Suomen eteläisin koti seisoo poskettoman kauniilla saarella, jossa talvimyrsky vei katon ja käärmeet tulivat olohuoneeseen - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Suomen eteläisin koti seisoo poskettoman kauniilla saarella, jossa talvimyrsky vei katon ja käärmeet tulivat olohuoneeseen

Aaltosten perhe muutti Utön saaren eteläisimpään laitaan Raumalta. Uusi koti on perheen mielestä maailman paras paikka.

9.5.2017 9:05

Suomen eteläisimmän asukkaan määritteleminen on vaikeaa, koska moni saariston asukkaista viettää osan vuodesta mantereella. Vakituisista asukkaista ainakin Aaltosen perhe Utön kylän etelälaidalla on aivan Suomen eteläisimpien perheiden joukossa.

Jutun videolla seurataan Aaltosen perheen elämää Utön saaressa. Video on osa Suomen äärikolkissa asuvien ihmisten elämää käsittelevien juttujen sarjaa.

Minna Aaltonen asui yli 40 vuotta Raumalla. Sitten haave saaristolaiselämästä kävi liian houkuttelevaksi. Elämä kuljetti Utön saareen, Suomen eteläisimpään vakituisesti asutettuun kylään. Muuttokuorma tömähti laituriin 8. huhtikuuta 2016.

Kun saaren kauppiaan äitiyslomasijaisuus alkoi, niin asuntoa ei vielä ollut. Huhtikuusta elokuuhun Minna Aaltonen ja perheen ekaluokkalainen poika Viljami asuivat väliaikaisesti muiden saarelaisten luona.

– Näin Facebookissa, että Utö Handeliin haetaan äitiyslomasijaista. Kaksi päivää mietin ja laitoin hakemuksen. Ei siinä mennyt kuin muutama kuukausi, kun pakkasimme Viljamin kanssa tavarat ja muutimme tänne, Minna Aaltonen kertoo.

Utö Handel sulautuu saaristolaismaisemaan. Kauppa on auki päivittäin pari tuntia. Lauttapäivinä Minna Aaltonen avaa ovet tunniksi tai pariksi.­

Perheen isä Henri Aaltonen ei pystynyt muuttamaan heti mukana, vaan reissasi lomilla ja viikonloppuisin yhteysalus Eivorilla Pärnäisten ja Utön väliä. Pelkkä merimatka vie yhteysaluksella noin neljä tuntia.

Elämänmuutos oli kuitenkin yhteinen päätös.

– Minä tätä suosittelin Minnalle. Menee vain, kun on aina halunnut. Vaikka vuodeksi pois kotoa, Henri Aaltonen kertoo.

 

Aaltosten saaristolaiskoti on vaatimaton Puolustusvoimien vanhasta parakista rakennettu punaseinäinen talo. Viljamin pyörä on parkissa pihalla juuri sillä tavalla kuin pienen pojan pyörät usein ovat, kumossa rappusten edustalla.

Vaikka saari on aurinkoinen paikka, niin navakka merituuli osaa järjestää Utön kylässä yllätyksiä. Tammikuussa myrskytuuli puhalsi Aaltosten talon luona 30 metriä sekunnissa ja kuori talon peltikaton irti.

Tuulen kolistellessa peltejä irti kyläläiset osoittivat pienyhteisön voiman.

– Joskus yhdeltätoista yöllä kattopelti lähti rullautumaan naapurin puolelta tännepäin. Miehet lähtivät heti poraamaan kattoa kiinni. Minä laitoin pullakahvit keskellä yötä. Sinä yönä ei tullut metelin takia nukuttua yhtään. Samaan aikaan se oli hieno kokemus, vaikka katto lähti, Minna Aaltonen muistelee.

Elämä saaristossa ei tosiaan ole aina pelkästään helppoa. Talvisin lauttaa on odotettava hyytävässä tuulessa. Kesällä Aaltosten olohuoneesta ja talon rakenteista löytyi yli parikymmentä rantakäärmettä. Kaksi käärmeenpoikasta oli kuivunut ämpärin pohjalle. Ne ovat nyt Viljamin aarteita.

Viljami, Minna ja Henri Aaltonen asuvat aiempaa pienemmässä asunnossa, mutta suuri osa ajasta kuluu ulkona.­

Naapureiden tuki paikkaa luonnon asettamia haasteita. Kyläyhteisö tiivis ja koulu niin pieni, että perheen Viljami-poika saa varmasti yksilöllistä opetusta. Vuokralaisten sauna lämpiää yhteistyössä, ja vakituiset asukkaat tuntevat toisensa. Naapureiden auttaminen vaikuttaa olevan saarella kirjoittamaton sääntö – ja kunnia-asia.

– Mun mielestä tämä on maailman paras paikka asua. Ihmiset ovat ihania ja isolla sydämellä varustettuja. Täällä on vähän sellainen meininki, että koko kylä kasvattaa. Aina joku näkee, missä Viljami vaikka menee, Minna Aaltonen toteaa.

Mahdollinen Suomen eteläisimpien asukkaiden titteli ei aiheuta suuria riemunkiljahduksia.

– Ai, millaiset fiilikset? Aurinkoiset. Ei siinä muuta ihmeellistä ole, Henri Aaltonen summaa.

Utö on aivan kirjaimellisesti aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa saarella vuodessa keskimäärin 200 tuntia enemmän kuin manner-Suomessa.

 

Minna Aaltosen päivät kuluvat enimmäkseen kylän ainoan, ja samalla Suomen eteläisimmän, ruokakaupan pyörittämisessä. Kauppa on auki päivittäin kaksi tuntia. Lisäksi lautan saapumisen jälkeen ovet aukeavat illalla tunniksi tai puoleksitoista.

– Täällä ollaan todella avoimia. Kyllä sitä tietää, että kuka juo esimerkiksi rasvatonta piimää. Jos kassalle tulee väärä purkki, niin osaan huomauttaa asiasta. Asiakkaat tulevat eri tavalla tutuiksi kuin mantereella. Vakituisiin lintuharrastajiinkin tulee tutustuttua.

Ruokatoimitukset saapuvat saarelle yhteysalus Eivorilla. Talvisin Minna Aaltonen hytisee rannassa odottamassa alusta. Tuotteet hän kuljettaa rullakoilla kaupalle.

Jos apuvoimia tarvitaan, niin niitä kyllä löytyy.

  • Tammikuussa ISTV vieraili Suomen pohjoisimmassa pisteessä Nuorgamissa ja tapasi siellä asuvan Aslak Länsmanin. Katso video täältä.

Utö on ekaluokkalaiselle Viljamille loputon leikkikenttä.­

Minna Aaltonen pyörittää Utön saaren ainoaa kauppaa. Tuotteet hän hakee yhteysalus Eivorilta.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?