– Venäläisiä alkoi tulla tietä ylös. Ne heiluivat ja pelleilivät. Minä aloin paahtaa niitä siinä.
Suomalaisten 3. prikaati oli heitetty kesäkuun puolivälissä koviin taisteluihin Länsi-Kannakselle Kuolemajärven–Makslahden suunnalle. Asemissa makasi keskellä sekavaa taistelua myös 14. komppanian 20-vuotias pikakivääriampuja Ahti Jokinen.
Etumaastoon oli ilmestynyt joukko vihollisen sotilaita, jotka eivät lähteneetkään rynnäkköön. Joukko ei ilmeisesti huomannut suomalaisten asemia ollenkaan – niin huolettomasti he nousivat tietä.
Kaunialan sotavammasairaalassa asuva 92-vuotias sotaveteraani kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa, miten hän alkoi ampua.
– Kyllä siinä jokunen heitti veivinsä, Jokinen kertoo lakonisesti sodan karusta todellisuudesta.
Pian nuori mies haavoittui sirpaleesta jalkaan. Hän ei voinut muuta kuin jäädä paikoilleen. Kohta venäläiset tulivat taas: Jokinen jäi vangiksi. Hänet raahattiin kuulusteltavaksi.
Suomalainen pikakiväärimies käyttää venäläistä sotasaalisasetta jatkosodan aikana.
Kuulustelijaa kiinnosti kovasti tapahtumat samaisella tiellä, jonka luona Jokinen oli ollut asemissa. Jokisen mukaan kuulustelija epäili suomalaisen kaukopartion ampuneen heidän miehensä. Venäläisiä oli kaatunut samalla kertaa 17.
– Sanoin, että kuulin vaan laukauksia. Sehän olin minä. Ajattelin, että nyt tuli tieto, paljonko siinä meni miehiä.
Asia jäi siihen. Alkoi sotamies Jokisen sotavankeus. Hänet lähetettiin Keski-Venäjälle Tsherepovetshiin. Siipirataslaivalla matka jatkui pitkin Volgaa metsätyöleirille.
Kesällä 1944 vangiksi jääneiden suomalaisten vankeusaika jäi puoleen vuoteen. Olot leirillä olivat silti kurjat. Jokinen kertoo, miten kellariin rakennetut nukkumapaikat kuhisivat syöpäläisiä ja vesi nousi korkealle lattialla. Monta kertaa miehen mieleen tuli epätoivoinen ajatus, ettei koti-Suomeen ehkä päästä enää koskaan.
Samoilla leireillä oli vankeina saksalaisia, jotka kävivät töissä mm. perunannostossa. Jokinen kertoo tapauksesta, joka antaa raadollisen kuvan leirin ruokaolosuhteista.
– Saksalaiset ahmivat niitä raakoja perunanmukuloita. Eiväthän ne sulaneet vaan niistä tuli hirveitä vatsanpuruja.
Potut tulivat kokonaisina ulos. Jokisen mukaan joku suomalaisista keksi käydä noukkimassa perunat talteen. Sitten ne muussattiin ja maustettiin pihlajanmarjoilla ja lehdillä.
– Tehtiin sellainen muhennos ja sitä syötiin sitten.
Sota päättyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä syyskuussa 1944. Suomalaiset sotavangit pääsivät vähitellen takaisin. Joulukuussa 1944 rajan yli Vainikkalassa päästettiin Suomeen isot vankierät, joiden mukana oli myös sotamies Ahti Jokinen.
– Paska reissu, mutta tulipahan tehdyksi, vanha veteraani tiivistää sotataipaleen tunnot.
Kesän 1944 suurtaisteluihin liittyy monta dramaattista tilannetta. Alla olevalla videolla Olavi Sorvari kertoo, miten hän joutui miinoittamaan Siiranmäkeen johtavaa tietä telamiinoilla taistelun keskellä. Lue tarina täältä.
Sakari Sippola joutui Kuuterselässä mukaan vastahyökkäykseen. Vastassa oli vihollisen tankkien rivistö. Ne pistivät putket alas ja pamauttivat. Katso tarina alla olevalta videolta tai täältä.
Heikki Mälkki oli mukana joukoissa, jotka perääntyivät Viipurin ohi. Viipurin linnassa liehui punainen lippu. Se oli katkera hetki. Katso video alla tai lue täältä.
100 tarinaa sodasta -sarjan tuoreet jaksot ilmestyvät sunnuntaisin ja torstaisin. Alla olevilla videoilla näet tuoreimpia jaksoja. Ilmari Koppinen kertoo suuresta sissi-iskusta ja hirvittävästä paluumatkasta talvella 1942. Olli Vuorio kertoo puolestaan kovasta hyökkäysvaiheesta nuoren vänrikin silmin syksyllä 1941.
Kaikki tarinat voit lukea täältä.
