Natsi-Saksan rakennuttama järjettömän kokoinen Sturmbock-linnoitus keskellä Lapin erämaita on synkän historian tyyssija

Julkaistu:

rac
Lapin sodan viimeinen asemasotalinja asettui saksalaisten vetäytyessä aivan pohjoiseen Lappiin, Käsivarren kynteen. Sadat neuvostovangit antoivat rakennustöissä henkensä.
Saksalaiset rakennuttivat ennen jatkosodan loppua Lapin erämaahan 60 kilometriä pitkän ja 20 kilometriä leveän Sturmbock-linnoitusketjun. Juoksuhaudat risteilevät edelleen Käsivarren Lapin metsissä. Kukaan ei tiedä maastoon ja järviin hylätyn asekaluston todellista määrää.

Artikkelin videolta näet, millainen juoksu-, taistelu- ja ryömintähautojen, pesäkkeiden sekä korsujen verkosto Järämän linnoituksessa risteilee. Ilmakuvista voit tutustua myös linnoitusta ympäröivään maastoon. Museo-opas Reijo Mannela kertoo työmaalla olleiden sotavankien karusta kohtalosta.

Kesäkuussa 2017, lähes 73 vuotta miehittämisen jälkeen, linnoitusketjun pääasema Järämä levittäytyy ympärille ja tuuli puhaltaa etulinjassa kylmästi. Kesästä ei ole tietoakaan, ja tunnelma on erikoisella tavalla pysähtynyt. Kiviset ja matalat käytävät halkovat mäkeä metsän suojiin, Norjaan päin. Muutama sinnikäs koivu nousee ryömintähaudan reunalta.

Etulinjalta avautuu näkymä kohti suomalaisten vanhaa asemapaikkaa Markkinan kylään. Suomalaisjoukot pysähtyivät sinne.

– Markkinassa oli komentajana kapteeni Aarne Juutilainen eli Marokon kauhu. Juutilainen oli sanonut, että laitetaan vaaraan muutama raskas heittimen ammus, että nähdään saksalaisten valmius. Nehän saivat Nunas-tunturilta vastaansa järeiden tykkien suorasuuntauksella kovan savustuksen törmään. Hän sanoi, että ei ammuta enää yhtään. Pysyy paljon pidempään hengissä, kertoo museo-opas Reijo Mannela.


Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana männyt ja koivut ovat peittäneet näkymän etulinjasta sodanaikaiseen avomaastoon, mutta maamerkit nousevat maisemasta edelleen selkeinä. Kuluneet vuosikymmenet eivät ole nielleet hautoja.
Markkinan kylän ohella myös Mustavaara erottuu selkeästi. Se oli saksalaisten etuvartioasema, joka sai miesten suussa lempinimen ”Vihainen ampiainen”.

– Täältä on ollut hyvä moukaroida. Etulinjassa oli tosin vain 75-millinen tykki. Se toimi piiskatykkinä tielle. Isot tykit olivat taaempana, Mannela toteaa.

Yhdessä etulinjan asemassa seisoo esimerkkinä Saksan Wehrmachtin (armeijan) käytössä ollut 75-millinen panssarintorjuntatykki vuodelta 1940. Alkuperäiset raskaat aseet saksalaiset ottivat mukaansa.

Aseromua jäi ”valtavat kasat”

Kun Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, saksalaisten strategian ytimeen nousi Jäämeren rannikon turvaaminen. Operaatio Birken tavoitteena oli suojata etenkin aseteollisuudelle tärkeät Petsamon nikkelivarannot, jos eteläinen Suomi jäisi neuvostoarmeijan miehittämäksi.

Syksyllä 1944 linnoitusketju sai kuitenkin toimia saksalaisten suojana suomalaisilta.

Saksalaisten noin 12 000 miehen 7. vuoristodivisioona miehitti Sturmbock-Stellungin lokakuun lopussa 1944. Siihen mennessä Lätäsenojoen eteläpuolelle oli rakennettu enimmäkseen louhimalla keskeneräinen linnoitusalue, ja se muodostui 1,2 kilometrin taistelu-, yhdys- ja juoksuhaudoista, erilaisista ampumapesäkkeistä ja korsuista.

Kiviseinäisten käytävien ketju jatkui kuitenkin jo koko Käsivarren Lapin halki sen kapeimmassa kohdassa.

Etulinjan takana alkavalla alueella sodasta muistuttavat myös hylätyt aseet ja räjähteet.

– Siellä on hylsyjä vielä valtavat kasat. Paikat jäivät täyteen romua. Mausereista (saksalaiskivääreistä) katkaistiin perät ja heitettiin järveen. Hylättyjä aseita on käytetty myöhemmin esimerkiksi hirvimetsällä.

Poliisille tulee vuosittain useita ilmoituksia maastosta löytyneistä räjähteistä.


Sotavankien mysteeri

Kylmäävin kysymys Järämän linnoituksen historiassa on sotavankien kohtalo. Se on mietityttänyt paikallisia ja sotahistorioitsijoita vuosikymmenten ajan. Työmiehiä oli yhteensä noin 16 000. Työvoimasta noin 3 000 oli sotavankeja.

Vankien kohtalosta ei ole edelleenkään tarkkaa tietoa, mutta kuolemalta säästyivät vain harvat.

Aikalaisten kertomusten perusteella suurin osa vangeista menetti henkensä joko töissä tai myöhemmin Norjassa. Yhden aluksen tiedetään matkanneen varmuudella Tromssasta Murmanskiin.

– Työmaalla menehtyi paljon miehiä. Useat norjalaiset ovat kertoneet, että sotavangit teloitettiin. Tromssasta lähteneen laivan vangit olivat huonossa kunnossa ja päätyivät hekin todennäköisesti montun reunalle. Siihen aikaan heitä pidettiin maanpettureina, Mannela kertoo.


Helsingin Sanomat seurasi Sturmbock-Stellungissa työskennelleiden sotavankien jälkiä vuonna 2014. Aiheesta on jäljellä hyvin vähän kirjallista materiaalia. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että vankien kohtalo oli synkkä.

Aikalaistarinat kertovat esimerkiksi Norjan Kitdalen-tunturiin matkanneista vangeista, jotka eivät koskaan palanneet.

– Sotavankien palkka oli nikkelikuula. Muutama pääsi paikallisten avustuksella rajan yli Ruotsiin ja asettui sinne, Mannela summaa.

Kallion läpi

Natsien työjärjestön Organisation Todtin Skandinavian-osasto johti tuhansien joukkoa tiukalla aikataululla. Työmiehet louhivat juoksuhautoja lapioiden ja hakkujen avulla kallioon. Käytössä oli myös polttomoottoripora, jota käytti kerralla kolme miestä.

– Ne porat olivat valtavia. Niillä porattiin ja lisäksi räjäyteltiin. Urakkaa ei ole millään voitu tehdä parissa kuukaudessa, Reijo Mannela arvioi.

Rakennelmia tuettiin hirsillä ja teräksellä. Romahtaneista korsuista pilkistävät naulatkin ovat paksua jousiterästä, eivätkä suostu taipumaan edes vuosikymmenten ruostumisen jälkeen.

Vuoristoarmeija miinoitti korsut vetäytymisensä yhteydessä. Suomalaiset turvasivat linnoituksen heittämällä korsuihin kasapanoksia. Toiminta oli suoraviivaista, koska miinoitukset olivat hankalasti purettavia.

Suomalaiset ja saksalaiset eivät päätyneet koskaan ottamaan suuressa mittakaavassa yhteen, mutta alueella käytiin partiokahakoita loppuvuoden 1944 aikana.

Saksalaiset jättivät asemansa tammikuussa 1945. Kun vuoristoarmeija oli vetäytynyt lopulta kokonaan alueelta, suomalaiset kohottivat lipun salkoon Kolmen valtakunnan rajapyykille.

Oli 27. huhtikuuta 1945.

Järämän linnoitusalue

Järämä on Sturmbock-Stellung-linjan entinen pääasema.

•Linnoitusaluetta on kunnostettu vuosia.

•Alueella on 1 209 metriä entisöityjä taistelu-, yhdys- ja ryömintähautaa.

•Linnoituksessa on yhteensä 16 korsua. Kaksi teräselementtikorsua ja kolme puukorsua on kunnostettu.

•Loput 11 korsua on edelleen raunioina tai kunnostamatta.

•Asepesäkkeitä on kunnostettu yhteensä 10 kappaletta.

•Alueella on muun muassa raskaan ja kevyen konekiväärin ampumapesäkkeitä.

•Raskas tykistö sijaitsi linnoituslinjan takana.

•Etulinjasta avautuu näkymä kohti suomalaisten vanhaa asemapaikkaa Markkinan kylässä.

•Puut ovat peittäneet sodanaikaisen avomaaston, mutta maamerkit erottuvat edelleen.

•Järämän linnoitusalueella on kahvio ja pysyvä Sota-aika Tunturi-Lapissa -näyttely.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt