Kesäkuussa 1944 alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella oli suomalaisille sokki. Koskaan aiemmin ei Suomen rintamilla oltu koettu sellaista tykistön, pommikoneiden ja panssarivaunujen vyöryä, vaikka aiemminkin oli kovia hyökkäyksiä saatu ottaa vastaan.
Nyt taivas oli täynnä uusia uhkia, joista ei aiemmin ollut harmia. Panssaroitujen ja vahvasti aseistettujen Il-2-maataistelukoneiden hyökkäykset taivaalta toistuvat veteraanien kertomuksissa. Niiden yllättävä tulitus oli myös Olavi Sorvarille ensimmäinen kosketus suurtaisteluun.
Kun pääasema murtui, piti suomalaisten vetäytyä taaksepäin myös sieltä, missä hyökkäykset oli torjuttu. Olavi Sorvarin pioneeriosasto otti telamiinat ja valmistautui virittämään ne uusiin asemiin venäläisten raskaiden hyökkäysvaunujen tielle.
Siitä tulikin hikinen paikka. Se oli Siiranmäkeen johtava tie.
– Jouduin virittämään 60 hyökkäysvaunumiinaa, kun oma jalkaväki tuli pois. Siinä piti kyllä pitää hermonsa kurissa, 91-vuotias alajärveläinen veteraani kertoo ISTV:n sarjassa 100 tarinaa sodasta.
– Savua oli joka paikassa, niin ei siinä nähnyt tuleeko vihollinen vai ei. Vieressä oli kaksi varmistajaa, jotka ampuivat koko ajan.
Kuuntele jutun pääkuvana olevalta videolta Olavi Sorvarin kokemukset kesän 1944 taisteluista. Alla olevalta videolta näet esittelyn, millainen oli kesän 1944 puna-armeijan yleisin tankki T-34.
Yhden miinan virittämiseen meni kaksi minuuttia. Koko miinoitus oli valmis kahdessa tunnissa. Suomalaisilla oli jo käytössä tehokkaita saksalaisia lähitorjunta-aseita, panssarikauhuja ja -nyrkkejä. Ne eivät kuitenkaan ehtineet vielä vaikuttamaan Siiranmäen taistelun kulkuun, joten panssarintorjunta lepäsi pst-tykkien ja miinojen varassa.
Panssarimiinaa asetetaan paikoilleen.
Siiranmäen taistelumaastoa.
Siiranmäkeä puolustivat JR49 ja JR7. Jälkimmäisen komentajana toimi myöhemmin kenraaliksi ylennetty Adolf Ehrnrooth. Paljon eteläsavolaista verta vuoti. Asemat menetettiin useita kertoja, mutta yhtä monta kertaa ne otettiin vastahyökkäyksillä takaisin. Ehrnrooth oli miesten kertoman mukaan pahan, kun ylemmistä esikunnista tuli käsky vetäytyä Äyräpäähän Vuoksen rannalle.
Olavi Sorvarilla ei ole aivan tarkkaa tietoa, tuhosiko hänen asentamansa miinoitus vihollisen hyökkäysvaunuja. Joka tapauksessa Siiranmäki kesti, mutta muualla rintama repeili. Viipuri oli jo venäläisten ulottuvilla. Niin myös Olavi Sorvarin sota jatkui Äyräpään–Vuosalmen suunnalla.
Kesän 1944 koviin taisteluihin Kannaksella joutuivat myös Sakari Sippola ja Heikki Mälkki. Kuuntele heidän tarinansa alla olevilta videoilta.
Kesä 1944 oli suomalaisille raskas, mutta niin oli myös kesän 1941 hyökkäysvaihe jatkosodan alussa. Olli Vuorion ja Matti Aitto-ojan kertomukset hyökkäyksestä Kannaksella ja Sallan suunnalla ovat ilmestyneet aiemmin 100 tarinaa sodasta -sarjassa. Voit katsoa ne alla olevilta videoilta.
Katso kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksot täältä.
Siiranmäkeen oli asennettu myös panssariestekiviä.
