Paperilla kaikki näyttää hyvältä Helsingin IFK:n kannalta. Nimekäs materiaali on sarjan kärkiosastoa, joukkueessa on kokemusta kansainvälisiltä kentiltä ja kilpailutilanne joukkueessa on viime kautta kovempi.
Jäällä HIFK ei ole täysin vakuuttanut viime viikkoina. Tappio puolivälierien avauksessa sunnuntaina Turun Palloseuralle oli jopa yllättävän aneeminen esitys.
Tiistaina oli ryhtiliikkeen paikka. HIFK:n ja TPS:n välinen puolivälieräsarja sai lisää kierroksia kuumassa kakkosottelussa Nordenskiöldinkadun jäähallissa. HIFK ryhdistäytyi, ja tasoitti täysin ansaitusti ottelusarjan 1–1:een.
Ja totta kai käy niin, että maalinteon kanssa tuskailevan joukkueen sankariksi nousee jatkoerässä perusluuta Miro Karjalainen, 25, jolle osuma oli liigauran ensimmäinen pudotuspeleissä.
HIFK otti avausvoittonsa ”pakkoraossa”, mutta ilmassa riittää yhä kysymyksiä. HIFK on käyttänyt huolella euroja potentiaalisen mestarijoukkueen rakentamiseen, mutta juuri nyt HIFK ei saa rahoilleen katetta.
HIFK:lla ei pitäisi jäädä ratkaisuvoimasta ainakaan menestyminen kiinni. Etenkin hyökkäykseen on lyöty isosti paukkuja täksi kaudeksi ja ovista on tullut sisään laatupelaajia.
Runkosarjassa eturivissä loisti mainiosti toisiaan tukeva tutkapari Eetu Koivistoinen-Jere Innala, mutta TPS:aa vastaan on ollut hiljaista kärkipelaajista alkaen.
Keskikaista on ollut Koivistoisen lisäksi Otto Paajasen ja Alex Broadhurstin kokeneissa ja osaavissa käsissä läpi kauden. Kapteeni Teemu Tallberg, Olli Palola ja Roni Hirvonen ovat tuoneet monipuolisuutta ja leveyttä, mutta HIFK:n selkeät vastuunkantajat TPS-sarjassa ovat olleet vähissä.
Ennen siirtotakarajaa HIFK:hon liittyivät Jokereista olympiavoittaja Iiro Pakarinen ja Teemu Turunen sekä SHL:stä saapunut voimahyökkääjä Miikka Salomäki. Lisäksi HIFK vahvistui kanadalaistykki Reid Gardinerilla.
Nyt näyttää, että nimekkäät vahvistukset ovat entisestään sekoittaneet pakkaa.
HIFK:n kokoonpano on elänyt viime viikkoina eri syistä, kun korona ja loukkaantumiset ovat vaikuttaneet. Roolitukset eivät ole optimaalisesti tasapainossa, ja harmonia horjuu. Kaiken päälle päävalmentaja Ville Peltonen on ollut koronan takia sivussa.
Kuvaavaa on, että tiistain ottelussa TPS:aa vastaan Gardiner aloitti 13. hyökkääjänä. Kokoonpanosta puuttui 14 maalia runkosarjassa tehnyt Sebastian Dyk ja Leijonissa nähty Turunen.
HIFK:lla on hyökkäyksessä jopa ylitarjontaa, mutta puolustus on tällä hetkellä kapea. Ykkösparissa luutivien Jordan Schmaltzin ja Yohann Auvitun takana on kysymysmerkkejä.
Loistavan syyskauden jälkeen Kasper Kotkansalo on taantunut hämmentävällä tavalla lähemmäs rivipuolustajaa. Muista puolustajista Sam Jardinella, Topias Winbergillä ja Karjalaisella on ollut vaikeita iltoja.
Michael Garteigin kauden päättäneen loukkaantumisen jälkeen HIFK:n ykkösvahdiksi noussut nuori Niilo Halonen on jäänyt hopealle molemmissa otteluissa TPS:n Andrei Karejevia vastaan.
Runkosarjan lopun perusteella ei ole yllätys, että TPS sai räväkän alun ottelusarjaan. TPS oli 20 viime ottelun kuntopuntarissa sarjan kolmanneksi paras joukkue. HIFK löytyi listalta sijalta 11.
HIFK sai hieman parsittua peliään – etenkin puolustussuuntaan – sysimustan vuodenvaihteen alun jälkeen, mutta runkosarjan loppu oli jälleen tahmea.
Ennen pudotuspelejä HIFK voitti 20 viime ottelustaan vain seitsemän. Peli ailahteli ja maalinteko oli ajoittain täyttä tuskaa. HIFK jäi runkosarjan 16 viime ottelusta peräti viisi kertaa nollille.
HIFK:n hyökkäyspelaaminen 5–5-pelissä on ollut pidemmän aikaa dieselmäistä puskemista. Krooninen tehottomuus jatkui TPS-sarjan avausottelussa, ja osin myös tiistaina. Puolustusalueella HIFK.n päästämien maalien hinta on ollut toistaiseksi alhainen.
TPS ei ole häikäissyt, mutta se on malttanut puolustaa kärsivällisesti ja kurinalaisesti keskustaa tukkoon, ja sen jälkeen iskeä harvoista paikoistaan tehokkaasti vastaan.
Draamankaaren kannalta teki vain hyvää, että HIFK tasoitti ottelusarjan. HIFK:n ja TPS:n välisessä puolivälierässä on aineksia klassikkosarjaksi.
