Rintamalle tuotu uusi poika ei totellut tärkeintä neuvoa vaarallisessa tukikohdassa

Tuntemattomassa sotilaassa on tunnettu kohtaus, jossa juuri rintamalle saapunut nuori sotilas kohottaa päätään varomattomasti juoksuhaudasta. Ola Miettinen kertoo vastaavasta tapauksesta Maaselän kannakselta.

26.3.2017 8:30

Pitkä asemasotavaihe oli monella tapaa rauhallinen jakso jatkosodassa. Rauhallisuudestaan huolimatta taisteluhaudassa oli vaarallista olla ja hengenlähtö oli lähellä, jos ei osannut noudattaa tarpeellista varovaisuutta. Kuoleman synkkä varjo makasi asemien yllä.

Helsinkiläinen Ola Miettinen, 92, palveli jatkosodassa Maaselän kannaksella Krivin suunnalla kranaatinheittimen tulenjohtueessa. Tukikohta oli pieni ja ahdas. Korsuissa oli tunkkaista, ja syöpäläisiä vilisi. Vihollisen asemat olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä ja siellä tarkka-ampujat olivat valmiina.

Kerta kaikkiaan viheliäinen paikka viettää parhaita nuoruusvuosia.

Keväällä 1944 tukikohtaan tuotiin nuori sotilas. Hän oli aivan uusi tulokas, ensimmäistä kertaa rintamalla. Kokeneemmat koettivat teroittaa hänen mieleensä tärkeintä sääntöä: älä nosta päätä taisteluhaudan reunan yli.

– Jos siellä oli vähänkään varomaton, niin heti kuului fiuh, Miettinen matkii sormellaan pään läheltä viheltäviä luoteja.

– Pamauksen kuuli vasta jälkeenpäin. Luoti tuli ensin. Siksi täytyi pitää pää alhaalla ja katsoa maastoon vain periskoopilla.

Miettiselle ja uudelle pojalle osui samaan aikaan vartiovuoro.

– Se poika ei uskonut sitä, että ei saa nousta. Poika ammuttiin. Se ei totellut. Tarkka-ampuja ampui päähän reiän ja poika putosi taisteluhaudan reunalle.

– No, se oli normaali kaatuminen, Miettinen kuittaa tapahtuman.

Vartiopesäkkeessä piti olla varovasti.

Vartiomiehen kaatuminen sai aikaan kuitenkin erikoisen episodin. Oli tapana, että komppanianpäällikkö kirjoitti omaisille kirjeen, jossa kerrottiin sankarikuolemasta. Komppanianpäällikön mielestä hän ei osannut kirjettä tehdä, kun ei tuntenut uutta poikaa kunnolla.

Tehtävä siirtyi Ola Miettiselle.

– Minä kirjoitin kaavan mukaisen kirjeen. Kirjoitin, että kuinka tärkeä aseveli meiltä meni ja että olemme täynnä surua.

Sodan kokemuksen Ola Miettinen tiivistää muutamaan sanaan: siellä turtuu, siellä laiskistuu ja elämä on vailla virikkeitä. Hän viittaa ahtaaseen tukikohtaan, jossa ei voinut kuin maata ja tappaa aikaa.

– Fiksut ihmiset löysivät enemmän virikkeitä mielikuvitusmaailmasta. Ne pärjäsivät. Sitten oli niitä juntteja, jotka valittivat vaan koko ajan, niin ne sortuivat.

Ola Miettisen haastattelu on 100 tarinaa sodasta -sarjan 25. osa.

Sarjassa on kerrottu myös aiemmin asemasotavaiheen tapahtumista. Erkki Mäkilän korsuun tuli tykistön täysosuma, mutta ihmeen kaupalla miehet selvisivät.

Jaakko Estola joutui tarkka-ampujan tuleen taisteluhaudassa. Hän haavoittui vaikeasti kaulaan osuneesta luodista.

Reino Kurvinen oli lähellä menettää henkensä konekivääripesäkkeessä. Yksi varomaton liike sai hänet tarkka-ampujan tähtäimeen.

Tuoreimpia 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksoja näet alla.

Harry Hellén toimi sotilassoittajana Kannaksella. Hän soitti paraatissa, jossa lähetettiin matkaan Suursaaren valtaajia.

Heikki Mäntymaa joutui Kannaksella 1944 pahaan paikkaan, kun vihollinen rynnäköi päin viimeisiä puolustajia ja tankit ajoivat sivulta ohi.

Esko Takala oli radioasemalla, jonka vihollisen tykistö löysi. Alla olevalta videolta kuulet tarinan kesältä 1944.

Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot näet täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?