Oulu
Kärpät–KooKoo 4–2
Vuosikaudet oululaisseuran eturiviin kuulunut Julius Junttila, 31, palasi kuukauden tauolta pyörremyrskyn lailla. Hän toi omalla erityisosaamisellaan juuri sen pikantin lisän, mitä Kärppien pelistä on puuttunut: raakaa luistelua, vauhtia ja kiekollista haastamista.
Ääritasaisen pelin ratkaisija työnäyte oli kohtuullinen: kolme paikkaa ja kolme maalia, joista viimeinen tyhjään KooKoon rysään.
– Ei tuosta itseluottamuksella ainakaan haittaa ole. Tällä kaudella ei maaleja ihan kauheasti ole tullut. Toivottavasti maalintekopaikoissa on jatkossakin rentoutta, Junttila sanoi.
Kaiken lisäksi viimeistelyt olivat rentoja ja eleettömiä – sitäkin Kärpiltä on puuttunut. Junttila tinttasi paitsi läpiajonsa myös kaksi minuuttia ennen loppua tulleen voittomaalin millintarkasti ylänurkkaan.
Junttila ja Kärpät on yleensäkin tottunut johonkin muuhun kuin kevään aloittamisen säälipleijareissa. Se, mitä Kärpiltä on tähän mennessä nähty, ei riitä kenellekään. Tällä materiaalilla ja pelaajabudjetilla täytyy pystyä parempaan.
– Tuskaisen näköistähän se on ollut. Välillä joku hyväkin peli, mutta loppua kohden aika heikkoa. Kyllä tuska näkyi joukkueessa paitsi tuloksista, myös tavasta, jolla pelasimme, kuukauden kaukalon laidalta seurannut hyökkääjä myönsi.
Lauantain totaalinen floppi – murskatappio Jukureille – vei Kärpät vähemmän kiinnostaviin peleihin. Reitin kevääseen piti olla täysin toisenlainen. Kun säälipleijarit realisoitui, oli paikka istua rauhassa alas ja luoda askelmerkit uusiksi. Niin iso pettymys oli.
– Käytiin joukkueen kanssa ravintolassa syömässä ja puhuttiin asiat halki. Sovittiin, että tämä on uusi startti kauteen.
Mikä oli voittoon siivittäneen illallisen menu?
– Korvasienikeitto alkuun ja kunnon sisäfilepihvi. Piti olla ranskalaisilla, mutta tuli lopulta kermaperunoilla ja juureksilla, hyökkääjä hymyili.
Kärpät on saanut paitsi mediassa, myös omilta kannattajiltaan armotonta kritiikkiä varsinkin kahden viime viikon aikana. Lauantaina äärimmäisen tärkeässä Jukurit – ottelussa fanikatsomo järjesti näyttävän kannanoton kalliin joukkueen edesottamuksista.
Kun Kärppiin liitetään termit kriisi ja katastrofi, silloin tiedetään että vihkoon on vedetty ja rankasti.
– Aina kun tällainen suurseurat joutuu säälipleijareihin, niin tuollaisia kirjoitetaan. Ei kopissa mitään kriisiä ole. Peli on ollut huonoa, sitä ei voi kiistää. Usko kyllä riittää, vaikka sitä on koeteltukin.
Kärppien ainoa tapa onkin unohtaa kaikki tapahtunut mahdollisimman pian. Ensimmäinen kiinnitys minisarjan jatkopaikkaan auttaa hetkellisesti, mutta tiistaina Kouvolassa edessä on uusi testi.
– Jos kautta haluaa jatkaa, niin jokaisen on yksilönä jätettävä kaikki aiempi taakseen. Se on ainoa vaihtoehto, Junttila päätti.
Ymmärrettävästi perin kriittiseksi muuttunut oululaisyleisö ei aivan suorilta joukkueen takana seisonut. Raksilan lehtereillä värjötti 2 766 silmäparia. Yleisömäärä on yksi Kärppien vuonna 2000 alkaneen liigahistorian huonoimpia, jos luvusta jätetään koronapandemian aiheuttamat rajoitukset hallin kapasiteettiin.
Lukema kielii erityisesti siitä, että paikallinen kiekkokuluttaja kaipaa Kärpiltä enemmän tekoja ja vähemmän puheita.
