Raumalla oli tiistaina täydellinen päivä – sukupolvien unelma toteutui: ”Sydämen täyttymys” - SM-liiga - Ilta-Sanomat

Raumalla oli tiistaina täydellinen päivä – sukupolvien unelma toteutui: ”Sydämen täyttymys”

Rauma ei ole koskaan elänyt niin kuin se eli tiistaina. Ja elää vielä monta päivää, kirjoittaa Raumalla vuonna 1977 syntynyt toimittaja.

Sukupolvien unelma. Marko, Eevert ja Anton Ojala juhlivat Lukon mestaruutta.

11.5. 22:50

Rauma elää ja hengittää jääkiekkoa.

Se on käynyt selväksi viimeistään tänä keväänä. Kaupunki on värjäytynyt sinikeltaiseksi, odotuksen on pystynyt aistimaan kaikkialla.

58 vuotta, kaksi kuukautta ja 13 päivää kytenyt Rauman trauma oli syvä. Ja kun tuollainen trauma purkautuu, siinä aitaa kaatuu ja tanner tömisee.

Menoa ravintola Tifosin kattoterassilta.

Tiistai oli yksinkertaisesti täydellinen päivä Raumalla.

Maanantain viima oli muuttunut yön aikana kuin tilauksesta täydelliseksi kevätkeliksi. Aurinko paistoi, lämpö helli. Tosin raumalaisten ilmeet olisivat olleet illalla silkkaa aurinkoa, vaikka taivaalta olisi satanut jäisiä kiviä.

Koko päivän ilmassa väreili odotus, joka lupasi sukupolvien unelman toteutumista.

Lupaus piti, unelma toteutui, trauma poistui.

Jo ratkaisufinaalin aikana meno Rauman kapakoissa ja kattoterasseilla oli ennenkokemattoman riehakasta. Kun loppusummeri pärähti, Rauma repesi. Isot miehet huusivat, lauloivat ja itkivät vaimojaan, tyttöystäviään ja lapsiaan halaten.

Timce, Olli, Jarkko ja Ville juhlistivat Lukon mestaruutta.

Ensin kukaan ei oikein tiennyt, mitä nyt tapahtuu – eihän Raumalla ole juhlittu mestaruutta vuoden 1963 jälkeen. Mutta mihin muualle suunnattaisiin jääkiekkomestaruutta juhlimaan kuin torille. Suomen kolmanneksi vanhimmalle torille. Sekä sen ympäristön kapakoihin ja terasseille.

Raumalla järjestetään joka vuosi Mustan Pitsin Yö, jolloin kaupungin kadut täyttyvät paikallisista ja turisteista. Noina öinä meno on usein hurjaa.

Mutta koskaan ennen Rauman kaduilla ei ole ollut yhtä paljon ihmisiä, ja varsinkaan näillä kapeilla kaduilla ei ole koettu yhtä valtaisaa, kollektiivista riemua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kadut olivat kirjaimellisesti sinikeltaiset.

Nyt juhlitaan.

Torilla rummutettiin, tanssittiin ja laulettiin Lukon kannattajaryhmän johdolla tuntikausia. Pommit paukkuivat, autot tööttäilivät, liput liehuivat autojen ikkunoista, kuumaverisimmät kastautuivat pienissä suihkulähteissä.

Rauman sanotaan olevan kiva kesäkaupunki. Mikä tarkoittaa, että talvella siellä ei ole mitään tekemistä. Paitsi Lukon peleissä käyminen.

Raumalla ei ole ennen tavattu nähdä uimareita suihkulähteessä.

Tänä vuonna sekin ilo on viety. Mutta kun kevät koitti, koronarajoitukset hellittivät ja terasseille kokoontuminen oli taas luvallista, talven aikana entisestään kasvaneet patoutumat räjähtivät tavalla, jota on vaikea kuvailla sellaisille, jotka eivät ole tätä odotusta ja traumaa eläneet.

Raumalla purkautui jotain sellaista, että mitkään rajoitukset tai edes rakkaasta naapurikaupungista Porista kotoisin oleva perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru eivät olisi pidätelleet raumalaisten pakkautumista torille. Riemuitsemaan yhdessä toisten raumalaisten kanssa.

– Tämä on sydämen täyttymys. Niin paljon tätä on odotettu, eräs tuttu huikkasi Vanhan Rauman sydämessä vetisin silmin.

Siinä se kiteytyi.

– Meinasi jäädä kokonainen sukupolvi välistä, tuttu vielä jatkoi.

Oikeastaan jäikin.

Kyllä Raumalla nyt kelpaa.

Rauma on myös karu, jurokin kaupunki. Talven harmaudessa Raumalle eksyvä satunnainen matkaaja voisi erehtyä luulemaan, että kaupunkia on kohdannut vähintään naapurikunnasta Eurajoelta Olkiluodon ydinvoimalasta lähtenyt ydinlaskeuma. Kaupunki ja sen asukkaat näyttävät hädin tuskin elävän, ihmiset kulkevat totisina, kalpeina ja mykkinä.

Kuin kevättä, tai Lukon voittoa, odottaen.

Nyt se kevät on saapunut. Kauniimpana kuin koskaan.

Matkalla torille.

Mestaruuden jälkeisenä aamuna Rauma herää kovaan kohmeloon, mutta Rauma herää iloisena. Pomot eivät moiti rokulipäivän pitäjiä, sillä käytännössä jokainen raumalainen ymmärtää, mistä nyt on kyse.

Keskiviikkonakin Rauma riemuitsee, nauraa, laulaa ja tanssii.

Tiistaina Rauma muuttui. Kaupungin asukkaiden hymy kestää ainakin syksyyn, todennäköisesti ensi kevääseen. Rauma ei ole koskaan elänyt niin kuin se eli tiistaina. Ja elää vielä monta päivää.

Ja nyt, kun sukupolvien unelma on toteutunut, trauma häivytetty, Rauma haluaa ja aikoo kokea saman huuman uudestaan.

Raumalaiset haluavat tehdä keväisestä kiekkokarnevaalista perinteen.

Mestaruushulinaa Rauman torilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?