Jonne Virtanen paljastaa, miksi hän tarttui puhelimeensa ja kertoi yllätysuutisen – ”Hirveä häpeän pelko”

SM-liigan väriläiskä Jonne Virtanen myöntää kokeneensa ahdistusta jääkiekon pelaamisesta. Kohukiekkoilijan kroppa on hajalla.

Jonne Virtanen lyö hokkarit naulaan tänä keväänä.

1.2. 6:25

VAASA

Viime uudenvuodenaattona Vaasan Sportin hyökkääjä Jonne Virtanen peitteli lapsensa nukkumaan.

Kun homma oli hoidettu, Virtanen kävi pinnasängyn viereen lattialle makaamaan ja otti puhelimen käteensä. Hän avasi Twitterin ja kirjoitti sinne uutisen. 33-vuotias Virtanen ilmoitti, että hän lopettaa jääkiekkoilijan uransa tähän kauteen.

Uutinen oli yllättävä. Niin sisällöltään kuin ajoitukseltaan, sillä kausi oli vielä pahasti kesken.

Kaikki eivät edes uskoneet asiaa.

– Ensin ei uskota, että pelaan ikinä. Sitten ei uskota, että se lopettaa ikinä, Virtanen murjaisee.

Vastoin kaikkia odotuksia tämä kohuissa ryvettynyt ja taidoiltaan keskinkertainen turkulainen on pelannut yli 600 SM-liigaottelua ja voittanut matkan varrella myös Suomen mestaruuden. Hänestä on tullut eräänlainen kulttihahmo, yksi liigan tunnetuimmista henkilöbrändeistä.

Miksi lopetat? Kysymys on vaikea kelle tahansa, kun on kyse kaikkensa antaneen urheilijan urasta, elämäntyöstä ja lapsuudenunelmasta, mutta sen takia täällä Vaasassa tänä tammikuisena päivänä ollaan.

Virtanen on valmis antamaan vastauksen.

– Olen ihan loppu.

Sanat putoavat yksi kerrallaan.

– Liigan pelaaminen ei tule minulle mitenkään itsestään. Yhdenkin liigapelin pelaamiseen joutuu ylisuorittamaan. Sitä on nyt tullut ylisuoritettua 17 vuotta, joten alan olla henkisesti aika loppu, Virtanen myöntää.

Hän sanoo jääkiekon olleen hänelle ”vähän liiankin tärkeää”.

– Tämä on vienyt yöunet, kun olen murehtinut ehkä vähän enemmän kuin olisi pitänyt. Ei tämä pelkkä ilon matka ole ollut, vaan välillä olen ollut niin ahdistunut. Tämä on ollut enemmänkin pakkomielle minulle.

Vaasan Sportissa rymistelevä Jonne Virtanen ei ole saanut tällä kaudella itsestään parasta irti.

Itse asiassa pakkomielteitä on ollut kaksi.

– Olen halunnut, että sitten kun lopetan, voin sanoa pelanneeni hyvän uran, Virtanen mainitsee ensimmäisen pakkomielteensä.

Toive toteutuu. On nimittäin hatunnoston arvoinen taival pelata ainakin 608 liigaottelua ja tehdä niissä 124 (36+88) tehopistettä. Keväällä 2012 Virtanen nosteli Kanada-maljaa JYPin paidassa. Mestaruus oli kova juttu.

– Toinen pakkomielle on se, että olen pitänyt tärkeimpänä tässä hommassa sitä porukkaa, missä tehdään töitä. Se on hirveä häpeän pelko, jos ei olisikaan sen porukan arvoinen, Virtanen sanoo hieman haavoittuvaisenoloisena.

– Ei minua haittaa, jos joku Sepi Somerolta on sitä mieltä, että pelaan päin helvettiä. Se on minulle ihan sama. Mutta se on minulle tärkeintä, että se oma porukka kokee, että olen paikkani arvoinen.

Jonne Virtaselle on tärkeintä olla paikkansa arvoinen joukkueessa.

Kuluva kausi on ollut Virtaselle vaikea. Tehosarake näyttää 0+0, plus/miinus on uran heikoin (-14), eikä alaketjujen sentteri ole saanut itsestään irti sitä, mitä hän haluaisi.

Viime otteluissa hän on ollut kokoonpanon ulkopuolella.

– Huomasin tällä kaudella aika äkkiä, että en pysty enää pelaamaan niin hyvin, että olisin itse tyytyväinen.

Pelaaminen on ollut selviytymistä, tuskaista tarpomista.

– En minä sitäkään halua. Osa pelaajista on pelannut – jokainen omista syistään – vähän liiankin kauan. En halua olla täällä kenenkään tiellä.

Liigan pelaaminen ei tule minulle mitenkään itsestään. Yhdenkin liigapelin pelaamiseen joutuu ylisuorittamaan.

Vielä kesällä 2020 Virtasesta tuntui hyvälle. Hän treenasi pirun kovaa ja sai uuden innostuksen lajia kohtaan. Alkukaudesta hän jopa kantoi Sportin kultaista kypärää hetken aikaa. Sitten ison, lähes kaksimetrisen ja 120 kiloa painavan körilään paikat alkoivat hajota yksi kerrallaan.

– Kroppa ei enää kestänyt pelaamista, Virtanen kertoo.

– Kyllä se alkaa näkyä, jos paikat ovat siinä kunnossa, että sattuu liikkua. Ei hirveän automaattisesti tule sellainen reagointi ja liike. Se menee alitajuntaankin.

Syksyllä 2020 Jonne Virtanen kantoi hetken aikaa Sportin kultaista kypärää.

Virtanen ei muista tarkkaa päivää, milloin hän päätti lopettaa. Hän tokaisee tehneensä moisen päätöksen joka viikko viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Päätöksen julkistaminen uudenvuodenaattona oli sen sijaan tarkoin harkittu.

– Meillä oli siinä muutaman päivän breikki. Se ei ollut keskellä joukkueen arkea, joten se (uutinen) ei häirinnyt tai sotkenut mitään, Virtanen sanoo.

Jonne VirtaSen elämä on ollut tasapainoilua kolmen eri asian välillä: jääkiekon, perheen ja alkoholinkäytön.

Alkoholinkäyttöä hän on vähentänyt roimasti. Virtanen kertoo käyneensä viimeisen vuoden aikana kolme kertaa ulkona, mitä juomiseen tulee.

Kun ura päättyy, hän haluaa antaa itsestään entistä enemmän perheelleen, johon kuuluvat puolison lisäksi 8-vuotias poika, 7-vuotias tytär ja kaksivuotias poika.

– Silloin kun muksut syntyivät, päätin, että aion olla tässä mukana, hän sanoo painokkaasti.

Jonne Virtanen on kolmen lapsen isä. Suunnitelmissa on muutto takaisin Turkuun.

Päätös pitää. Uran jälkeiset suuntaviivat alkavat hahmottua. Aikeissa on muutto takaisin synnyinkaupunkiin Turkuun.

– Haluan Turkuun ehdottomasti. Pitää vielä saada emäntä ylipuhuttua. Hänen kanssaan käyn vääntöä.

Virtaselle on jo tarjottu juniorivalmentajan töitä.

– Se on yksi asia, mitä aion tehdä. Kun olen ollut kahdeksanvuotiaan poikani kanssa hallilla, se heidän intonsa ja halunsa oppia ja pelata on jotenkin niin aitoa, Virtanen ihastelee silmät loistaen.

Jonne Virtanen haluaa olla pelaajauransa jälkeen nuorten kanssa tekemisissä.

Virtanen haluaisi muutenkin olla nuorten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä omien rankkojenkin kokemustensa pohjalta.

– Jääkiekossa on ihan hemmetisti porukkaa, ketkä yrittävät repiä sinulta rahat tai hyötyä sinusta muuten. Olen tehnyt aika paljon virheitä, joista olen oppinut, hän sanoo.

– Agenttien joukossa on paljon hupiukkoja. On vanhempia, keillä halu on hyvä, mutta ymmärrystä ei vain ole yhtään.

Virtanen mietiskelee hetken. Sitten hän tekee sen, minkä aina ennenkin: laukoo suoran mielipiteensä.

– Täällä jääkiekossa on aika itsekästä porukkaa valmentajista ja seurajohtajista lähtien. Olet tärkeä niin kauan kuin sinusta hyödytään. Minulla se lapsenusko on karissut tässä vuosien varrella. Olisi kiva, jos pystyisin jotenkin auttamaan noita nuoria. Ihan jokaista virhettä ei tarvitsisi tehdä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?