Talin suurtaistelu Viipurin koillispuolella alkoi toden teolla 25.6.1944. Pohjoismaiden suurin taistelu velloi Talin ja Ihantalan välillä päiväkausia todella verisenä. Suomalaiset vastasivat venäläisten suurhyökkäykseen vastahyökkäyksillä, joita venäläiset työnsivät takaisin.
Rykmentit ja pataljoonat hupenivat silmissä. Asemat vaihtuivat kuopista toisiin. Joukot olivat sekaisin. Se oli yhtä hullunmyllyä.
Luutnantti Tola Toivisen paikka olisi ollut pataljoonan esikunnassa eikä etulinjan poterossa. Siinä hän nyt kuitenkin oli vieraiden miesten kanssa. Hän piti neuvonpitoa erään kersantin kanssa suuren siirtolohkareen vieressä.
– Jostain tuli pieni heittimen kranaatti meidän väliimme. Yritin puhua sille kersantille, hän ei vastannut. Hyvänen aika... nappi otsaan, 99-vuotias Toivinen kuvailee etulinjan taistelua ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjassa.
– Olin sitten ihan ulalla, kun oli täysin tuntematon porukka ja täysin tuntematon paikka. Ja ainoa johtaja kaatui siinä.
Tilanne oli kaikkea muuta kuin hallinnassa. Toivinen seurasi, miten vihollinen kasasi sotilaita ja kalustoa suomalaisten asemien eteen. Oli vain ajan kysymys, koska hyökkäys alkaisi. Sitä ei pidättelisi mikään. Panssarivaunuja seisoi jo rivissä.
– Siinä oli parikymmentä tankkia odottamassa, että koska tullaan.
– Niitä ei pidättelisi mikään. Eihän meillä ollut muuta kuin kiväärit, Toivinen hymähtää toivottomasta tilanteesta.
Kuin kurjuutta alleviivatakseen alkoi taivaalta kuulua pahaenteistä surinaa. Toivinen kuunteli, että sieltä oli varmaan tulossa vihollisen pommikoneita Suomea pommittamasta. Sitten yhtäkkiä surina muuttui saatanalliseksi ujellukseksi. Siitä ei voinut erehtyä.
Osasto Kuhlmeyn Stuka-syöksypommittajat lensivät Lappeenrannan kentältä kesällä 1944.
Saksalainen Osasto Kuhlmey oli tullut apuun. Taivaalta ampaisi alas Stuka-syöksypommittajia, jotka pudottivat lastinsa venäläisten asemiin. Lento-osasto oli tullut kesäkuussa Lappeenrantaan suomalaisten avuksi ja Talin taistelussa syöksypommittajista oli korvaamaton apu. Iskut olivat tarkkoja, tuhoisia ja ajoitettu oikeaan aikaan.
– Ensimmäisen kerran näin Stukat. Kun se räiske kävi me hypättiin montusta ylös. Ai hitto kun oli hauskaa, Toivinen kertoo suomalaisten spontaanista riemusta.
Ei se kestänyt kuitenkaan kauaa. Puna-armeijan valtavat resurssit takasivat, että asemiin riitti uusia miehiä
– Aamulla ei ollutkaan sitten yhtään hauskaa, kun tankit lähtivät tulemaan.
Kuuntele Tola Toivisen koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut näet täältä.
Panssaridivisioonassa taistellut Jaakko Huotari haavoittui Talin taistelussa. Hän sai konepistoolisuihkun suoraan kylkeensä.
Heikki Mäntymaan osasto taisteli Kannaksella vetäytymisvaiheessa kesällä 1944. Mäntymaan tarina kertoo hyvin siitä, miten sekavaa taistelu välillä oli.
Niilo Ala-Heikkilä palveli sotilaspoliisina Elisenvaaran asemalla. Sinne osui raju pommitus kesäkuussa 1944. Pommit tuhosivat evakkojunia.
Lapissa partisaanit tekivät tuhojaan kesällä 1944. Paavo Saviaro kertoo hirvittävistä jäljistä, jotka suomalaisia odottivat Seitajärven kylässä.
Aimo Reinikaisen hyvät ystävät kaatuivat Maaselän Kannaksella kesällä 1944. Taistelu oli todella rajua.
Heikki Mälkki näki Viipurin linnan tornissa punaisen lipun, kun suomalaiset olivat vetäytyneet kaupungista. Se oli todella kova paikka henkisesti.
