Tampere
Kiihkeää, kuumaa – ainutlaatuista huumaa!
Tampereella eletään todella kiinnostavaa kiekkokevättä. Ilves ja Tappara ovat kaikkien huulilla kaikkialla.
Kaksikon keskinäinen kisailu tuo arkeen hyväntuulista vääntöä synkkien Ukrainan sodan uutisten ja ihmisten pandemiakohtaloiden rinnalle.
Ilves ja Tappara eivät koskaan olleet yhtä aikaa näin mahtavassa vireessä 2000-luvulla. Runkosarjasijoitukset yksi ja kaksi ennen perjantaista paikallispeliä kertoivat olennaisen.
Tampereen kiekkoherruus runkosarjassa on pysynyt Ilveksellä kolme kautta peräkkäin – koko päävalmentaja Jouko Myrrän aikakauden.
Tappara dominoi kaupungin ykkösseurana sitä ennen peräti kymmenen kautta.
Runkosarja on kuitenkin vain runkosarja. Ilves ei ole pystynyt nousemaan Tampereen valtiaaksi pudotuspeleissä. Kauden loppusijoituksissa Ilves oli Tapparaa edellä viimeksi keväällä 2011. Suuria hehkutuksia siitäkään oli vaikea repiä, kun sijoitukset olivat 8:s ja 11:s.
Kun Ilves-fanit ovat hehkuttaneet onneaan tämän kauden makeiden derby-voittojen jälkeen, Tapparan kannattajilta on tullut nopea kuittaus: ”Katsotaan keväällä – mitalit jaetaan vasta silloin”.
Kun Tappara on pokannut Suomen mestaruuksia ja mitaleita tiuhaan tahtiin, Ilveksen viimeisin SM-mitali – pronssi – on keväältä 2001. Silloinkin Tappara oli pykälän parempi – hopealla.
Keväällä 2017 Tampere oli sekaisin, kun Ilves ja Tappara kohtasivat eeppisessä seitsemään otteluun venyneessä puolivälieräsarjassa. Silloin ei sellaista paikkaa Tampereelta löytänyt, missä ei paikallispeleistä puhuttu.
Se oli The Playoff -sarja silloin, mutta tänä keväänä voi olla edessä vielä kiihkeämpi ja kuumempi pudotuspelisarja.
Viisi vuotta sitten ottelut myytiin loppuun alle tunnissa. Tänä keväänä – jos paikallisvääntö toteutuu – Hakametsää lähes tuplasti suurempi Nokia-areena (13 000) täyttyy minuuteissa.
Onko tamperelaisten ikiaikainen unelma paikallisesta liigafinaalista mahdollinen?
Muuttujia on vielä paljon, mutta seurojen siirtotakarajan toiminnan ansiosta se on ainakin fifty–fifty.
Tappara sai siirtorajalla juuri ne tärkeät palaset, jolta siltä puuttuivat. Maalivahti Janis Kalnins takaa, ettei kaikki ole Christian Heljangon varassa. Puolustaja Otto Leskinen tuo todellisen viivauhan ylivoimalle ja hyökkääjä Veli-Matti Savinainen jo valmiiksi vahvaan hyökkäykseen todellisen voittajan esimerkkiä.
Marko Anttila takaa Ilvekselle maailmanluokan alivoimapeliä, taklauksia, johtajuutta koppiin ja bonuksena tärkeän maalin silloin tällöin. Henrik Haapala pelinälkää ja arvaamatonta juonikkuutta.
The Mansefinaali ei ole enää utopiaa. Tiellä on vain yksi pikkujuttu: Tapparan ja Ilveksen pitää sitä ennen päihittää keväällä kaikki muut seurat.
Finaaliehdokkaita tänä keväänä kenties enemmän kuin koskaan: HIFK, Lukko, Kärpät, Jukurit…
Eikä kokonaan ulos kannata kirjoittaa vielä HPK:ta, TPS:aa, KooKoota, Pelicansia tai KalPaakaan.
Tiedossa on kihelmöivä taistelu runkosarjan loppusijoituksista ja todennäköisesti kiihkeämpi playoff-kevät kuin kenties koskaan SM-liigan historiassa.
Tamperelaisten ikiaikainen unelma liigafinaalista on tänä keväänä lähempänä kuin koskaan.
