Tykistön tulenjohtaja pääsi asemiin viime hetkellä ja teki uskomattoman tempun – ”Se on niitä parempia urotekoja”

Tykistö oli suomalaisten pelastus kesällä 1944. Monet vihollisen hyökkäykset hajotettiin tarkalla tulituksella. Tykistön tulenjohtueeseen 18-vuotiaana kuulunut Väinö Leppänen kertoo eräästä ”vähän paremmasta uroteosta.”

23.4.2017 8:30

Juhannuksena 1944 suomalaiset olivat jo perääntyneet Kannaksen halki. Viipuri oli menetetty. Tuuloksessa maihinnousun tehnyt venäläinen merijalkaväki uhkasi iskeä suomalaisten selustaan Laatokan pohjoispuolella, joten suomalaisten oli peräännyttävä vauhdilla.

Syvärin suunnasta vetäytyi väsyneitä joukkoja, joita vihollisen hyökkäykset ahdistelivat jatkuvasti. Valmisteltuja puolustusasemia oli vähän. Saarimäessä oli onneksi valmiina juoksuhauta, johon kiirehti tykistön tulenjohtue. Mukana oli 18-vuotias Väinö Leppänen.

– Meillä oli hyvä tuuri, että ehdimme kersantin kanssa sinne asemiin. Tykit olivat valmiin. Meni puoli tuntia ja sitten niitä alkoi tulla, Väinö Leppänen kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta sarjan haastattelussa.

– Siinä oli parisataa metriä avointa suota. Kersantti sanoi, että ei meillä ole Väinö mitään hätää. Kun ne lähtevät siihen suolle niin me pyyhkäisemme ne pois.

  • Väinö Leppäsen haastattelun näet kokonaisuudessaan jutun pääkuvana olevalla videolla.

  • Suomalaisen tykistön tulenjohtajan työkaluihin voit tutustua täältä.

Väinö Leppänen kuvattuna vuonna 1944.

Leppänen kertoo, että tulenjohtue oli asemissa kolme tuntia. Sinä aikana tykistö räväytti neljä tuli-iskua. Tykistökeskitys pyyhkäisi hyökkäysrivistöt pois.

– Me pystyimme estämään sen, ettei perääntyvien miesten tietä katkaistu. Minun mielestäni se on kyllä sellainen uroteko, että se on oikein niitä parempia urotekoja!

Hirvittävä ammunta on jäänyt erityisesti Väinö Leppäselle rintamalta mieleen.

– Se ääni on julma. Mutta en minä osannut pelätä yhtään, kun ei sitä sotimista sen kummemmin ollutkaan, Leppänen sanoo.

100 tarinaa sodasta sarjassa on kuultu aiemminkin dramaattisia tarinoita kesän 1944 suurtaisteluista. Sakari Sippola joutui Kuuterselän vastahyökkäykseen päin vihollispanssareiden riviä.

Heinäkuussa 1944 neuvostopartisaanit riehuivat pienessä Seitajärven kylässä Savukoskella. Paavo Saviaro tuli paikalle, jossa kyläläiset oli murhattu.

Olavi Sorvari osallistui Siiranmäen ja Vuosalmen taisteluihin. Siiranmäessä hänen piti miinoittaa tie hyökkäysvaunujen edessä.

Sturmovik-maataistelukoneet aiheuttivat pelkoa suomalaisjoukoissa. Matti Jutila kertoo yllättävistä ilmahyökkäyksistä.

Leo Merisalon tulikaste tuli Laatokan rannassa maihinnousua torjuessa. Se oli raaka paikka.

Irma Lähdesmäki oli yksi viimeisistä, jotka lähtivät Viipurista kesällä 1944. Hän näki kaupungissa todella surullisen näyn.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?