Joensuussa pidetyt isot hautajaiset olivat erityisen surulliset

Jatkosota oli päättynyt Karjala oli menetetty. Joensuussa nähtiin syksyllä 1944 todella surulliset hautajaiset.

2.4.2017 8:30

Joensuussa oli pidetty sota-aikana sankarihautajaisia ennenkin, mutta nyt tilanne oli poikkeuksellisen murheellinen. Sota oli päättynyt syyskuussa 1944. Tuhansia ihmishenkiä oli menetetty. Rauhasta voitiin iloita, mutta lukemattomissa perheissä päällimmäinen tunne oli suru.

Virallisesti hautoihin laskettiin sankarivainajia. Omaisille he olivat isiä, poikia ja veljiä.

Sota-aikana muonituslottana ollut joensuulainen Elma Jormakka kertoo, miksi heti sodan päättymisen jälkeen pidetyt suuret sankarihautajaiset jäivät erityisesti hänen mieleensä kaikista sota-ajan tapahtumista. Paikalla oli paljon joensuulaisten lisäksi Karjalasta tulleita evakkoja, jotka olivat menettäneet perheenjäsenen lisäksi kotinsa.

– Ne oli aika suuret hautajaiset. Kun siirtoväki oli hajotettu, niin ne olivat erityisen surulliset hautajaiset. Sinne kun tuli vanhoja pappoja ja pariskuntia, niin sen tiesi, että mille asialle he tulivat – poikansa siunaukseen, Elma Jormakka kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– Samalla tavalla tuli nuoria naisia, joilla saattoi olla molemmissa kädessä talutettava ja vielä raskaana... Heidänkään kohtalonsa ei varmasti ketään katteuttanut. Itkua oli niissä hautajaisissa kovasti.

 

Joensuun hautausmaalla muistetaan edelleen näyttävästi raja-Karjalasta kotoisin olevia eli luovutetulta alueelta kotoisin olleita kaatuneita. Hautausmaalla on muistomerkki, johon on kaiverrettu yli 3000 sotilaan ja lotan nimet.

Naiset joutuivat venymään kotirintamalla äärimmäisiin suorituksiin, kun miehet oli viety rintamalle. Elma Jormakka oli päivät töissä, iltaisin hän meni muonitustehtäviin. Lottien arjesta voit kuulla lisää jutun pääkuvana olevalta haastatteluvideolta.

100 tarinaa sodasta -sarjassa sodan kokeneet miehet ja naiset kertovat sodan arjesta niin etulinjassa kuin kotirintamallakin. Paavo Pensamo joutui heinäkuussa 1944 painajaismaiselle onnettomuuspaikalle. Suomalainen Junkers-pommikone oli pudonnut ja koko miehistö kuollut.

Helsinkiläinen Ola Miettinen palveli Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Keväällä 1944 samaan tukikohtaan tuotiin nuori sotamies, joka ei totellut kokeneempien varoituksia. Miettinen kertoo vartiovuorosta, jolloin uusi poika kaatui.

18-vuotias Leo Merisalo koki tulikasteensa Viteleessä kesällä 1944. Hän kävi niin lähellä kuolemaa, että pappi kävi antamassa viimeisen voitelun.

Ilmavalvontalotta Irma Lähdesmäki poistui Viipurista viimeisten joukossa kesällä 1944. Hän kuvailee surullisia näkyjä kaupungin kaduilla, joilla hoippuivat umpiväsyneet miehet.

Aira Kojo oli talvisodan syttymisen aikaan pikkulotta. Jopa 8-vuotiaat osallistuivat sotaponnisteluihin. Kojo kasasi kaasunaamareita.

Kaarina Peltola oli mukana evakuoimassa siviilejä Kannakselta sisä-Suomeen talvisodan alussa. Vastaanotto oli karjalaisille todella tyly.

Suomalainen tapa oli tuoda sankarivainajat kotipitäjän multiin. Kuva sankarihautajaisista Joensuusta talvisodan jälkeen 1940.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?