Ei tässä mikään saatanan kriisi ole päällä.
Näin laukoi TPS:n päävalmentaja Jussi Ahokas tammikuun puolivälissä, kun alla oli viisi peräkkäistä tappiota.
Seuraavana päivänä turkulaisseura kertoi hyllyttäneensä viisi pelaajaansa. Nopeasti kävi ilmi, että hyllytys oli kurinpitotoimi vieraspelimatkalla tapahtuneen baarikeikan takia.
Kaksi kuukautta myöhemmin Palloseuran pelit on pelattu kaudelta 2022–23.
Satavuotisjuhlakausi tyssäsi nolosti säälipleijareihin, mikä kahden viime kevään finaalipaikkojen ja kunniakkaiden hopeamitalien jälkeen on hirvittävä kyykkäys.
Tulos on pettymys, räikeä floppi, vaan ei mikään kovin iso yllätys sen jälkeen, mitä kauden aikana tapahtui.
Jo lähtökohdat juhlakauteen olivat vaikeat. Ahokas ei päässyt rakentamaan vahvan edelliskauden päälle, koska käytännössä joukkueen koko kärki vaihtui.
Viime kauden sensaatiomaisesta ykkösketjusta (Markus Nurmi, Juuso Pärssinen, Mikael Pyyhtiä) jatkoi vain Pyyhtiä, joka ilman vanhoja aisaparejaan vaelteli varjojen mailla.
Puolustuksesta lähtivät laatunimet Elmeri Eronen, Eemil Viro ja Ville Lajunen. Maalinsuulla Andrei Karejev vaihtui Lassi Lehtiseen, kun Karejev päätti palata kotimaahansa Venäjälle.
TPS kaappasi Lehtisen lisäksi Rauman Lukosta tähtihyökkääjät Arttu Ilomäen ja Pavol Skalickyn, mutta kausi osoitti, että turkulaisten kärjestä puuttui laatua.
Ykkössentteri Ilomäki oli joukkueen kultakypärä 29 (11+18) tehopisteellä. Sillä irtosi SM-liigan pistepörssin 62:s sija. TPS:n sisäistä pörssiä ei ollut voitettu näin laihalla pistesaaliilla yli 50 vuoteen.
Skalicky oli hintalaatusuhteeltaan koko sarjan pahin alisuorittaja. Saldo oli surkea, 13 (5+8) pistettä 46 ottelussa.
TPS epäonnistui myös muissa ulkomaalaishankinnoissaan. Ranskalainen Anthony Rech sylki maaleja alkukaudesta, hyytyi sitten tyystin ja häipyi vähin äänin Saksaan.
Scott Kosmachuk, Michael Dal Colle ja Martin Johansson eivät tuoneet lisäarvoa.
Arttu Ilomäki viiletti TPS.n ykkössentterinä. Ensi kaudella hän edustaa KooKoota.
Viime kauden TPS:ssa oli sitä perinteistä turkulaista röyhkeyttä – särmikkään ykkösketjunsa johdolla. Mediaan annettiin puoli-ylimielisiä lausuntoja ja jäällä vähän virnuiltiin vastustajille. Tuli ihan mieleen Tepsin kultaiset vuodet. Tämän kauden TPS, juhlakauden kattaus, oli sen sijaan hajuton, mauton ja väritön. Hengetön nippu.
Joka ei edes ärsyttänyt.
Pudotuspeleissä Ässiä vastaan TPS sai taisteluilmeen päälle, kun oli pakko. Karri Kiven Ässät veti kamppailuvaateen sen verran tappiin.
Paras kolmesta -ottelusarja oli äärimmäisen tasaista kamppailua, jossa molemmat maalivahdit olivat erinomaisia. Lopulta kotietu ja Isomäen hurmos käänsivät sarjan Ässille yhden maalin erolla.
Ratkaisevan maalin ohjasi sielukas kapteeni Jesse Joensuu. TPS:lta puuttui oma joensuunsa – pelaaja, joka olisi runtannut lopussa maalin vaikka väkisin. Ei taidolla vaan tahdolla.
Palloseura rysäytti itsensä keskelle kohua 11. tammikuuta. Pelipäivänä Jukureita vastaan seura tiedotti, että maalivahti Lehtinen, puolustajat Ruben Rafkin ja Aleksi Anttalainen sekä hyökkääjät Jonne Tammela ja Topias Haapanen ovat sivussa kokoonpanosta ”joukkueen sisäisen asian” takia. He olisivat valmennuksen käytettävissä taas seuraavassa ottelussa.
Erikoinen tiedote suorastaan kerjäsi selvittämään taustat. TPS oli edellisenä viikonloppuna pelannut Oulussa Kärppiä vastaan ja yöpynyt kotimatkalla Vaasassa. Hyllytetyt viisi pelaajaa olivat viettäneet iltaa baarissa.
Hyllytys ja tapa tiedottaa siitä aiheutti pahaa verta ainakin osassa pelaajista. Seura nöyryytti pelaajia julkisesti.
Rangaistujen pelaajien toimintaa ei pidetty mitenkään poikkeavana siitä, mitä joukkueessa oli kauden aikana sallittu.
Ensin vaikutti, että päätös hyllyttämisistä oli valmennuksen, mutta tiettävästi määräys tulikin toimiston puolelta urheilujohtaja Rauli Uramalta.
Tapauksen jälkilöylyt jättivät vaikutelman, että niin pelaajat, valmennus kuin seurajohtokin olivat eri sivuilla.
Rauli Urama toimii TPS:n urheilujohtajana.
42-vuotias Ahokas on valmentajana Suomi-kiekon nousevia huippunimiä, mutta yhä myös jonkinlainen mysteeri.
Floppikausi lisäsi kysymyksiä.
Ei tarvitse kysyä, onko Ahokas hyvä valmentaja. Kyllä on. Nuorten MM-kulta, historiallisesti Kanadan maaperällä, sekä KooKoon nostaminen runkosarjan vitoseksi ja TPS:n vieminen finaaleihin ovat työnäytteitä, joita ei kerätä yhteen ja samaan CV:hen sattumalta.
Mutta kuinka pitkälle Ahokkaan rahkeet riittävät?
TPS:n hyökkäyspeli jäi tällä kaudella piippuun. Kun terävin kärki puuttui, Ahokas valitsi erittäin puolustusvoittoisen pelitavan, jossa maalimäärät vedettiin minimiin molemmissa päissä.
Voi olla, että Ahokas tarvitsee rinnalleen apuvalmentajan, joka taitaa hyökkäyspelin salat. Ahokkaan nykyisestä luottomiehestä Kari Kaltosta ei välttämättä siihen ole.
TPS:n joukkue muuttuu ensi kaudelle taas merkittävästi.
Kunnon jatkumoa ei ole, eikä vieläkään ole oikeastaan selvinnyt, millainen on Jussi Ahokkaan TPS. Mikä on sen identiteetti?
