Kommentti: TPS on SM-liigan suurin vitsi

Julkaistu:

sm-liiga
Sarjajumboksi valahtaneen TPS:n harmaa farssi on monen tekijän summa, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.
SM-liigan kriisipesäke numero yksi löytyy Turusta.

Turun Palloseura on perinteiltään ja resursseiltaan suurseura, mutta urheilullisesti mitattuna TPS on valahtanut häpeällisesti kääpiökastiin.

Ongelmat ja kysymysmerkit olivat nähtävillä jo ennen kauden alkua, mutta TPS on pystynyt kyntämään jopa odotettua raskaammin heti ensimmäisten viikkojen aikana.

Lauantain kierroksella alkukauden virallisessa kriisifinaalissa TPS otti vieraissa kuonoon HIFK:lta, joka on niin ikään aloittanut kauden tuloksellisesti heikosti. HIFK-tappio vauhditti TPS:n jumbosijalle.

HIFK:n ja TPS:n yhtenä erona on se, että paremman materiaalin lisäksi HIFK:n pelaaminen on antanut sentään viitteitä siitä, että nousu kohti keskikastia on vain ajan kysymys. TPS:n pelaamisesta on vaikea löytää tällä hetkellä toisteisuutta.

Samalla paine päävalmentaja Kalle Kaskisen ympärillä on kasvanut. Turussa oli jo ennen kautta harvinaisen negatiivinen ilmapiiri TPS:n ympärillä. Julkinen paine ja kritiikki valmennusta ja urheilujohtoa kohtaan on ollut kovaa.

Tuhnu alku on vain lisännyt ahdistusta ja kritiikkivyöryä. TPS:n logo ei ole kovassa huudossa tällä hetkellä Turussa.

Potkujen vaatiminen valmentajalle median välityksellä on raukkamaista puuhaa. Se on kuitenkin sanottava, että olosuhteisiin nähden ei olisi liigahistorian suurin yllätys, jos Kaskisesta tulisi tämän kauden toinen potkut saanut liigavalmentaja.

Urheilulehden kausiennakossa arvioimme TPS:n sijoille 7–9, mikä herätti Turun suunnalla ihmetystä. Kipakoissa palautteissa oltiin sitä mieltä, että TPS kuuluu sarjan ylempään kastiin, kuuden sakkiin.

Näillä runkosarjan sijoilla TPS on toki totuttu näkemään muutaman viime vuoden aikana, mutta loikka mestarikandidaattien joukkoon jäi ottamatta. Viime keväänä TPS ei ollut enää millään muotoa uskottava haastaja kannujahtiin.

Kehitys lakkasi ja ero sarjan kärkijoukkueisiin on kasvanut lyhyessä ajassa. Alkukausi on osoittanut tämän vastaansanomattomasti.

Suhteessa resursseihinsa TPS on SM-liigan suurin vitsi.

TPS ei ole erityisen hyvin rakennettu jääkiekkojoukkue. Kokoonpanossa on valuvikoja, jotka luonnollisesti menevät joukkueen rakennuksesta vastaavien henkilöiden piikkiin. Raportit urheilujohtaja Antero Niittymäen työnjäljestä eivät anna kovin valoisaa kuvaa.

Kokoonpanoon on täksi kaudeksi pumpattu Supercell-miljonäärien avustuksella 2,4 miljoonaa euroa mutta TPS ei ole profiililtaan sellainen joukkue, jolla voi uskottavasti kilpailla SM-liigan kärkijoukkueita vastaan.

Kun katsoo TPS:n nimilistaa yhdessä sekavan kaukalotuotteen kanssa, on vaikea saada otetta siitä, mikä on TPS:n identiteetti ja visio. Pelaajia on haalittu ympäriinsä, ja samalla omia kasvatteja on lähtenyt muihin maisemiin.

Viime kaudella timanttinen ylivoima Kaapo Kakon, Oula Palveen, Ilkka Heikkisen ja kumppanien johdolla piti joukkuetta pinnalla ja toi kivasti pisteitä plakkariin. Kun ylivoimasta on kadonnut kantavat voimat, TPS on vajonnut junnaavaksi puurtajaryhmäksi.

Vaikka Tony Sund saapui San Jose Sharksin harjoitusleiriltä Turkuun, puolustus on korkeintaan keskinkertainen. Alakerran kiekkovarmuus ja kiekollinen osaaminen ovat riittämättömällä tasolla, mikä heijastuu koko viisikon pelaamiseen.

Hyökkäyksestä löytyy Lauri Korpikosken, Ilari Filppulan ja Zach Budishin kaltaisia kokeneita, ratkaisuihin kykeneviä ydinpelaajia, mutta yleisesti joukkue on profiililtaan hidasjalkainen ja tasapaksu.

Osittain tästä syystä Kaskinen on joutunut yksinkertaistamaan TPS:n pelitapaa riskittömämpään suuntaan. Kun tempo nousee ja vastustajat alkavat kääntää peliä nopeammin kaistoilta, TPS:n vaihtoehdoksi jää usein pelin hidastaminen. Turkulaisten pelaaminen menee selviytymiseksi ja tappion välttelemiseksi.

Näin tapahtui myös lauantaina Nordenskiöldinkadulla. TPS johti ottelua pitkään maalein 1–0, mutta johtoasemassa oli enemmän HIFK:n saamattomuutta kuin TPS:n briljanttia pelin jäädyttämistä. Koko ”komeuden” kruunasi junnumainen joukkuerangaistus, jonka aikana HIFK rokotti voittomaalin.

Nyt pitää korostaa, että TPS:n harmaa farssi on monen tekijän ja tekijöiden summa. Ongelmat eivät ulotu vain kaukalotuotteeseen tai muutamiin henkilöihin.

Tällä hetkellä koko organisaatio käy tyhjäkäynnillä, mikä on sääli suomalaisen jääkiekon kannalta. Suomi-kiekko ja SM-liiga tarvitsevat vahvan ja elinvoimaisen TPS:n.

Nelisen vuotta sitten Turussa julistettiin puolipöyhkeään sävyyn, että TPS haluaa olla Euroopan paras kasvattajaseura vuoteen 2020 mennessä. No, nyt tulee kiire nousta edes Suomessa kuuden parhaan joukkoon.

TPS:n johdossa on maalailtu ja julistettu kaikenlaista viime vuosina, mutta arki ei kestä tällä hetkellä päivänvaloa oikeastaan millään osa-alueella.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt