa, joissa on yleinen pönttölintu.

Kirjosieppo ääntelee varoituksena terävästi: ”pit-pit-pit” ja lauluna ”tsii-tsero-tserotsip-tsiro-tsiro”. Kutsuääni on ”huit”.

Kuuntele ääntä tästä:

Talitiainen

Harmaasieppo (Muscicapa striata) on helppo tunnistaa käytöksestään: istuu pystyasennossa näkyvällä paikalla ja syöksyilee hyönteisten perään aina takaisin paikalleen palaten.

Äänensä puolesta vaatimaton: sirahtelee ja maiskahtelee ”tsri” ja ”tek”, sekä varoitusäänenä ”tsii-tsa-tsa”.

Kuuntele ääntä tästä:

Sinitiainen

Viherpeippo (Carduelis chloris) on raskastekoinen ja vankkanokkainen peippolintu. Se laulaa visertäen, mutta laulussa on myös ryystävä, suriseva osa. Kutsuääni on pehmeä ”dju-djub” ja varoituksena nouseva ”dsyii” tai ”dvyiit”.

Viherpeippo pesii kuusessa, katajassa tai koristepensaassa ja näyttäytyy myös puistoissa ja puutarhoissa.

Kuuntele ääntä tästä:

Kirjosieppo

Käki (Cuculus canorus) on monille tuttu myös ääneltään. Uros ääntelee kukkumalla, mutta pitää myös välillä rumahkoa kakomista. Naaraalla puliseva huutosarja.

Käki pesii muiden lintujen pesiin (yleensä leppälinnun, västäräkin ja niittykirvisen pesiin, ja poistaa samalla yhden munan pesästä.

Kuuntele ääntä tästä:

Harmaasieppo

Rantasipi (Actitis hypoleucos) pesii yleisesti kivikkoisilla rannoilla ja lentää vedenpinnassa väräjävin siiveniskuuin.

Ääninä kirkkaita ja hentoja ”hidi-dihii” ja lauluna ”tii-hiihii-hihihi…”. Varoittaa terävästi: ”hiit”.

Kuuntele ääntä tästä:

Viherpeippo

Lehtokurppa (Scolopax rusticola) on monille tuttu luonteenomaisesta soidinlennostaan, jolloin kurnuttaa soidinääntään ”orrt-orrt” ja laittaa väliin terävän ”psi”-sipinän.

Pesii lehti- ja sekametsissä ja rakentaa pesänsä maasyvennykseen.

Kuuntele ääntä tästä:

Käki

Kuikka (Gavia arctica) on helpoimmin äänestä tunnistettavia lintujamme. Ääni kantaa kauas ja sen voi kuulla yölläkin. Tuttu ”ku-iik-ko, ku-iik-ko” on klassinen. Lisäksi ovat valittava ”auooo”, nopea ”ku-ik” ja karkea ”grra”.

Kuikat lentävät määrätietoisen nopeasti, ja ovat lennossa usein äänettömiä, toisin kuin kaakkurit (gavia stellata), jotka kaakattavat lennossa: ”ka-ka-ka-kaa-ka.”

Kuuntele ääntä tästä:

Rantasipi

Kalalokki (Larus canus) on erittäin tuttu koko Suomessa paitsi merien saaristoissa myös sisämaan järvillä. Pohjois-Lapissa kalalokki on ainoa säännöllisesti esiintyvistä lokeistamme. Se on koko maassa suurien ja kirkasvetisten järvien yleisin lokki.

Kalalokki on pakkasenarempi kuin harmaalokki ja palaa muutoltaan keväisin harmaalokkia myöhemmin, joskus vasta reilusti huhtikuussa.

Ääntely ei ole harmaalokin kanssa samaan tapaan kaklattavaa: ”kliio-klio-klio-klo-klo-klo” vaan: ”kaiija-kaija-kaija-kaja-kaja-kaja”. Lisäksi kalalokin ääntelyyn kuuluvat kimeät: ”kvia” ja ”kliija”.

Kuuntele ääntä tästä:

Lehtokurppa

Naurulokki (Larus ridibundus) kirkuvaan ääneen ”krreäh” on moni rannikkojen lähellä herännyt. Naurulokki viihtyy myös reheväkasvuisten järvien ja lahtien liepeillä.

Naurulokki on hoikempi ja teräväsiipisempi kuin muut yleiset lokkimme.

Kuuntele ääntä tästä:

 

Kalatiira (Sterna hirundo) esiintyy Suomessa järvillä napapiiriä myöden. Se on ulkonäöltään helppo sotkea lapintiiraan. Ääntely on kuitenkin erilainen. Lapintiiran ”rääkätä-rääkätätä” puuttuu. Sen sijaan kalatiira ääntelee lennossa ”kirri-kirri-kirri” tai ”kit, kit”.

Varoitusäänenä kalatiiralla on kimeä ”kia” tai rumahko ”krri-äh”.

Kuuntele ääntä tästä:

Kuikka

Tervapääsky (Apus apus) on yleinen asutuskeskusten laji, jonka ääntely on läpitunkeva kirkuna: ”sriir-sviir-srii…”.

Pesii venttiileissä, pöntössä tai koloissa.

Kuuntele ääntä tästä:

Kalalokkeja

Varis (Corvus corone cornix) on yleisimpiä taajamalintujamme ja ääneltäänkin tuttu. Raakkuva ”kraa-kraa-kraa” on tunnistettava, ja laulu on siihen verraten vaimeaa kitinää. Varoitus on kiihkeä rääkynä.

Varis lentää vakain siiveniskuin, eikä juuri koskaan kaartele ilmassa. Pesii yksittäisparein metsissä, joko puussa, maassa tai esimerkiksi kallionkielekkeillä.

Kuuntele ääntä tästä:

Naurulokki

Harakka (Pica pica) on helpoimpia lintuja tunnistaa äänen perusteella, jos nyt mikään laji on helppo. Karkea, naurava ääntely on kuitenkin tuttu monille.

Harakka pesii koko maassa ja suosii maaseutumaista asutusta ja viljelyksiä. Nykyisin myös kaupunkeja. Se liikkuu pyrstö koholla, hyppelehtiessään tai kävellessään maassa. Lento on hoippuvaa ja väritys on helppo silloin tunnistaa: selän valkea ”v” erottuu helposti.

Kuuntele ääntä tästä:

Kalatiira

Varpunen (Passer domesticus) on ihmisasutuksesta riippuvainen ja seurallinen vaatimaton ääntelijä. Se sirkuttaa ja tirskuttaa: ”tslip-tslirp”.

Varpunen on parvilintu ja sitä löytyy vain asutuksen liepeiltä.

Kuuntele ääntä tästä:

Tervapääsky

Meriharakka (Haematopus ostralegus) on merenrantojen ja ulkosaariston asukas. Tavataan joskus myös sisämaassa. On hyvin meluisa. Kimakat äänet ”ku-piik” ja ”plii” äityvät huutosarjaksi ja yhtyvät usein kuorossa livertämiseksi.

Pesii hiekkasyvennyksessä tai rantasomerikossa.

Kuuntele ääntä tästä:

Varis

Haahka (Somateria mollissima) on suurimpia merilintujamme. Se kasvaa jopa 70 cm:n kokoiseksi ja etenkin koiras on helppo erottaa mustavatsaisena ja valkoselkäisenä muista merilinnuista. Tosin koiras on nuorena monta vuotta omituisenkirjava. Naaras on ruskeankirjava.

Haahka lentää usein lähellä vedenpintaa jonoissa. Koiraan soidinääni on kumeahko ”auu-o” ja naaraalla matala korinatyyppinen ääni ja kaakattava ”gok-gok-gok”.

Kuuntele ääntä tästä:

Harakka

Kurki (Grus grus) ei ole yleisimpiä lintujamme, mutta soisilla seuduilla kurkia tapaa kuitenkin. Helppo tuntea, koska on niin suurikokoinen ja trumpettimaiset törähdykset äänenä kantavat kauas. Äänet ovat matalia ja välillä korkeita: ”krui-krä”.

Kuuntele ääntä tästä:

Koirasvarpunen

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on paljon äänekkäämpi kuin lähes mykkä kyhmyjoutsen. Laulujoutsenen joikuvia trumpettiääniä kuulee erityisesti levähdysparvissa, joissa äänet sekoittuvat ”joutsenlauluksi”.

Oli kuolla sukupuuttoon 1950-luvun alussa, mutta nykyisin tavataan suolammilla ja kortetta kasvavilla järvillä sekä talvisin rannikoilla ja merenlahdilla. Ui kaula suorana, toisin kuin kyhmyjoutsen.

Kuuntele ääntä tästä:

Meriharakka

Huuhkaja (Bubo bubo) on suurin pöllömme ja soidinääneltään tuttu: ”huu-uu”. Ääni toistuu 5–10 sekunnin välein. Pesällä päästää myös haukkuvia ja kähiseviä ääniä. Varisten kauhu: huuhkajan voi paikantaa päiväsaikaan myös varisten jatkuvista hätäisistä äänistä.

Huuhkaja on paikkalintu, joka pesii rinteessä tai esimerkiksi kaatuneen puun alla. Hylkää herkästi pesänsä.

Kuuntele ääntä tästä:

 

Haahka

Lähteet: Lintuopas – Weilin+Göös 1991 ja Pohjolan lintukirja – Otava 1990, lintujen äänet: Jan-Erik Bruun.

Kurkia

Laulujoutsenia

Huuhkaja

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?