Kommentti: Jukka Jalonen jyrisee aiheesta – SM-liiga pelaa hyvin kyseenalaista peliä

Julkaistu:

Kommentti
Mikrofonien kytkeminen jääkiekkovalmentajiin herättää suuria tunteita, mutta asia ei ole mustavalkoinen, kirjoittaa toimittaja Marko Lempinen.
SM-liigan kulisseissa kuohuu, kun SM-liigan mediayhteistyökumppani Telia on ryhtynyt asentamaan mikrofoneja valmentajille otteluiden ajaksi.

Mitä ikinä valmentaja siis pelikatkon aikana suustaan päästääkään, voi päätyä lähetykseen. Se valmentajien ja pelaajien yksityisyydestä?

Liiga ja Telia ovat varmaan tarkkaan sopineet, ettei lähetyksiin livahda mitään sopimatonta, mutta siinä tapauksessa kyse on enemmän teatterista kuin aidosta puheesta.

Näyttääkin kuin SM-liiga yrittäisi rakentaa valmennuskulttuuristaan Big Brotherin kaltaista, keinotekoista näytelmää. Ei mitään BB:ltä pois, mutta silloin kun huippu-urheilussa on tosi kyseessä, siinä ei uskoisi olevan sijaa tämänkaltaiselle reality-viihteelle.
Teliaa on helppo ymmärtää, koska se haluaa kehittää tuotettaan intohimoisesti. Pelaajat ja valmentajat ovat myös esiintyviä taiteilijoita, jotka elävät maksavasta yleisöstään. Viihteellä on kuitenkin rajansa.

Valmentamisen korkein taso vaarassa

SM-liigan valmentajien sekä ylipäätään suomalaisen kiekkovalmennuksen näkökulmasta, niin ymmärrän hyvin, että kulisseissa raivo on puhjennut. Eräs valmentaja on viestittänyt, että hän saattaa olla valmis mittauttamaan asian juridisen puolen jopa oikeudessa asti.

SM-liigan seurapomot ovat sopineet mikittämisestä jo viime keväänä, mutta viesti ei ole selvästikään tavoittanut valmentajia, jotka havahtuivat todellisuuteen oikeastaan vasta viime viikolla.

Silloin HPK:n Antti Pennasen tuomareille tarjoilema suorasukainen näkemys kiistanalaisesta tilanteesta singahti eetteriin ja otsikoihin tyrmäävällä voimalla.


Sekään ei hämmästytä, että Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen repii peliverkkareitaan, vaikka asia ei sinänsä häntä edes kosketa. Kolme MM-kultaa voittanut Jalonen painotti IS:lle, ettei hän todennäköisesti itse suostuisi ”mikitykseen”, mikäli valmentaisi SM-liigassa.

Jalosen mielestä valmennusprosessien sisällöt eivät kuulu ulkopuolisille, ja juuri näin asiasta on huippu-urheilussa aina ajateltu.

Huippu-urheilun kulissien takaisia ovia ei ole haluttu kuin korkeintaan raottaa yleisölle, mikä on lisännyt myyttisyyttä – ja edelleen kiinnostavuutta. Jalonen ja kumppanit ovat kasvaneet läpeensä verhotussa maailmassa, jossa esimerkiksi ammattisalaisuuksien paljastaminen ei ole tullut kuuloonkaan.

Mikäli valmentaja on otteluissa jatkuvan kuuntelukontrollin kohteena, hän ei pysty toimimaan omana itsenään. Ja jos valmentaja ei ole aito, se näkyy väistämättä hänen persoonassaan, mikä taas syö hänen uskottavuuttaan. Mikitetystä valmentajasta tulee helposti pelkkä aitiohaamu.

Suomen kiekkoilun kannalta uhka on, että pelaajien kehitysprosessi kärsii. Otteluiden aikainen johtaminen on tärkeä osa valmennusta. Se tähtää sekä yksilöiden että joukkueen kehittämiseen. Ja tässä kehitystyössä juuri valmentajien aitous on korvaamattoman tärkeässä roolissa.

Millaiseen totuuteen maailma on valmis?

En tältä istumalta usko, että liigavalmentajien mikittäminen palvelee edes katsojia halutulla tavalla. Tuskin kukaan on niin naiivi, että uskoo valmentajien toimivan mikki rintapielessä samalla tavoin kuin ilman sitä. Tästä päästään siihen kysymykseen, että kenelle feikkiviihteestä on hyötyä.

Tv:n tekijät haluavat jatkuvasti lisätä läpinäkyvyyttä ohjelmiinsa, mikä sekin on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Uudistuneessa maailmassa avoimuus korostuu.
Uudistusmielisten parissa peittelemätön läpivalaisu nähdään parhaana mahdollisena kehittämismuotona minkä tahansa urheilun kohdalla. Uudistusmieliset pelkäävät, että peittelyn taakse kätkeytyy epäkohtia, kuten esimerkiksi jo kohua aiheuttaneet kiusaamiskulttuuritapaukset ovat osoittaneet. Motiivi on relevantti ja perusteltu.

Koska jääkiekossa toiminnan kehittäminen on osapuolten yhteinen intressi, asiaa ei ole syytä tarkastella vain yhdeltä kantilta. Yhtä hyvin voitaisiin pohtia nyt sitä, miksi ihmeessä valmentajien metodit ja puheenparret eivät kestä avointa julkista tarkastelua. Kuuluuko valmennusprosesseissa ylipäätään olla mitään sellaista, joka ei sopisi ympäröivän yhteiskunnan silmille tai korville?


Valmennusprosessin täysi avaaminen voisi auttaa suurta yleisöä ymmärtämään, miten raadollista huippu-urheilun arki todellisuudessa on. Silloin ne, jotka eivät kulttuuria kestäisi kuunnella ja katsella, voisivat lakata seuraamasta huippu-urheilua.

Yksinkertaista se ei olisi Siitä syntyisi aika kohu, jos eri lajien valmentajien puhe joutuisi kaikkinensa läpivalaisuun. Sen jälkeen huomio ei olisi enää itse urheilussa, vaan valmentajien verbaliikassa. Nykyäänhän mistään ei saa sanoa mitään ilman, että joku loukkaantuu ja seuraa valtava somemyrsky, jossa puurot ja vellit menevät sekaisin.

Jukka Jalonen sanoo IS:n haastattelussa pelkäävänsä, että ”uudistus saattaa nakertaa valmentajien henkilökohtaisen identiteetin”. Tässä hetkessä oleellisinta onkin kysyä, millä ehdoilla tv-viihdettä voi tehdä.

Keskiössä ovat ammattia harjoittavien yksilöiden oikeudet. SM-liigan pomot ovat nyt asianosaisilta mitään kysymättä kaupanneet osan työntekijöidensä yksityisyydestä. Kiintoisa kysymys on sekin, ovatko valmentajien ja pelaajien keskinäiset aitiopuheet laillisesti vapaata riistaa.

Juuri tähän kysymykseen olisi saatava vastaus.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt