Oulu
Kaava oli äärimmäisen tuttu, lähes perinteeksi muodostunut. Kärpät pelaa itsensä tukalaan asemaan, josta joukkue ajaa vastustajaa takaa koko viimeisen erän. Tuntuu kuin oululaisjoukkue kamppailisi illasta toiseen epätoivon ja positiivisen raivon välimaastossa.
Kun Peter Tiivola ohjasi mestarillisesti tasoituksen vain kymmenen sekuntia ennen loppusummeria, purkautui onnistumisen positiivinen energiaryöppy jälleen maksimiinsa.
Sitä ennen nähtiin jotain muuta.
Kaksi ensimmäistä erää Ilves vei Kärppiä elintärkeässä pelissä kuin teinipoikaa juhannustansseissa. Vain tulikuuma maalivahti Leevi Meriläinen piti Kärpät pelissä kiinni.
– Ei ole ihme, miksi Ilves on sarjan kärjessä. Ei meillä kahteen erään oikein ollut edes hyökkäyspeliä. Oltiin vähän välimaastossa, mutta saatiin pidettyä itsemme kasassa, päävalmentaja Lauri Marjamäki sanoi.
– Siihen olen äärimmäisen ylpeä, miten joukkue reagoi viimeisessä erässä. Jälleen ilman maalivahtia tasoitus ja iso piste. Varmaankin joku ennätys jo, monesko kerta se oli.
Yksi piste oli tärkeä, mutta samalla riittämätön. Paikka kuuden parhaan joukossa ei ole Kärppien omissa käsissä, sillä Ilves kuittasi voiton jatkoajalla.
On eri tarina, miksi yhtenä suurimpana mestarisuosikkina kauteen lähtenyt Kärpät on edes joutunut tähän tilanteeseen. Jatkuvalla aaltoliikkeellä pohjakosketuksen ja kliimaksin välillä joukkue polttaa kynttilää molemmista päistä.
Oleellinen kysymys on, riittääkö mahtiseuran aika vielä tänä keväänä tasaisuuden löytämiseen? Nykyinen vuoristorata ei vie kovin pitkälle.
– On meillä parannettavaa. Välillä pelataan tosi hyvin, ja toisinaan tosi hölmösti. Niin, vähän epätasaista, kärkihyökkääjä Teemu Turunen puhalteli.
Toisaalta Kärppien luonnetta jatkuvien takaa-ajojen aikana voi pitää äärimmäisen kovana. Mutta välillä selkäranka romahtaa kuin korttitalo, kuten viime viikkoina on nähty.
– Nämä nousut vaativat luonnetta, että pystyy kaivamaan itsensä pelille. Nyt se pitää kääntää niin, että aletaan pelaamaan aikaisemmin, Turunen sanoi.
Pelaajisto on koko kauden vakuuttanut, että usko ja positiivinen asenne on edelleen pukukopissa läsnä. Samaa vakuuttaa myös päävalmentaja Marjamäki – vaikka myöntää, ettei tarina ole ollut ongelmaton.
– 21 peliä ennen runkosarjan loppua vihellettiin homma poikki. Huomattiin, ettei se tie johda mihinkään. Paljon negatiivisia asioita on ollut. Paljon meiltä odotetaan ja vaaditaan joukkueen ulkopuolelta.
Aiemmin lähes krooniseksi kasvanut maalinteon vaikeus on loistanut Marjamäen mainitseman muutoksen jälkeen poissaolollaan. Vastapainona avoimemmalle pelisysteemille ja pelaajien vastuuttamiselle ovat lukuisat löperöt maalit omiin, joita alkukaudella ei tapahtunut.
– Asetelma on, että me pystymme ja osaamme kääntää tämän homman. Nyt on vähän notkahdettu pelissä samalla tasolle kuin aiemmin. Sen takia tulos on negatiivinen. Osaamisesta se ei todellakaan ole kiinni, Marjamäki jatkoi.
Viikonlopun jälkeen moni hieraisi silmiään myös joukkueen toiseksi parhaan pistemiehen Ville Leskisen sanomalehti Kalevassa esittämään kritiikkiin joukkueen hitaaseen pelitapaan. Ilvestä vastaan Leskistä ei kaukalossa näkynyt.
– Hän oli pitkään pois, ja viime viikolla kolme ottelua putkeen. Minä halusin peluuttaa, mutta tuo oli vähän liikaa. Nyt hänen on tärkeä saada hyvä harjoitusviikko alle, sillä me tarvitaan Leskistä tänä keväänä.
