Karri Kivi muistelee parasta ystäväänsä Olli Lindholmia – pari kuukautta ennen kuolemaa tapahtui jotakin, joka sai hänet todella huolestumaan

Karri Kivi yritti viimeiseen asti rauhoittaa Olli Lindholmin kohtalokasta vauhtia. Hän on vihdoin valmis puhumaan 20 vuoden ainutlaatuisesta ystävyyssuhteesta.

Karri Kiven ja Olli Lindholmin 20 vuoden ystävyys päättyi 12. helmikuuta viime vuonna, kun sairauskohtaus vei Lindholmin.

8.2.2020 14:10

Jääkiekkovalmentaja Karri Kiven, 50, kodin ruokailutilan pöydällä on kehystetty pieni valokuva hymyilevästä Olli Lindholmista.

– Hymykuva ei ole Ollista ominaisin. Minulle tulee enemmän mieleen se vanha kurttunaama, joka kantaa harteillaan kaikkien ihmisten murheita, jos ei omia sattunut juuri sillä hetkellä olemaan. Toki sanoin Ollille, että mitä enemmän huolehdit ja murehdit, sen komeammin tulkitset Yön biisejä, Kivi sanoo äänessään rakkautta ja haikeutta.

Miesten ainutlaatuinen 20 vuoden ystävyys päättyi 12. helmikuuta viime vuonna, kun sairauskohtaus vei Lindholmin ajasta ikuisuuteen. Ilveksen päävalmentajana toiminut Kivi ihmetteli harjoitusten jälkeen, miksi hänen puhelimensa oli aivan poikkeuksellisesti täynnä vastaamattomia puheluita.

Kun syy selvisi, päällimmäinen tunne oli yhä jatkuva tyhjyys, ja suuri kiitollisuus.

– Minun elämääni ei koskaan enää tule sellaista ystävää kuin Olli. Se on sula mahdottomuus. Se oli niin tiivistä, intensiivistä, pyyteetöntä ja rehellistä. Tilalla on iso tyhjiö.

Kun Kivi oli vajaa vuosi sitten ehtinyt sulatella suurta osaa muistakin suomalaisista järkyttänyttä uutista vasta pienen hetken, peräti kuusi eri tiedotusvälinettä pyysi häneltä seuraavien 10 minuutin aikana kommenttia asiasta.

Kivi ei halunnut silloin asiasta avautua, mutta nyt, pienen ajallisen etäisyyden päästä, hän on valmis puhumaan asiasta laajemmin.

– Jos olisin kuullut Ollin kuolemasta jo ennen niitä helmikuun 12. päivän jäätreenejä, olisin silti mennyt ja vetänyt ne. Niin Ollikin olisi ehdottomasti halunnut, ystävänsä kanssa viimeisen kerran kuolemaa edeltäneenä viikonloppuna puhunut Kivi muistelee.

Kaksikko ajoi tuolloin samaan aikaan Tampereelta kohti pääkaupunkia, ja puhelu kesti pitkään.

Karri Kivi muisteli IS:n haastattelussa ystävyyttään Olli Lindholmin kanssa.

Kivi muistelee Lindholmia monella tavalla hämmästyttäväksi yksilöksi.

– En ole ikinä tuntenut ketään, joka olisi ensinnäkin tuntenut niin valtavan määrän ihmisiä kaikilta yhteiskunnan laidoilta. Jos Ollille uhkasi tulla seesteinen hetki, niin hän tarttui puhelimeen ja alkoi soitella ihmisiä läpi. Kyllä sieltä lopulta aina löytyi sekin, jolla meni huonosti, niin Olli pääsi ottamaan hänen murheensa omikseen. Hän pystyi auttamaan kaikkia muita – paitsi itseään.

 Minun elämääni ei koskaan enää tule sellaista ystävää kuin Olli. Se on sula mahdottomuus. Se oli niin tiivistä, intensiivistä, pyyteetöntä ja rehellistä.

Kaksikko oli 20 vuoden ajan käytännössä joka päivä silmäkkäin tai puhelinyhteydessä. Jos puhelut joku päivä jäivät väliin, seuraavana päivänä tyylivirhe paikattiin viidellä soitolla. Mitään ei jäänyt selvittämättä tai hampaankoloon.

Mutta siinä missä Kivi intensiivisen työnsä vastapainoksi on aina tarvinnut omaa tilaa ja aikaa olematta järin sosiaalinen, ystävä oli aivan toista maata. Energiatasot ja vauhti löivät Kiven ällikällä. Ystävä aisti turboahdetussa elämäntavassa myös vaaran merkit.

– En muista viimeisten 10 vuoden ajalta sellaista hetkeä, että Olli olisi vaikuttanut levolliselta. Yritin puhua hänelle rauhoittumisen ja kohtuullisuuden merkityksestä. Samaan aikaan alitajuisesti tiesin, etten onnistu näissä myyntipuheissa kovin hyvin. Olli veti kaikki tunteet ja skaalat täysillä, välimalli-sanaa hän ei ollut edes kuullut.

Kun kuolemaan oli aikaa enää 2–3 kuukautta, muun muassa musiikkiohjelma Voice of Finlandia tuomaroineen Lindholmin vauhti kiihtyi jo sellaiseksi, että Kivi huolestui oikeasti.

Lindholmin mieluisin harrastus oli punttisaliharjoittelu. Mies halusi näyttää lavalla vahvalta. Monien kovien nostosarjojen jälkeen Lindholm huokaili, miten ”suoni oli päästä katketa”.

– Salilla tietysti aina urut auki, penkkipaita päälle ja 170 kiloa ylös. Koetin varovasti sanoa, että ihan varmaan näytät lavalla hyvältä, vaikka nostaisit vain 150 kilolla. Se puhe oli kuin vettä hanhen selkään, porilaiselle äijälle. Pari kuukautta ennen kuolemaa sanoin Ollille, että jos et olisi 170 kilon mies, rauhoittaisin sinut väkisin, istuisin vaikka päälle.

Olli Lindholm viihtyi punttisalilla.

Kaksikkoa yhdistivät urheilullisen elämäntavan lisäksi myös sveitsiläinen täsmällisyyskäsitys sekä avantouinti. Lindholm saattoi sopia tapaamisen esimerkiksi kello 17.11, siinä missä se normaalisti sovittaisiin tyyliin ”siinä kymmentä yli”. Miehet myöhästyivät sovituista tapaamisista 20 vuoden aikana yhtä monesti kuin pettivät toistensa luottamuksen: nolla kertaa.

Täsmällisyyspuolella Lindholm vain lisäsi kierroksia.

– Saatettiin sopia treffit avantoon kello 17.11.42, Kivi nauraa, mutta tarkentaa varmuudeksi:

– Ne sekunnit olivat toki sellaista ollimaista huumoria. Ketään Ollia tai minua tuntevaa ei varmaan yllätä, että kommunikoinnistamme oli kaikki hörhelöt ja unelmahötöt riisuttu. Sisällötön social talk ei ollut meidän juttumme.

Karri Kivellä on kotonaan Olli Lindholmista muistuttavia esineitä.

Yksi puhelu on jäänyt dramaattisuudessaan Kiven mieleen yli muiden. Vuonna 2000 raitistunut Lindholm oli kymmenisen vuotta sitten keikkamatkalla ottanut huikan bändinsä soittajan mukista, jossa luuli olevan vain Pepsiä. Oli siellä sitäkin, värin vuoksi, mutta myös reilusti votkaa. Toipuva alkoholisti oli kauhuissaan.

– Ollin pelkoa ja ahdistusta on vaikea sanoin kuvata. En unohda sitä puhelua ikinä.

Repeämistä ei tapahtunut; Lindholm kuoli täysraittiina.

