Tankit menivät vierestä, laumoittain vihollisia rynnäköi päälle – viimeiset suomalaissotilaat selvisivät luotisateesta vain vaivoin - Suomi 100 - Ilta-Sanomat

Tankit menivät vierestä, laumoittain vihollisia rynnäköi päälle – viimeiset suomalaissotilaat selvisivät luotisateesta vain vaivoin

Rivimiesten tasolla sota on sekavaa mylläkkää, jossa kokonaiskuvasta on vaikea saada selvää. Heikki Mäntymaan kertomus Kannaksen taisteluista on kuvaus melkoisesta kaaoksesta.

23.3.2017 18:21

– Loimme äkkiä asemat harjanteen alle. Siinä oli edessä noin puolen kilometrin aukea, jossa oli poikittain ojia.

– Vähitellen joukot ryhmittyivät. Niillä oli tukena seitsemän hyökkäysvaunua, jotka alkoivat ampua suorasuuntaustulta.

Sotkamolainen Heikki Mäntymaa kertoo tilanteesta, johon jalkaväkirykmentti 11:n joukot heitettiin kesäkuussa 1944 Kivennavalla. Läpimurto oli tapahtunut pääasemassa muutamia päiviä aiemmin. Nyt yritettiin tukkia divisioonien vyöryä niin kuin parhaaksi nähtiin.

Alikersantti Mäntymaan kohdalla se tarkoitti pikatulta M/28-kiväärillä eli Pystykorvalla. Hänellä oli vieressään täysi laatikollinen patruunoita.

– Minä jouduin lyömään kiväärin lukon kolme kertaa kenttälapiolla auki, kun se kuumeni niin kovasti. Oli liian hyvä Pystykorva, Mäntymaa kuvailee ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

Kannaksella jouduttiin taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan.­

Tilanne alkoi käydä todella vaaralliseksi. Vihollinen pääsi sivulta ohi. Panssareiden ampumia sirpalekranaatteja alkoi räjähdellä puissa. Toiset olivat jo aikeissa lähteä vetäytymään. Mäntymaa huusi taistelun melun yli, että ei mennä vielä.

Pahin oli vielä edessä. Mäntymaa kertoi, miten ojaan 40 metrin päähän ryhmittyi iso vihollisjoukko. Se lähti rynnäkköön. Viimeisillä suomalaissotilailla ei ollut enää mahdollisuuksia. Piti lähteä nopeasti pois.

– Kun lähdin nousemaan sitä rinnettä, josta vetäydyimme, niin siihen tuli luoteja aivan tällä tavalla, Mäntymaa tikkaa sormellaan.

– Minullakin oli toista kenkää viistänyt luoti ja toisesta lahkeesta mennyt läpi.

Venäläissotilaat olivat jossakin ympärillä pitkin metsiä. Mäntymaa ja muut sotilaat pääsivät vetäytymään. Heitä ei huomattu. Mäntymaa otti suunnan kohti Muolaata, jossa tavoitettiin muut joukot. Siellä Mäntymaa oli todella turhautunut ja vihainen. Hän heitti kiväärinsä pois, kun sillä ei tehnyt yhtään mitään valtavaa rynnäkköä torjuessa.

Vieressä oli nuori kapteeni, joka otti lähetiltään konepistoolin ja antoi sen Mäntymaalle. Sillä hän taisteli sodan loppuun asti.

Kannaksen veriset ja katkerat taistelut nähnyt Mäntymaa tiivistää koko sodan surkeuden kolmeen sanaan: se on kovaa, raakaa ja rumaa. Hänen mukaansa siellä ratkaisee lopulta jokaisen miehen velvollisuudentuntoa.

– Viime kädessä ratkaisee, miten hallitsee psyykkisesti itsensä. Kyllä se on todella kovaa.

Heikki Mäntymaan haastattelun voit katsoa jutun pääkuvana olevalta videolta. 100 tarinaa sodasta -sarjassa on käsitelty myös aiemmin Kannaksen 1944 taisteluita. Alla olevalla videolla Olli Hovi kertoo, miten hän kohtasi liikaa pelänneen sotilaan Vuosalmella.

Ahti Jokinen joutui taistelussa vangiksi. Alla olevalla videolla hän kertoo ensimmäisistä kuulusteluistaan.

Irma Lähdesmäki näki umpiväsyneet, vetäytyvät joukot Viipurissa. Tunnelmat kaupungin kaduilla olivat todella masentavat viimeisinä päivinä.

Esko Takala joutui rintamalle sodan loppuvaiheessa. Hän toimi ilmavoimien radioasemalla. Sota tuli sielläkin hyvin lähelle, kun vihollisen tykistö löysi aseman sijainnin.

Leo Merisalo sai 18-vuotiaana sotamiehenä tulikasteensa Viteleessä juhannuksena 1944. Se oli raaka paikka. Koulukaveri kaatui täysosumasta.

Kaikki sarjan jaksot näet täältä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?