Tällä vuosituhannella SM-liigassa on nähty muutamia ikimuistoisia läpimurtokausia nuorilta maalivahdeilta.
Superlupaus Kari Lehtonen torjui 18-vuotiaana tulokkaana Jokerit mestaruuteen keväällä 2002. 18-vuotias Juuse Saros kannatteli keltanokkana piskuista HPK:ta upeasti kaudella 2013–14. HIFK:n huippukausi 2015–16 henkilöityi parikymppiseen Ville Hussoon, joka torjui HIFK:n finaaleihin ja hänet valittiin kauden päätteeksi SM-liigan parhaaksi maalivahdiksi.
Onko HIFK:n tämän kauden talismaani Roope Taponen seuraava?
Taposen erottaa edellä mainitusta kolmikosta pari oleellista seikkaa.
Ensinnäkään hän ei ollut nuorempana junioritähti, josta kohistiin. Taponen pääsi 15-vuotiaana Pohjola-leirille ja keväällä 2019 hänet valittiin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Pikkuleijonien kolmen parhaan pelaajan joukkoon, mutta muuten uroteot jäivät vähiin.
Tällä viikolla 22 vuotta täyttänyttä Taposta ei myöskään ole varattu NHL:ään.
Kannukset on pitänyt ansaita aina uudestaan eri seuroissa. Espoossa syntynyt ja Nummelassa kasvanut maalivahti on pelannut sekä Jokerien että HIFK:n junioreissa.
– Kun siirryin B-junnujen jälkeen Jokereista HIFK:hon, se ei ollut niin iso juttu. Nyt jos Jokerit pelaisi liigassa, se olisi itselleni ihan helvetin iso kynnys siirtyä sinne, Taponen sanoo.
Taponen puhuu rennosti stadin slangia, kämppä löytyy Töölöstä ja pelillinen koti sijaitsee Nordiksella, mutta pesunkestävää stadin kundia Taposesta ei silti saa.
– Haluaisin sanoa, että olen paljasjalkalainen stadilainen, mutta se ei ole totta. Kai mä olen sitten kehyskuntalainen, Taponen naurahtaa.
Nykyinen HIFK:n maalivahtivalmentaja Jan Lundell oli henkilö, joka aikanaan houkutteli Taposen HIFK:n organisaatioon. Siitä lähtien Lundell on ollut tärkeä mentori Taposen urapolulla.
Ennen nousua Nordiksen kirkkaisiin Taponen lähti HIFK:n U20-joukkueesta kolmen vuoden oppimatkalle Mestikseen.
– En vaihtaisi niitä kolmea vuotta mihinkään. Sieltä sain sellaista oppia, mitä pystyn nyt käyttämään hyväksi, Taponen kokee.
Vaikka kokemus liigatasolta on vähäistä, Taponen sai Kiekko-Espoossa arvokasta oppia, millaista on torjua menestystä hakevan seuran ykkösvahtina.
– Siellä oli tietynlainen tulosvastuu. Opin käsittelemään ennakkopaineita, mistä on ollut tähänkin kauteen hyötyä.
Taponen on noussut tällä kaudella ohituskaistaa pitkin HIFK:n ykkösvahdiksi.
HIFK lähti kauteen kahdella nuorella ja kokemattomalla maalivahdilla, Niilo Halosella ja Taposella.
HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen vahvisti hyökkäystä nimekkäillä hankinnoilla, mutta hän jätti hankkimatta tolppien väliin mitat täyttävän huippuvahdin. Maalivahtiosasto oli ennen kautta HIFK:n suurin kysymysmerkki.
– Kyllähän niitä otsikoita tuli Facebookin seinällä vastaan. Mediassa oli kaikennäköistä rummutusta, mutta lähdimme molemmat ”Nipen” kanssa sillä mentaliteetilla, että ei ole mitään hävittävää. Halusimme molemmat näyttää, että osaamme torjua ja olemme valmentajien luottamuksen arvoisia, Taponen sanoo.
Roope Taponen vei ykköstorjujan paikan Niilo Haloselta (oik).
Hierarkiassa Halonen oli ennen kautta edellä. Taustalla Taponen pystyi lähtemään kauteen paineettomasti.
– Ei voi sanoa, että tavoite oli ottaa ykkösvahdin paikka, mutta näyttämisen halu oli todella kova. En ole koskaan katsellut tavoitteita. Tämä on tosi klisee, mutta tykkään keskittyä päivittäiseen työntekoon, enkä ajattele pidemmälle.
– Pelaan lajia sen takia, että saan pelata mahdollisimman paljon maalilla. Joka pelin, jonka saa pelata, on plussaa. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. En budjetoinut, että pelejä tulisi näin paljon, Taponen myöntää.
HIFK:n kauden seitsemästä ensimmäisestä ottelusta Halonen torjui kuusi ja Taponen yhden. Marssijärjestys muuttui lokakuussa, kun Taponen pelasi kymmenestä ottelusta seitsemän.
Sen jälkeen Taponen ei ole katsonut taakseen. Huoleton veijari on vain keskittynyt olennaiseen.
– Ei mulle ole missään vaiheessa tullut fiilistä, että okei, nyt olen ykkönen. Toki väistämättä välillä on tullut kaikennäköisiä ajatuksia, mutta olen pystynyt kohtaamaan ja käsittelemään ne yllättävän hyvin, Taponen sanoo.
”Ei mulle ole missään vaiheessa tullut fiilistä, että okei, nyt olen ykkönen.
Vaikka HIFK kynti syyskaudella välillä todella syvällä, Taponen oli harvoja valopilkkuja.
– Kausi on ollut aika vuoristorataa, mutta se on myös varmasti kasvattanut kaikkia. Ainakin itse koen sen niin.
– Tiesin, että pystyn pelaamaan tällä tasolla, mutta olen oppinut eri tapoja, miten kovassa tahdissa pelit pitää käsitellä ja huoltaa kroppaa, sanoo Taponen.
Taponen uskoo vakaasti, että HIFK on vastoinkäymisten jälkeen entistä vahvempi joukkue kevään pudotuspeleissä.
– Mieluummin näin päin, että flopataan syksyllä ja ollaan kovassa tikissä keväällä. Loppupeleissä kukaan ei muista, miten alkukauden 15 ensimmäistä peliä menivät.
Vuodenvaihteen jälkeen HIFK on roihunnut yhtenä liigan kuumimmista joukkueista. HIFK:n nousujohteisessa kaudessa Taposen rooli on ollut käänteentekevä. Nuori veskari torjui runkosarjassa 41 ottelua pätevillä tilastoilla (91,2%, 1,96 m/o, viisi nollapeliä).
– Roope on erittäin hieno kasvutarina. Hän on yksi joukkueemme isoimmista hierarkisista muutoksista tällä kaudella. Hän on tuonut vakauden ja pelannut loistavan runkosarjan, mikä antaa hänelle luottamusta pudotuspeleihin, sanoo HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen.
Kauden aikana Taponen on nostanut omia osakkeitaan. Raporttien mukaan kiinnostusta löytyy muun muassa NHL:n suunnalta – Taposen yllätykseksi.
– Käsi sydämellä voin sanoa, että ei ole kuulunut yhtään mitään, Taponen räjähtää nauruun.
– En ole kyllä miettinytkään asiaa yhtään. Mulla ei ole kiire NHL:ään tai minnekään muualle, mutta ulkomaat olisi siisti kokea. Haluan pelata mahdollisimman korkealla sarjatasolla ja nähdä urallani muutakin kuin koti-Suomen – on se sitten Pohjois-Amerikka, Sveitsi, Saksa, Italia tai mikä vaan. Se on bucket-listallani näin nuorekkaasti sanottuna.
Helmikuun 21. päivän iltana HIFK:n pahin painajainen kävi toteen, kun Taponen loukkaantui Sportia vastaan.
Samaan aikaan myös kakkosvahti Halonen oli telakalla. Seuraavana päivänä HIFK joutui pelaamaan vierasottelun Tapparaa vastaan kahdella junioriveskarilla. Kyyti oli kylmää.
HIFK:n onneksi Taposen huili kesti vain viikon. Hän palasi tolppien väliin maaliskuun alussa – ja HIFK palasi voittojen tielle.
Helmikuun lopun tapahtumasarja oli karu osoitus siitä, miten ohuella nuoralla HIFK taiteilee tänä keväänä. Taponen on HIFK:n arvokkain pelaaja, jonka on pakko pysyä terveenä punaisten menestyssaumojen kannalta.
Uskottavaa varasuunnitelmaa ei ole.
Taponen on ylivertainen HIFK:n ykkösvahti pudotuspelien painekattilassa. Nuori mies ei ole asetelmasta moksiskaan.
– Paineita totta kai on, mutta ne pitää vain kohdata. Näen tässä vain mahdollisuuksia. Otan enemmän paineita siitä, että haluan antaa jengikavereilleni kaikki mahdollisuudet, jotta voimme voittaa pelejä. Se on mulle tärkeintä.
HIFK aloittaa pudotuspelit lauantaina Raumalla Lukkoa vastaan. Taponen on polttopisteessä paras seitsemästä pelattavassa puolivälieräsarjassa, mutta leppoisa keltanokka osaa panna asiat perspektiiviin.
– Loppupeleissä tämä on vain jääkiekkoa. Joku fiksu on joskus sanonut, että ensin pelataan elämästä kuolemasta ja sen jälkeen mennään kotiin. Ei tämä sen vakavampaa ole, Taponen myhäilee.
