Lauantaina pelattu SM-liigan päätöskierros oli huippujännittävä ja tarjosi liudan käänteitä. Tasainen, dramaattinen ja vaiherikas ilta oli suomalaiselle jääkiekolle juuri sitä mitä lääkäri määräsi.
Kaiken positiivisen hypen keskeltä on löydettävissä kuitenkin yksi valtava, suorastaan sanoinkuvaamaton pettymys ylitse muiden: veltto, aneeminen ja epäluotettava Oulun Kärpät.
Kärppien koko 60 ottelun runkosarja oli alusta loppuun saakka Via Dolorosaa.
Kärpät operoi tällä kaudella SM-liigan suurimmalla pelaajabudjetilla, mikä ei heijastunut tuotteena jäällä kuin muutamien yksittäisten väläysten muodossa.
Pohjoisen kiekkoylpeyden – jos kyseistä nimitystä voi enää käyttää – olisi pitänyt pelkän pelaajamateriaalin turvin olla kuuden parhaan joukossa runkosarjassa. Seitsemäs sija ja kauden jatkuminen ”säälipleijareissa” ovat seuralle grande catastrophe.
Runkosarjan seitsemäs sijoitushan ei itsessään ole heikko suoritus, mutta se on sitä jättiorganisaatio Kärpille.
Irvokkain seikka tässä murhenäytelmässä on se, että seuran toimistolla viime kautta pidettiin pohjanoteerauksena, kun tahtipuikkoa heilutti suurimman osan kaudesta Lauri Mikkola, joka kuitenkin potkittiin kesken kauden ulos seurasta etunimikaima Marjamäen tieltä.
Mikkolalle lasinsirujen keskelle heitetyt työkalut eivät olleet edes samassa aurinkokunnassa Marjamäen vastaavien kanssa. 2010-luvun puolivälin mestarivalmentajaa lellittiin muun muassa joonaskemppaisilla, davidrundbladeilla ja teemuturusilla.
Edellä mainittuja työkaluja ei raahattu puolen Suomen joukkueeseen mistään ale-korista avittamaan arkisissa askareissa vaan kalleimmasta mahdollisesta putiikista täysremonttia varten.
Kärppien tämän kauden pelaajista on kuitenkin paistanut läpi tietynlainen mukavuus. On vain kliseisesti saavuttu työpaikalle ja leimattu kellokortti. Tästä herääkin kysymys: nauttiiko Marjamäki enää pelaajien luottamusta?
Ainoa, joka on kuuluvasti ilmoittanut joukkueen tuskasta julkisuuteen, on tehohyökkääjä Ville Leskinen, joka kritisoi epäsuorasti Kärppien pelitapaa kahlitsevaksi ja hitaaksi.
Marjamäki linjasi tämän olleen ”paskapuhetta”.
Espoossa kiekkovalmentajien eliittiin noussut Marjamäki peluutta tunnetusti kiekkokontrolliin tiukasti nojaavaa pelitapaa, jossa oman maalin ja puolustusalueen varjelu on keskiössä. Tämä on loistanut poissaolollaan tällä kaudella.
Annettakoon se Marjamäelle, että hänen jääkiekkonsa tänä päivänä ei ole yhtä hidasta kuin se oli mestaruusvuosina 2013–15. Leskisen kaltaisen nopeuteen ja kovaan hyökkäystempoon tukeutuvan tähtipelaajan ulosanti kertoo kuitenkin paljon siitä, missä Kärpät menee tällä hetkellä.
Kärpät on päästänyt vastustajan vähintään kahden maalin johtoon kuudessa edellisestä seitsemästä pelistään. Uskomaton tilasto pudotuspelien alla.
Maanantaina alkavat tosipelit, joissa Marjamäki on niittänyt menestystä SM-liigassa. Mikäli Kärpät kykenee pelaamaan pelaajamateriaalin edellyttämällä tasolla, se voi nousta jopa välieräjoukkueeksi.
Ei kärppätoimistollakaan selvitä tästä kaudesta puhtain paperein. Oikeastaan oululaisten tämän kauden kaltainen sulaminen on ollut odotettavissa jo tovin. Johtoporras on mukavoitunut ja elää menneessä.
Seuralla ei ole tulevaisuuden suhteen selkeää strategiaa, jolla se palaisi jokapäiväiseksi puheenaiheeksi liigakartalla. Kärpät on jäänyt ruokapöytäkeskusteluissa pahasti SM-liigan parhaiden joukkueiden – Ilveksen ja Tapparan – varjoon. Konsernin kiekkopuoli kaipaisi kipeästi uudistusta ja raikasta uutta tuulahdusta, mikäli se aikoo kamppailla yleisöstä jatkossa.
Parhaimmillaan Kärpät voi olla kevään mielenkiintoisin seurattava joukkue ja jopa mitalikandidaatti, pahimmillaan pienpetojen tämän kauden taival päättyy tiistaina Kouvolassa.
