Kesän 1944 suurtaistelut olivat niin pahoja paikkoja, että sitä on vaikea edes ymmärtää

Julkaistu: , Päivitetty:

Kesä-heinäkuussa 1944 jatkosodan ratkaisevat suurtaistelut raivosivat Karjalan Kannaksella. Torjuntavoitot Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella pelastivat Suomen. Taisteluiden hinta 75 vuotta sitten oli todella kova.

Neuvostoliiton suurhyökkäys rävähti käyntiin ennennäkemättömällä tulivalmistelulla 9. kesäkuuta 1944. Seuraavan päivän tykistövalmistelu ja lentopommitus suomalaisten asemiin oli lähes yhtä kova. Sitä seurasi panssarivaunujen ja jalkaväen vyöry.

Valkeasaaren lohkolla suomalaisten tappiot olivat valtavat. Suurin osa kaatuneista jäi kentälle. Osa hautautui sortuviin asemiin, osa jäi nopeassa perääntymisessä jälkeen, osa katosi jäljettömiin raskaiden kranaattien jauhaessa.

Suomalaiset yrittivät suurta vastahyökkäystä Kuuterselässä, kun venäläiset olivat päässeet kiinni toisena puolustuslinjana toimineeseen VT-linjaan. Rynnäkkötykkien ja pommikoneiden tukema jääkäripataljoonien raivoisa hyökkäys ei tuottanut toivottua tulosta Kuuterselän aukeilla. Vetäytyminen jatkui.

Rintama siirtyi Viipuriin. Se menetettiin käytännössä ilman taisteluita jo 20. kesäkuuta. Edessä oli totinen paikka. Vihollinen oli pakko pysäyttää tai tie sisä-Suomeen olisi ollut auki.

Ratkaisutaistelut seurasivat toistaan. Tali, Ihantala, Viipurinlahti, Äyräpää, Vuosalmi... suomalaisten asemat pitivät, mutta hinta oli kova. Kesä–heinäkuun vaihteen päivät olivat epätoivoisia ja verisiä.

Juhannuksen jälkeen taistelut levisivät koko rintamalle, kun venäläisten hyökkäys alkoi myös maihinnousulla Laatokan pohjoisrannalle Viteleeseen ja joukot tulivat myös Syvärin yli. Kun suomalaisten piti vetää joukkoja Itä-Karjalasta Kannakselle, oli puna-armeijalla valtava ylivoima myös Maaselän Kannaksen suunnassa, josta vetäydyttiin kohti Ilomantsia. Taistelut riehuivat aina Rukajärven korpirintamaa myöten. Viimeiset torjuntavoitot saavutettiin heinäkuussa Nietjärvellä Laatokan Karjalassa ja elokuussa Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa.

Miltä kesän 1944 suurtaistelut oikeasti tuntuivat? Siitä kertovat itse veteraanit, joita on haastateltu ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjaan.

Jaakko Huotari taisteli Panssaridivisioonaan kuuluneessa Jääkäripataljoona 5:ssä. Talin taistelussa hän luuli jo surmanneensa edessään olleen venäläissotilaan. Läpi ammuttu vihollinen ampui edelleen konepistoolillaan ja Huotari haavoittui vaikeasti.


Tola Toivinen joutui Talissa johtamaan aivan vierasta porukkaa. Edessä oleva hyökkäysryhmitys vain kasvoi ja kasvoi. Sitten tulivat saksalaiset Stuka-syöksypommittajat. Se oli huima hetki suomalaisille.


Olavi Sorvari näki suurhyökkäyksen alusta lähtien. Kovimmat paikat olivat Siiranmäessä ja Vuosalmella. Pioneeriosastoon kuulunut Sorvari joutui asettamaan tiehen panssarimiinoja keskellä taistelukenttää.


Sakari Sippola joutui Kuuterselän veriseen vastahyökkäykseen. Hän ja muut jääkärit hyökkäsivät suoraan päin vihollisen panssarivaunujen riviä. Se tiesi kovia tappioita.


Kannaksen perääntymistaisteluissa tilanteet olivat välillä erittäin kaoottisia. Heikki Mäntymaa kertoo, miten hänen harventunut joukkonsa oli vähällä jäädä mottiin pahaan paikkaan.


Sotamies Ahti Jokinen jäi sotavangiksi kesken taistelun. Vähän aiemmin hän oli ampunut kokonaisen vihollisosaston pikakiväärillään. Tästä haluttiin tietää kuulustelussa.


Heikki Mälkki vetäytyi Viipurin ohi ja näki punaisen lipun liehuvan Viipurin linnan tornissa. Se oli masentava hetki.


Ilmavalvontalotta Irma Lähdesmäki poistui Viipurista juuri ennen kaupungin menetystä venäläisille. Hän kertoo kauheasta näystä kaupungin kaduilla, jotka olivat täynnä umpiväsyneitä sotilaita.



Kaikki eivät kestäneet suurtaistelun painetta. Vuosalmella linjaan tuotiin mies, joka pelkäsi liikaa. Olli Hovin piti lähettää mies takaisin. Hänen kohtalonsa on mietityttänyt pitkään.



Venäläisosasto yllätti Vuosalmella yksin vartiopaikalla olleen Risto Kiiskilän. Hänet otettiin vangiksi. Kuulustelussa venäläisupseeri räjähti raivosta kuultuaan Kiiskilän kuuluneen Suojeluskuntaan.


Maaselän Kannaksella vihollisella oli täysi ylivoima. Aimo Reinikainen sai tulikasteensa taistelussa, jossa kaatui heti kaksi hyvää ystävää onnettomien vaiheiden jälkeen.


Leo Merisalo koki tulikasteensa puolestaan Viteleessä torjuessaan maihinnousua. Hän sairastui taistelun kestäessä niin pahasti, että hän sai jo viimeisen voitelun.


Yksi venäläisten pelottavimmista aseista oli IL-2-maataistelukone. Matti Jutila kertoo vaarasta, joka yllätti monta kertaa ilmasta.


Pekka Pakkala taisteli ”Tuntemattoman sotilaan rykmentissä” eli JR8:ssa. Erään taistelun jälkeen hän joutui omien tuleen. Hengenlähtö oli hyvin lähellä.


Kesällä 1944 suomalainen tykistö toimi hyvin tehokkaasti. Tulenjohtueessa ollut Väinö Leppänen kertoo, miten vihollishyökkäys hajotettiin toistuvasti tarkoilla tuli-iskuilla.


Paavo Pensamo oli todistamassa, kun suomalaisten Junkers 88 -pommikone oli tuhoutunut nousun jälkeen. Turmapaikalla odotti järkyttävä näky.


Esko Takala joutui Kannakselle sodan loppuvaiheessa. Hänen radioasemansa paljastui ja joutui vihollisen tulituksen kohteeksi.



Jatkosodan taistelut päättyivät syyskuun alussa 1944 aselepoon. Tieto rauhasta oli aivan uskomaton. Siitä kertoo Kalevi Launiainen.






Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt