Aimo Reinikaisen kaksi ystävää kaatui järkyttävien vaiheiden jälkeen

Julkaistu:

rac
Moni asemasodan aikana rintamalle tullut nuorukainen sai tulikasteensa kesällä 1944. Aimo Reinikaisen tulikasteessa kaatui kaksi erittäin hyvää ystävää. Reinikaisella itsellään oli koko ajan tunne, että hänelle ei tapahdu mitään.
Kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäys pyyhkäisi voimalla läpi suomalaisten pääasemasta Kannaksella. Parin viikon taisteluiden jälkeen perääntyminen oli käynnissä myös Aunuksessa ja pohjoisempana Maaselän Kannaksella.

Suomalaiset olivat joutuneet heikentämään Syvärin suuntaa ja pohjoisempaa korpirintamaa, kun divisioonia oli lähetetty pikavauhtia Kannakselle suurtaisteluihin. Siksi esimerkiksi Maaselän Kannaksen taisteluista tuli todella ankaria: vihollisella oli karmea ylivoima, ja perääntymistaivalta korpien halki oli satoja kilometrejä.

Kesäkuun lopulla 1944 tulikasteensa sai 21. prikaatin riveissä taistellut 20-vuotias pikakiväärimies Aimo Reinikainen. Suomalaiset olivat perääntyneet Kalliojärvelle, jossa oli linnoitettuja asemia. Siinä piti ottaa vastaan venäläisten hyökkäys. Siitä tuli verinen, todella traaginen taistelu.


Nykyisin Tampereella asuva Aimo Reinikainen kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa, miten muutaman tunnin sisällä kaksi hänen hyvää lapsuudenystäväänsä kaatui aivan Reinikaisen vieressä. Suomalaiset joutuivat perääntymään asemistaan. Eräs sotilas yritti lähtiessä räjäyttää bunkkeria, jottei siitä olisi hyötyä viholliselle.

– Hän jäi räjähdyksen paineaaltoon. Se siinä tuntui erityisen ikävältä, että hän ikäänkuin meni omaan ansaan, Reinikainen kertoo ystävänsä kuolemasta.

Suomalaiset lähtivät yrittämään pian asemien valtausta takaisin. Joukot odottivat hyökkäyskäskyä. Reinikaisen vieressä oli toinen vanha kaveri, joka jostakin syystä pyysi vaihtamaan kanssaan paikkaa. Reinikainen suostui.

Ystävä sai osuman ennen kuin laukauksen ääntä ehti kuulla. Hän kaatui kuolleena tarkka-ampujan osumasta. Reinikainen kertoo tästäkin tapauksesta rauhallisesti. Vuosia on kulunut, mutta kaikesta näkee, että kertomus liikuttaa edelleen.

Taistelu jatkui, mutta lopputulosta se ei muuttanut. Asemat menetettiin ja perääntyminen jatkui Ilomantsiin asti. Siellä 21. prikaatin joukot muiden yksiköiden kanssa saavuttivat jatkosodan viimeisen suuren voiton, kun kaksi neuvostodivisioonaa motitettiin metsiin elokuussa 1944.

Myös Aimo Reinikainen joutui kesällä 1944 useisiin taisteluihin, mutta hänellä oli koko ajan tunne, ettei hänelle itselleen tapahdu mitään. Näin myös kävi.

Kuuntele Aimo Reinikaisen koko haastattelu kesän 1944 dramaattisista tapahtumista jutun pääkuvana olevalta videolta.

Kesän 1944 torjuntataisteluista kertoo myös Pekka Pakkala alla olevalla videolla. Hän kertoo, miten joutui vahingossa omien tulituksen kohteeksi. Läheltä piti.


Risto Kiiskilä joutui sotavangiksi kesken taistelun heinäkuussa 1944 Vuosalmella. Alla olevalla videolla hän kertoo kuulustelusta, joka sai venäläisupseerin räjähtämään raivosta.


Torjuntataisteluissa suomalainen tykistö toimi todella tehokkaasti. Alla olevalla videolla Väinö Leppänen kertoo, miten tulenjohtue pelasti vetäytyvät suomalaiset Laatokan Karjalassa.


Yksi kesän 1944 suurimmista tragedioista oli Elisenvaaran evakkojunien pommitus. Niilo Ala-Heikkilä näki tuhon tuoreeltaan.


Suurtaisteluita edelsi asemasotavaihe, joka ei suinkaan ollut aina rauhallista. Eino Hartikainen kertoo, millaista oli raju sissisota Rukajärven erämaarintamalla.


Väinö Kunnaksen isoveli kaatui vain päiviä sen jälkeen, kun hän oli ollut kotilomalla. Kunnas kertoo, miten kova paikka suru-uutisen tulo oli perheen äidille.


Katso kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt