Oulun Kärpät lähti tähän SM-liigakauteen kovin puhein ja panostuksin. Teemana oli kunnianpalautus. Nimimiehiä lappasi jonossa ovista sisään ja laivaa kipparoi Oulussa lähes messiaaksi noussut mestarivalmentaja Lauri Marjamäki.
”Puolen Suomen joukkueen” pelaajabudjetti oli koko sarjan muhkein, mutta kausi päättyi täydelliseen mahalaskuun torstai-iltana.
Sarjan kymppipaikalta pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle lähtenyt Kouvolan KooKoo passitti seiskasijoitetun Kärpät kesälomalle tylyin 5–0-lukemin. KooKoo eteni puolivälieriin voitoin 2–1.
Kärppien kauden päättävää selkäsaunaa seurasi Raksilassa 4 018 katsojaa. Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen ei ollut yksi heistä.
Vaikka Kärppien kausi oli katkolla, kärppäpomoa ei näkynyt hallilla. Virkkunen kertoi Kalevan haastattelussa olleensa ”aikaisemmin sovitulla yksityisellä reissulla”.
Ilta-Sanomat yritti tavoittaa Virkkusta perjantaina kommentoimaan Kärppien katastrofikautta, mutta kärppäpomo ei vastannut useisiin yhteydenottoihin.
Virkkusen edeltäjä, Puolen Suomen dynastian luoja Juha Junno tunnettiin siitä, että hän oli lähes poikkeuksetta aina paikalla Raksilan lehtereillä seuraamassa omiensa otteita. Oli tilanne mikä tahansa.
Torstain ottelun jälkeen Raksilan jäähallin maineikas Kärppä-klubi pullisteli tuttuja yritysvieraita ja paikallista väkeä, mutta Kärppien operatiivisesta johdosta tai joukkueesta ei saapunut ketään paikalle.
Noloa toimintaa ja erikoinen signaali kärppäyhteisön suuntaan.
Tähän tiivistyy osuvasti Kärppien johtajuusongelma, joka suurseurassa tällä hetkellä vallitsee.
Panostuksiin ja resursseihin nähden Kärppien tämän kauden sijoitus, yhdeksäs, on yksi liigahistorian suurimmista fiaskoista.
Kärppien kausi oli muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta tahmeaa huopaamista. Kärppien piti olla kärkikahinoissa. Ei ollut lähelläkään.
Kärpillä oli vielä runkosarjan päätöskierroksella mahdollisuus kömpiä kuuden joukkoon, mutta saumansa menettänyt Jukurit haki Raksilasta 6–2-voiton. Kun kausi oli katkolla torstai-iltana, Kärpät kyykkäsi häpeällisesti 0–5 raikkaalle ja kurinalaiselle KooKoolle.
Pulskan miljoonajoukkueen hutera selkäranka katkesi kerta toisensa jälkeen.
Torstain tappion jälkeen Marjamäki pureskeli valtavaa pettymystä raadollisin sanakääntein.
– Kaikki mitä puhuttiin ja suunniteltiin – kaukana oltiin toteutuksesta. Niin joukkue kuin seuratasolla, Marjamäki sanoi ja jatkoi:
– Just täällä vaihdettiin valmentaja. Ei se saatana siitä ole kiinni, että vaihdetaan joka vuosi valmentajaa. Kannattaa varmaan jotain muutakin miettiä välillä.
Rivien välistä voi lukea paljon.
Päävalmentaja Marjamäki on saanut rekka-autollisen paskaa niskaansa fiaskoon päättyneestä kaudesta.
Marjamäki toki kantaa tittelinsä mukaisesti päävastuun urheilumenestyksestä, mutta Kärppien ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin pelitavallisissa nyansseissa tai yksittäisen kauden epäonnistumisessa.
Organisaationa Kärpät on ajautunut pöhöttyneeseen tilaan. Kärpistä on kasvanut ökyseura ilman 2000-luvun dynastia-aikojen sielua ja henkeä.
Liiganousunsa jälkeen Kärppien vahvuudet muodostuivat paikallisuudesta, seuran merkityksestä pohjoissuomalaisille ja yhteisöllisyydestä. Tästä pyhästä kolminaisuudesta kumpusi 2000-luvun kärppäbuumi.
Miten vahvuudet näkyvät nyt?
Kärppien ympärille on rakennettu liiketoimintaa määrätietoisesti. Se on seuran suurin vahvuus. Kassa takoo ennätystulosta ja tammikuisen ravintolaketjukaupan myötä konsernin liikevaihto nousee noin 30 miljoonaan euroon. Kärppien strategiana on taata yrityskaupoilla pitkäjänteiset panostukset ydinliiketoimintaamme eli jääkiekkoon.
Taloudellisesti Kärpät takoo kovaa tulosta vuodesta toiseen, mutta urheilullinen menestys on kiertänyt viime kaudet kaukaa.
Kärpät on jäänyt kolmena kautena putkeen sijoille 6–9.
Rahaa on, mutta onko ydinpaikoilla riittävää osaamista ja paloa?
Urheilupuolessa ja organisaation toiminnassa on kiristämisen varaa.
Kärpät on antanut liigan kärkiseuroihin verrattuna urheilujohtamisessa siimaa viime vuosina. Siksi Kärpät uudisti täksi kaudeksi urheilujohtoaan, kun seura palkkasi kärppäikoni Lasse Kukkosen kehitysjohtajaksi.
Kukkosen tehtävänä on työskennellä tiiviissä yhteistyössä pitkäaikaisen urheilujohtajan Harri Ahon kanssa. Aho käyttää viimeistä sanaa pelaajahankinnoissa.
Kukkosen työnkuvaan kuuluu pelaajatarkkailun lisäksi muun muassa sparrata pelaajia ja valmentajia, aistia joukkueen tuntemuksia ja vaalia seuraidentiteettiä. Tätä taustaa vasten on erikoista, että tällä kaudella Kukkonen hoiti työtään paljon etänä Espanjasta.
Sitoutumisesta ja yhteisöllisyydestä jauhaminen on aika paksua Teamsin välityksellä.
Kärpät panosti tähän kauteen. Kapteenistoon kuuluivat Atte Ohtamaa (toinen vas.), Joonas Kemppainen (kesk.) ja Marko Anttila. Lasse Kukkonen (oik.) siirtyi kehitysjohtajaksi.
Junnon valtakaudella johtajuus oli yhtä kuin Junno. Hän oli seurapatruuna, joka piti lankoja käsissään niin talous- kuin urheilupuolella.
Kymmenen vuotta sitten Kärpät oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin nyt.
Junno oli siirtynyt urheilupuolen operatiivisesta johdosta Kärppien talouspomoksi vuonna 2008, kun seura perusti urheilutoimenjohtajan toimen. Vuosina 2010–13 Kärpät rämpi hengettömillä ostoporukoilla ja väärillä valmentajavalinnoilla säälipudotuspelisijoilla.
Kuulostaako tutulta?
Keväällä 2013 urheilupuolen vastuu palautettiin Junnolle, joka värväsi päävalmentajaksi Marjamäen ja kotiutti kapteeni Kukkosen. Seuraavana kahtena keväänä Kärpät juhli taas mestaruutta.
Kärpät yritti hieman vastaavanlaista temppua täksi kaudeksi, mutta maksalaatikon uudelleenlämmitys epäonnistui. Voi olla, että Kärppien johtoportaassa oletettiin, että asiat lutviutuvat vähän kuin vanhasta muistista samoilla naamoilla.
Seuran nokkapaikoilla on paljon kärppätaustaisia henkilöitä, mutta onko henkilöt valittu enemmän kompetenssin vai historian perusteella?
Kärpät on varmasti hyvä palkanmaksaja ja etuoikeutettu paikka työskennellä, mutta onko kärpännahkapeiton alla liiankin hyvä olla?
Tällä hetkellä Kärpät näyttää sisäänpäin lämpiävältä organisaatiolta, joka pullistelee paksulla lompakolla ilman piinkovaa johtajuutta.
