Mitä Miro Karjalainen tekee HIFK:ssa?
Twitterin ihmeellisessä maailmassa kiersi pari päivää sitten edellä nähty kysymys SM-liigaa käsittelevällä kanavalla.
Kysyjän suosikkijoukkue ei käynyt selville, mutta Karjalainen on pelaaja, joka kirvoittaa mielipiteitä niin HIFK:n kannattajien kuin muidenkin liigajoukkueiden kannattajien riveissä.
HIFK:n romuluinen 25-vuotias puolustaja on yksi SM-liigan fyysisimmistä pelaajista, joka herättää huomiota kovalla ja paikoin jopa armottomalla pelityylillään.
Tiistai-iltana puolivälieräsarjan toisessa ottelussa TPS:aa vastaan Karjalainen näytti yllättävää puolta, kun hän ratkaisi HIFK:lle 4–3-voiton ensimmäisessä jatkoerässä.
– Pelaan joka ilta täysillä, ja nyt sattui onnistuminen minulle tänään. Oli tämä varmaan urani tärkein maali, Karjalainen ilmoitti muhkean partansa takaa.
Joukkuekaverit eivät suhtautuneet yhtä viilipyttymäisesti Karjalaisen liigauran ensimmäiseen pudotuspelimaaliin pukukopin puolella.
– Kopissa oli hirveä älämölö. Sillä ei ole mitään väliä, kuka ottelun ratkaisee. Kopissa on aina ihan järjetön älämölö, Karjalainen myhäili.
Karjalaisen bravuurina on tolppien väliin viuhuvien lonkkalämärien sijaan enemmänkin lonkkataklaukset.
Parimetrinen ja 106-kiloinen puolustaja on HIFK:n puolustuksessa selkeä fyysinen pelote, joka pyrkii pehmittämään kovin ottein vastustajan hyökkääjiä ja pelaamaan enemmän varmistavana pelaajana taustalla.
Raastavissa pudotuspelisarjoissa Karjalaisen kaltaisen pajavasaran merkitys korostuu, kun fyysisyys ja kamppailuvaade nousevat runkosarjasta.
– Totta kai fyysisyys kuuluu peliini, enkä aio jättää sitä pois, mutta pitää olla fiksu, Karjalainen painotti.
Nuorempana näin ei aina tapahtunut. Karjalaisen hella saattoi hirttää välillä huolella kiinni, ja tuloksena oli kurittomia ja tyhmiä jäähyä.
– Sanoisin, ettei se enää ole ongelma. Olen löytänyt siihen hyvät keinot ja saan pidettyä itseni paremmin kurissa, ettei päässä pyöri vain pelkkä ilma, Karjalainen sanoi.
– Jos huomaan, että minulla alkaa mennä niin sanotusti yli, katson jalkoihini, pistän silmät kiinni ja mietin 10–15 sekuntia jotain ihan muuta ja hengitän syvään. Se on ainakin auttanut tähän asti.
Silti välillä läikkyy. Tiistain ottelussa Karjalainen haki kiivaasti tanssiparikseen TPS:n kanadalaishyökkääjä Jack Rodewaldia, mutta kaksikon nahina-aikeet estivät tällä kertaa linjatuomarit.
– Vielä ei ole löytynyt tanssiparia tässä ottelusarjassa. Parempi ehkä, ettei löydykään, Karjalainen virnisti.
Kahden ensimmäisen ottelun perusteella HIFK:n ja TPS:n välisestä ottelusarjasta on odotettavissa kuuma kapina.
Joukkueet ottivat tulisesti yhteen myös vuosi sitten. Sama meininki on jatkunut tänä keväänä.
– Se kuuluu pleijarikiekkoon, että yritetään päästä toisen ihon alle. Välillä päästään ja välillä ei. Tämä on parasta kiekkoa mitä on, maiskutteli Karjalainen.