Hän oli ulkoisesti kova jätkä, mutta sisältä herkkä. Tämä aiheutti Kiven mukaan joskus hankalia tilanteita.

– Olli pyydettiin kerran ravintolakeikalla laulamaan Särkyvää juuri kuolleen nuoren tytön muistoksi. Se tuntui hänestä pahalta, lähes kohtuuttomalta. Olli oli kaikkea muuta kuin tunteeton robotti.

Vaikka miehet kertoivat toisilleen kaiken myös ammatillisista asioistaan, Kivi ei tiedä, miten kauas tulevaisuuteen Lindholm katseli Yön pomon asemasta.

– Vuonna 2021 olisi järjestetty Kirjurinluodossa massiivinen 40-vuotisjuhlakonsertti. Sen pidemmälle Olli ei tietääkseni ollut asiaa miettinyt.

Karri Kivi tunsi Yö-tähti Olli Lindholmin pintapuolisesti jo 1990-luvulta, jolloin itse kiekkoili Porin Ässissä puoli vuosikymmentä. Heti Ässiin tultuaan, 1992, Kivi sai joukkueen ykkössentteriltä Rauli Raitaselta Pori-musiikin korkeakoulun.

– Rauli soitti minulle Yön kokoelmalevyä, että tällaista täällä Porissa sitten kuunnellaan. Hankin levyn ja kuuntelin sitä autoni cd-soittimesta kuukauden joka päivä. Mutta Olli oli silloin vasta lähinnä moikkatuttu.

Yön musiikkiin Kivi rakastui niin, että myöntää edelleen saavansa kilarit, jos joku sortuu sitä hänen läsnäollessaan haukkumaan.

– Musiikinkin kautta Olli on yhä päivittäin mielessä ja iso osa elämääni.

Kun Kivi lopetti pelaamisen 2001, hän alkoi opiskella lajia toisesta näkökulmasta, Veikkaaja-lehden (nyk. Urheilulehti) Ässät-analyytikkona.

– Näin seuraavalla kaudella noin 50 Ässien peliä, ja kun Ollikin kävi katsomassa melkein kaikki samat pelit, niin alettiin tutustua syvällisemmin ja ystävystyttiin.

Olli Lindholm oli tuttu näky Porin Ässien ottelujen katsomossa. Kuva on vuodelta 2008.

Kun ystävyyttä oli jo kestänyt pari vuotta, Kivi rohkaistui kysymään Lindholmilta mieltään vaivannutta asiaa.

– Kysyin Ollilta, miksi ihmeessä hänenlaisensa supertähti pyörii minunlaiseni perusjampan kanssa.

Ystävän vastaus lämmittää Kiveä edelleen, lähes 20 vuotta myöhemmin.

– Olli sanoi, että sinulta Karri puuttuu täydellisesti minkäänlainen hyötymistarkoitus. Se on edelleen ehkä kauneinta, mitä minulle on ikinä sanottu. Oikeastaan minua ei tarvitsisi mistään muusta edes muistaa.

Kun Ässät meni Kiven päävalmennuksesta jopa sensaatiomaiseen liigamestaruuteen 2013, Lindholm oli kuin integroitu osa joukkuetta. Häntä Kivi myös viimeisen finaalin jälkeisessä tv-haastattelussa lämpimästi kiitti.

– Kysyin vuosien varrella Ollilta monesti mitä erilaisimpia ammatillisiakin vinkkejä ja koeponnistin ajatuksiani. Ollin intuitio oli uskomaton, melkein joka kerta sieltä tuli juuri oikea vastaus. Hänen kokemuspohjansa elämästä oli vertaansa vailla, sieltä kelpasi ammentaa.

Jossain kohtaa toki kulki ystävyyden rajakin.

– Kun minusta tuli Ilveksen päävalmentaja, joku ehkä olisi kuvitellut, että Olli olisi pitkään Tampereella asuneenakin kannattanut Ilvestä jopa Ässiä vastaan. No, ei todellakaan kannattanut, Kivi nauraa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?