Ben Zyskowiczin ja Jaakko Laakson väittely taistolaisuudesta kuumeni ihan kunnolla: ”Älä valehtele!” - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Ben Zyskowiczin ja Jaakko Laakson väittely taistolaisuudesta kuumeni ihan kunnolla: ”Älä valehtele!”

Julkaistu: 7.6.2017 11:45

Konkaripoliitikot Jaakko Laakso ja Ben Zyskowicz intoutuivat kovaan väittelyyn taistolaisuudesta Ilta-Sanomien historiafestivaalilla tiistaina. Laakso muistelee, kuinka entinen oikeusministeri arveli Zyskowiczia taistolaiseksi.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz ja entinen vasemmistoliiton kansanedustaja ja toimittaja Jaakko Laakso väittelivät taistolaisuudesta ja sen perinnöstä tiistaina Ilta-Sanomien 1960- ja 1970-lukua käsittelevässä historiatilaisuudessa Sanomatalossa Helsingissä.

Vanhat erimielisyydet vauhdittivat noin puolen tunnin väittelyn varsin kiihkeäksi. Politiikan konkarit ehtivät esittää syytöksiä valehtelusta, Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tukemisesta ja takavuosien poliittisen radikalisoitumisen vähättelystä.

Parivaljakon yhteinen taival juontaa juurensa vuosikymmenten taakse. Zyskowicz muisti ”noteeranneensa” Laakson ensimmäisen kerran vuoden 1970 keväällä Teiniliiton kokoontumisessa Virroilla.

Laaksolla oli puolestaan ensikohtaamisestaan Zyskowiczin kanssa terävä muistikuva.

– Kari Häkämies, josta tuli myöhemmin oikeusministeri, valittiin Teiniliittoon liittokokouksen edustajaksi Kymenlaaksosta. Hän oli kuullut, että paikalla on taistolaisia, mutta Häkämies ei tiennyt, miltä taistolaiset näyttävät. Kun hän tuli kokoukseen, hän näki ensimmäiseksi pitkätukkaisen Ben Zyskowiczin, jolla oli kaikissa sormissa sormukset. Häkämies ajatteli, että tuo nyt on ainakin taistolainen, Laakso muisteli.

Vapauden kaipuu muuttui puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi

Zyskowicz ihmetteli suurieleisesti, miten juuri Suomessa taistolaisuuden aikana uusvasemmistolaisuus järjestäytyi ”neuvostomielisen kommunismin lippujen taakse.”

– Ja se Suomen historian suuri mysteeri – – on se, että miten tämä 1960-lukulainen vapauden kaipuu ja vapauden aate tultaessa sitten 1970-luvulle jähmettyi hyvin ankaraksi puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi, jossa hyvin moni näistä 1960-lukulaisista, jotka olivat lähteneet liberaalein, sosiaalidemokraattisin, yleisvasemmistolaisin tunnuksin, löysivät itsensä Jaakko Laakson ja kumppaneiden johtamista taistolaisista, Zyskowicz päivitteli.

– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.

Fraktiolla tarkoitetaan puolueesta erottautumaan pyrkivää tai puolueesta erottautunutta pientä ryhmää.

– Taisto Sinisalo ja muut kelpasivat auktoriteeteiksi. Jopa taistolaisten opiskelijoiden seinälakanassa luki ”eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä”, ja niin kuin me kaikki tiedämme, Otto Wille Kuusinen on Suomen historian tunnetuin maanpetturi, Zyskowicz huudahti.

Laakso aloitti väittelyn kilpakumppaniaan rauhallisemmin.

– Myös Suomessa oli ikään kuin iduillaan kaikki ne samanlaiset äärivasemmistolaiset liikkeet, kuten maolaiset trotskilaiset ja anarkistit, mutta sen lisäksi Suomessa oli myös nuorison keskuudessa tavattoman heikko, mutta yhteiskunnassa kuitenkin vaikuttava kansandemokraattinen ja kommunistinen liike.

Laakso selitti taistolaisten neuvostomielisyyttä kommunistisen puolueen sisäisillä erimielisyyksillä.

– Ensimmäinen tekijä on juuri se, mikä vielä tuntuu ehkä kummalliselta, että kommunistinen puolue eli silloin ehkä maanpäällisen historiansa vaikeinta aikaa. Puolueessa oli tavattomasti erimielisyyksiä osallistumisesta hallitukseen, hallituspolitiikasta yleensä, suuntautumisesta yhteistyöstä demarien kanssa ja laajemmastakin yhteistyöstä.

– Presidentti Kekkonen on tietääkseni myöhemmin antanut kiitosta Taisto Sinisalolle siitä, että hän piti huolta siitä, että suomalainen nuoriso, joka radikalisoitui laajasti, ei koskaan lähtenyt esimerkiksi väkivallan ja terrorismin tielle. Eli jos nyt halutaan hakea taistolaisuudesta joitakin tällaisia myönteisiä porvarien esittämiä näkökulmia, niin tämä on syytä pitää varmastikin mielessä, Laakso sanoi.

Vastaväittäjä ilahtui Laakson kommentista silmin nähden.

– Tunnustetaan, että taistolaisuudessa oli myönteistä se, että Suomessa ei murhattu ihmisiä terroriteoilla, jos Jaakko Laakso niin haluaa, Zyskowicz naurahti.

– Se oli ensimmäinen myönteinen tunnustus taistolaisuudesta, olen kuullut tätä vuosikymmeniä, Laakso vastasi.

Pian Zyskowicz johdatti keskustelun mediaan, tarkemmin Yleisradioon.

– Itse sanoisin, että yksi syy taistolaisuuden nousulle oli suomalainen media ja ennen kaikkea Yleisradio ja se, mitä suomalaisille kerrottiin Neuvostoliitosta. Jos me vertaamme vaikka Ruotsin tai Norjan, Keski-Euroopan mediaan, niin on ihan selvää, että Suomessa media yleensä ja Yleisradio erityisesti varoivat Neuvostoliiton epäkohtien esille tuomista.

Zyskowicz sanoi, että Suomessa vanhemmat ihmiset tiesivät totuuden, mutta nuoret eivät.

– Nuoret eivät tienneet, mitä Neuvostoliitto oikeasti oli. Että se oli kauhistuttava diktatuuri, jossa vainottiin ihmisiä jotka ajattelivat toisin, Zyskowicz luetteli.

Vanhat kiistat nousivat pintaan

– Taistolaiset olivat niitä kaikkein pahimpia hengenhaistelijoita. Jos joku poliitikko sanoi, että ei siellä sosialismissakaan kaikki ole niin ruusuilla tanssimista, niin johan oli Jaakko Laakson Tiedonantaja leimaamassa tämän poliitikon neuvostovastaiseksi, Zyskowicz muisteli.

– Koko 1960-luvun ja 1970-luvun ajan, 1980-luvullakin olin sitä mieltä, ettei ole huono asia, että suomalaisilla poliitikoilla ja suomalaisilla poliittisilla puolueilla on hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Tein myös työtä sen eteen, että suhteet olisivat hyvät. Ehkäpä on hyvä ottaa tässä suhteessa esille se työ, mitä teimme kokoomuksen osalta, Laakso sanoi.

– Pyyteettömästi, Zyskowicz huudahti väliin ja nauratti yleisöä.

– Kokoomus tavoitteli luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton johdon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdon kanssa. Tämä ei ollut mikään salaisuus, Laakso jatkoi.

– Niin sanottujen taistolaisten keskuudessa oli erimielisyyksiä siitä, pitäisikö meidän olla mukana sellaisessa hankkeessa, jossa kokoomuslaiset yrittivät ikään kuin todistaa olevansa Paasikiven-Kekkosen linjan uskollisia tukijoita luomalla myös itselleen suhteet Neuvostoliittoon. Edustin kokoajan sitä kantaa, että se ei ole huono asia, vaan hyvä asia, Laakso sanoi.

Pian myös Laakso pääsi vauhtiin.

– Täytyy sanoa, että Ben Zyskowicz oli toista mieltä. Hän oli sitä mieltä, että oli pidettävä huonot suhteet Neuvostoliittoon, Laakso sanoi.

– Hän oli koko ajan sitä mieltä, että Yhdysvaltain politiikka esimerkiksi Vietnamissa, Chilen vallankaappaus, myöhemmin Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin, ne olivat kaikki hyväksyttäviä asioita ja tuettavia asioita.

– Hän oli sitä mieltä, että jopa Neuvostoliitossa on epäkohtia, Zyskowicz korjasi.

– Tuomitsin Chilen vallankaappauksen, älä valehtele, Zyskowicz huusi.

Katso jutun pääkuvana olevalta videolta Jaakko Laakson ja Ben Zyskowiczin väittely taistolaisuudesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?