16-vuotiaan Pentti Vanamon koti Kivennavalla oli jäänyt talvisodan jälkeen rajan taakse. Isä oli ammattisotilas. Mieli paloi seikkailuun.
Siinä tärkeimmät syyt, miksi nuorta poikaa houkutteli lähteminen Saksaan SS-joukkoihin. Pari varsinaissuomalaista koulukaveria lähti, toinen väärennettyään ikänsä 17-vuotiaaksi. Tausta on aika samanlainen kuin monella pojalla, jotka Saksaan lähtivät. Monella lähtöön vaikutti seikkailunhalu ja talvisodan kokemukset. Tutkimusten mukaan joukossa oli myös äärioikeiston kannattajia, mutta heitä oli suhteellisesti pieni osa.
Keväällä 1941 ensimmäiset suomalaiset lähetettiin sotilaskoulutukseen Saksaan. Seuraavana talvena pataljoona lähetettiin itärintamalle ja se osallistui vuonna 1942 hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan Ukrainassa ja Kaukasuksella.
Turussa asuva 91-vuotias Pentti Vanamo kertoo, että toinen hänen luokkatovereistaan kaatui SS-joukoissa itärintamalla. Toinen palasi takaisin ja selvisi sodasta hengissä. Itse hän ei lähtenyt, koska oli liian nuori.
– Elin hengessä mukana. Seurasin nuppineuloilla kartalla, miten rintama eteni. Saksalaiset lentäjät olivat sankareitani, Vanamo kertoo.
Saksalaisia SS-joukkoja itärintamalla.
Vanamo joutui itsekin mukaan sotaa aivan loppuvaiheessa. Hän palveli ilmavoimissa. Kun sota Neuvostoliittoa vastaan päättyi syyskuussa 1944, käännettiin aseet pian entisiä aseveljiä vastaan. Saksalaiset piti ajaa pois Lapista valvontakomission vaatimuksesta.
Se oli Vanamolle kova kolaus. Hän myöntää avoimesti, että saksalaissympatiat olivat tuolloin vahvat.
Sen sijaan SS-joukkoihin Vanamon suhtautuminen muuttui, kun holokausti paljastui sodan jälkeen. Vanamon vaimon naapurissa Turussa asui juutalaisperhe. Hekin pelkäsivät pidätystä.
– Se ryhdikkyys ja sotilaallisuus yhdistettynä tehdasmaiseen ihmisten tuhoamiseen. Se oli jotain niin kauheaa. Sitä ei voi koskaan unohtaa.
Kuuntele Pentti Vanamon koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta.
Jatkosodan alkaessa lapsetkin halusivat mukaan auttamaan. 13-vuotias pikkulotta Eeva Tapio meni sotasairaalaan. Ensimmäinen siteiden vaihto oli ikimuistoinen kokemus.
Jatkosodan viimeiset kovat taistelut käytiin Ilomantsissa kesällä 1944. Eino Kinnunen kertoo, miten täpärällä hengenlähtö välillä oli.
Olli Kivioja ehti palvella lyhyen aikaa jalkaväessä Uhtualla 1943 ennen siirtymistään ilmavoimiin. Hän joutui heti alussa tarkka-ampujan tähtäimeen.
