Oliwer Kaski mietti, tuleeko murrosikä koskaan ja pelasi kakkostason joukkueissa – nyt hän on SM-liigan supertykki ja takoi 2000-luvun ennätyksen

Oliwer Kaski mietti, tuleeko murrosikä koskaan ja pelasi kakkostason joukkueissa – nyt hän on SM-liigan supertykki ja takoi 2000-luvun ennätyksen

Julkaistu:

sm-liiga
Oliwer Kaski, 23, on kohdannut kiekkourallaan vastoinkäymisiä. Intohimo lajia kohtaan on aina säilynyt. Miro Heiskaselta oppia ottanut puolustaja on SM-liigakauden komeetta ja saa kauden jälkeen NHL-tarjouksia.
Oliwer Kasken kausi SM-liigassa oli täysin poikkeuksellinen. Kaski mätti puolustajan paikalta peräti 19 maalia ja yhteensä 51 tehopistettä. Vastaavaan ilotulitukseen ei ole pystynyt kukaan sitten kauden 1998–99, jolloin HIFK:n Brian Rafalski teki 53 pistettä.

Poikkeuksellinen ja erityinen on myös Kasken, 23, tie huipulle. Pienikokoisesta ja kehnosti luistelleesta kakkoskorin laitahyökkääjästä kasvoi muutamassa vuodessa isokokoinen ja paremmin liikkuva tyylikäs puolustaja sekä SM-liigan pelätyin viivapyssy.

”Vanhempien tuki auttoi tosi paljon”

Toisen polven kiekkoilija, Ässien entisen puolustajasuuruuden Olli Kasken poika, Oliwer on nyt 190-senttinen ja 85-kiloinen eli keskiarvoa isokokoisempi liigakiekkoilija.

Nykyään Kaski tunnetaan mm. erinomaisesta lämäristään, joka lähtee asennosta kuin asennosta. Juniorivuosinaan hän oli kaukalon pienimpiä, mutta sama vahvuus löytyi jo hyökkääjän pelistä.

– Olin aika snaipperi. Haistoin hyvin maalipaikkoja. Nopeutta ei hirveästi ollut, mutta minulla oli hyvä laukaus. Irtokiekoista piti taistella. Maalinteosta olen tykännyt pienestä pitäen. Se ei ole kadonnut vieläkään mihinkään, Kaski luonnehtii.

Pieni koko pakotti hyökkääjän yrittämään olla muita älykkäämpi jäällä.

– Totta kai. Murrosikä alkoi periaatteessa vasta B:n toisena vuonna tai A:n ensimmäisenä vuonna (noin 17-vuotiaana). Olin 2–3 vuoden ajan muita niin paljon fyysisesti jäljessä, ettei kaksinkamppailuissa ollut hirveästi palaa. Jouduin syöttämään paljon, koska en voinut kuskata kiekkoa niin pitkään. Siinä oppi tosi paljon pelaamaan.

Jokainen joka on joskus ollut vastaavassa tilanteessa, tietää millaisia ajatuksia nuoren päässä voi liikkua, kun murrosikä alkaa muita ikätovereita myöhemmin.

– Kyllä siinä aika paljon mietti, että tuleeko se koskaan. Olin varmaan meidän ikäluokasta viimeinen, jolla alkoi kasvupyrähdys tai murrosikä. Vanhempien tuki auttoi tosi paljon. Isä jaksoi sanoa, että kun jaksaa tehdä nyt hommia, niin siinä vaiheessa kun voima alkaa tarttumaan ja pituutta tulee, muiden pelaajien perävalot alkavat näkyä. Välillä se tuntui hölmöltä enkä tiedä, uskoinko sitä aina itsekään. Niin siinä aika lailla kuitenkin kävi.


Koska Kaski ei ollut superjuniori tai ikäluokkansa kärkinimi, kutsuja maajoukkueisiin tai huippuleireille ei näkynyt postiluukussa.

Polku rakentui Ässien juniorien kakkosjoukkueiden kautta. Sekin kehitti.

– Sain tosi paljon vastuuta. B2-junnujen I-divarissa taklataan melkeinpä enemmän kuin B:n SM-sarjassa. Piti pysyä varpaillaan, mutta sain pelata paljon. Se oli tosi kehittävää, sanoo Kaski, joka näki kuitenkin ykkösjoukkueiden harjoituksissa, missä mennään.

Kaski ei aina mahtunut pelaavaan kokoonpanoon tai Ässien ykköskokoonpanoon. 16-vuotiaana hän oli muutaman kuukauden työkomennuksella olleen isänsä kanssa Texasissa, mutta sielläkin pieni koko esti pelipaikan saannin AAA-tason joukkueesta. Jääaikaa sai heikkotasoisemmasta AA-joukkueesta Dallas Penguinsista.

 

Kyllä siinä aika paljon mietti, että tuleeko se koskaan. Olin varmaan meidän ikäluokasta viimeinen, jolla alkoi kasvupyrähdys tai murrosikä. Vanhempien tuki auttoi tosi paljon.

Kakkosjoukkueissa pelaaminen ja tietynlaiset takaiskut eivät vaikuttaneet hänen motivaatioonsa tai saaneet ikinä miettimään lopettamista.

– Ei minulla ikinä ollut mitään asenneongelmaa tai ajatusta, että siellä pelaaminen olisi rangaistus. Pyrin ottamaan sen hyvällä. Siellä pääsi pelaamaan, oli hyvä meininki ja hyviä valmentajia kuten Tomi Ojanen, entinen pelaaja. Hän näki, että minulta löytyy halua ja sain pelata paljon. Oli tosi kivaa.

Kun mietitään Kasken peliälyä, voi tehdä saman oletuksen kuin monen muun toisen polven huippupelaajan kohdalla. Kun vaikkapa Anton Lundell, Sebastian Aho ja Jesse Ylönen ovat nähneet jääkiekkoa pienestä pitäen aivan lähietäisyydeltä, pelikäsitys on senkin avulla kehittynyt kuin varkain.

Puolustajaksi

Pakin paikalle Kaski siirtyi viimeisenä kautenaan Ässien A-junioreissa syksyllä 2013. Nykyään Sportissa kiekkoileva Valtteri Viljanen oli vuotta aiemmin tehnyt saman siirron ja vaihtanut puolustajaksi, mikä edesauttoi myös Kasken valintaa.

– Jotenkin se oli aina ollut takaraivossa. Olen aina tykännyt etenkin hyökkäävistä puolustajista, ja isäkin oli puolustaja. Minulla on kuitenkin hyvä peliäly, ja luistelu ei ollut hirveän hyvää. Kuten se ei vieläkään ole erinomaista.

Ässien A:n päävalmentajana toimi siihen aikaan Petteri Niittynen. Valmennustiimissä oli mukana Ässien entinen puolustaja Risto Tuomi, joka vastasi puolustuspäässä. Kun joukkueelta puuttui hyökkääviä puolustajia, Kaskelle alettiin sovittelemaan uutta roolia.

– Kävi tuuri, että pakkivalmentajana oli niinkin legendaarinen puolustaja kuin Risto Tuomi. Sain aikamoisen roolin heti ensimmäisenä vuonna ja pelata melkein niin paljon kuin halusin. ”Rike” ja Petteri katsoivat virheitä läpi. Antoivat pelata ja kehittyä. Kehityinkin ihan hirveästi, ja en voi tarpeeksi kiittää Ristoa siitä avusta, jonka sain, Kaski sanoo.

Valmennuksella oli vielä kauden kynnyksellä pieniä epäilyjä Kasken suhteen. Riittääkö lämäri puolustajan paikalle?

Tuli A-nuorten pitsiturnaus.

– Sain heti ensimmäisessä vaihdossa tehtyä maalin, ja kolmeen peliin tuli tehot 5+3. Sitten hän sanoi, että kyllä se riittää. Sille tielle jäätiin, Kaski myhäilee.

Tuomi, Oliwerin isän Ollin vanha pelikaveri, on nähnyt Kasken kasvun aivan pikkupojasta lähtien. Hän suhtautuu omaan rooliinsa Kasken kehityksen kannalta vaatimattomasti, mutta muistelee mielellään menneitä.

– Vedin kymmenisen vuotta pakkikouluja junioreille, ja Oliwerkin oli siellä mukana vaikka pelasi vielä hyökkääjänä. Pojasta on aina näkynyt intohimo. Hän pelasi usein minun kanssani, ja tuli jo silloin hyvin selväksi, että hän nimenomaan osaa tämän pelin. Oliwerin pelipää on äärettömän hyvä. Vaikka hän oli paljon pienempi kuin kaikki muut, isompia poikia vastaan oli helppoa pelata, Tuomi muistelee.


Kaski kävi pakkijäillä noin 13-vuotiaana hyökkääjänä. Mutta miksi hyökkääjä kävi koulun jälkeen iltapäivisin puolustajille tarkoitetuissa harjoituksissa? Vastaus on napakka ja yksinkertainen.

– Siellä oli jäätä tarjolla, Kaski sanoo.

Ensimmäinen kausi pakkina tuotti A-nuorten SM-liigassa 10+27=37 tehopistettä 48 ottelussa. Siirto puolustajaksi onnistui melko mutkattomaksi, vaikka aivan alkukausi ei ymmärrettävästi ollut helppo.

– Oliwer oppi aika nopeasti, vaikka joskus joku hyökkääjä karkasi ja virheitäkin tuli. Emme me koskaan sillä tavalla ottaneet niistä kiinni, mentiin vain seuraavaan vaihtoon. Kaveri on paljon fiksumpi kuin minä, niin en minä silloin rupea niihin tarttumaan. Hän oppi nopeasti virheistään. Jos olisi välinpitämätön, niin olisi eri asia, mutta Oliwerin kohdalla sellaista ongelmaa ei ole koskaan ollut, Tuomi sanoo.

Yliopistoon

Viimeisen A-junnukautensa jälkeen Kaski muutti Yhdysvaltoihin ja meni pelaamaan Western Michiganin yliopistoon kovatasoista NCAA-kiekkoa.

Kesällä 2014 Kaski meni USHL:n Muskegon Lumberjacksin joukkueen tryouteille ajatuksenaan mennä sinne pelaamaan kauden ajaksi. Western Michiganin yliopiston, joka oli jo aiemmin ollut yhteydessä, väki oli kuitenkin katsomassa Kaskea Muskegonissa ja näki, että puolustajalle olisi paikka tarjolla.

Tarkoitus oli olla Michiganissa neljä vuotta, täysi aika, mutta pesti jäi vähän yli vuoden mittaiseksi.

– Mielestäni se oli oikea ratkaisu. Tai ehkä olisin voinut mennä USHL:ään ja sitten johonkin yliopistoon, jossa oltaisiin oltu oikeasti kiinnostuneita. Toisena vuonna paljastui, että vasta silloin tuli tietyt pelaajat, joita he olivat pidemmällä ajalla hakeneet. Se maailma on aikamoista pelinappuloilla pelaamista.

Uusi ikäluokka ajoi ohi. Peruskurssien jälkeen finanssialaan koulussa paneutunut Kaski nautti elämästään ja kovista peleistä, mutta toisen kauden alussa paljastui, että hänelle ei ollutkaan juuri käyttöä yliopistojoukkueen papereissa. Kaski sanoo kokeneensa vääryyttä.

– He eivät suostuneetkaan nostamaan stipendiäni toiseen vuoteen, vaikka oli ollut puhetta, että jos pelit menevät hyvin ja saan paikan joukkueesta, niin se nousee. Ensimmäisenä vuonna minun ei kuitenkaan ollut edes pitänyt päästä edes juuri pelaamaan, mutta pelasin melkein kaikki pelit ja pisteitä tuli hyvin.

Kasken saldo 31 yliopistopelissä oli 12 (4+8) pistettä. Hän oli joukkueensa kolmanneksi tehokkain puolustaja. Hänen saamansa stipendi oli kattanut vähän alle puolet koulun kustannuksista.

– Toisena vuotena kuitenkin sanottiin, ettei stipendi nouse. Olin ottanut koulua varten lainaa. Omilla rahoilla siellä oltiin. Yritin koulullekin siitä sanoa, kun he luulivat ja yrittivät vedota siihen, että vanhemmat maksavat kaiken. Se vähän ärsytti.

Kaskella on vielä vähän jäljellä maksamattomia opintolainoja.

– En ota niistä stressiä.

HIFK:hon

Tuli aika jättää yliopistoelämä ja nostaa kytkintä. Kaski näki, että jääminen olisi riski jääkiekkouran kannalta.

Agentti Ilkka Larva alkoi kartoittamaan uusia vaihtoehtoja Suomesta.

Seuraksi valikoitui HIFK, jonka silloinen urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas kävi keskusteluita paitsi agentin myös Kasken itsensä kanssa. Puolustajan suunniteltiin pelaavan pitkälti Mestistä Kiekko-Vantaassa, mutta visiitti jäi kolmeen otteluun. Tommi Taimi lähti KHL:ään ja HIFK:ta runtelivat tuttuun tyyliin loukkaantumiset.

– Sain paikan. Kokoonpanossa myös pysyttiin kaikennäköisten sattumien kautta ja pystyin ottamaan vakioroolin.

Ensimmäinen kausi ammattilaissarjassa ja kirkkaissa valoissa oli hieno. Kaski pelasi 36 runkosarjaottelua (2+4=6) ja 12 pudotuspelikamppailua (1+1).

– Oli kyllä tosi hienoa. Varsinkin Helsingissä. Kaikki tietävät, millainen paikka se on. Pääsin siellä aloittamaan ja heti näkemään sen. Opin paljon siitä ja seuraavasta vuodesta.


Kaski pääsi HIFK:ssa pelaamaan yhdessä mm. Miro Heiskasen kanssa. Neljä vuotta Kaskea nuorempi espoolainen teki suuren vaikutuksen.

– ”Hessun” kanssa oli hienoa pelata. Aika nopeasti näki, että mistä on kysymys. Olin jotain etukäteen lukenut, että kyseessä on kova tekijä. Niinhän se sitten oli.

Kaski arvioi, että kyseessä on nykyään jopa maailman paras puolustaja.

– Luistelu, kaikki harhautukset… Veikkaan, että kaikki hänen kanssaan pelaavat sanovat samaa. On se aika helppoa, kun tulee vaikka joku painekarvaus, niin hän voi itse hoitaa sen omilla jutuillaan. Siinä oli hienoa pelata.

Asetelma on melko harvoin sellainen, että vanhempi pelaaja ottaa mallia nuoremmasta. Heiskasen kohdalla Kasken ei tarvitse todellakaan häpeillä. Aika moni tekee varmasti nyt samaa Dallasissa ja muualla.

– No ei. Yritin ottaa mallia ja saada omaankin peliin siitä jotain mukaan. Kaikkien nuorten kannattaa katsoa hänen peliään ja ottaa mallia – jos vain pystyvät. Se ei ole helppoa.

Toinen kausi HIFK:ssa, siis 2017–18, alkoi Kasken osalta tahmeammin. Pisteitäkään ei alkukaudesta syntynyt, mutta kausi oli nousujohteinen. Kaski kehittyi, pystyi olemaan luotettava myös puolustuspäässä, ja takoi loppukaudesta myös kaivattuja tehoja. Kausi päättyi SM-pronssiin.

Jo kuukausia aiemmin hän oli päättänyt siirtyä Pelicansiin. Seuran tuleva, eli nykyinen, päävalmentaja Ville Nieminen oli yhteydessä.

– Taisi vielä olla 0+0, kun Ville soitteli. Tykkäsin siitä, että Nemo näki vähän niiden pisteiden taakse ja piti minua sellaisena pelaajana, jona itsekin näen itsekin.

Nieminen, joka itse vertaa Kaskea takavuosien NHL-puolustajaan Sergei Zuboviin, oli vaikuttunut Kasken pelityylistä.

– Hän tykkäsi siitä, miten sijoitun, käytän mailaa ja puolustan usein järjellä hakematta jättitaklauksia. ”Nemo” sanoi, ettei sitä tarvitse muuttaa. Kun voimaa ja luistelunopeutta tulee, niin puolustuspeli paranee itsestään. Ei siinä sen kummempaa ollut.


Tykkikausi

Jotain kummempaa on ollut tässä kaudessa. 19 maalia ja 51 tehopistettä ovat puolustajalta järisyttävät lukemat. Kaski on murtautunut maajoukkuetason pelaajaksi ja debytoi Leijonissa EHT:n osaturnauksessa Ruotsissa.

– Oli hieno kokemus olla ensi kertaa ikinä missään maajoukkueessa. Oli odottava fiilis ennen pelejä. Toki se vähitellen laukesi, kun sai ensimmäisen pelin. Oli kivaa nähdä, että pystyin pelaamaan kiekon kanssa samalla lailla kuin liigassakin.

Mikä tämän tykkikauden salaisuus oikein on?

Kaski asuu Lahdessa kimppakämpässä toisen puolustajan, HIFK:sta niin ikään siirtyneen, Miihkali Tepon kanssa. Teppo onkin siis paras mahdollinen henkilö raottamaan salaisuuden mysteeriverhoa. Ainakin se paljastuu, että Teppo on tehnyt kaikki kotityöt... Vai onko?

– Hah. Ei ehkä ihan kaikkea, mutta pelipäivisin hän tekee kyllä hyvät ruuat. Olemme me yrittäneet siivoamiset sun muut tehdä puoliksi, mutta ehkä hän on tehnyt vähän enemmän. Pitää antaa kredittiä sinne.

Toinen todellinen salainen ase on kuulemma mystisestä 550 kilokalorin välipalasta.

Mistä ihmeestä tässä oikein puhutaan?

– Se on yksi sellainen suklaaherkku, jossa taitaa olla 550 kilokaloria. Ei niitä ihan hirveästi tule syötyä. Silloin tällöin. Se on joku Pirkan mansikkajogurttisuklaa. Tepi on käyttänyt vähän sivellintä ja värittänyt tätä tarinaa…

Pori

Porissa ruotsinkielisen koulun läpi mm. Joel Armian, Erik Haulan, Leo Komarovin, Christian Ruutun, Sakari Salmisen ja kumppaneiden tapaan käynyt Kaski puhuu sujuvasti myös ruotsia ja englantia sekä osaa saksaa, jossa isä-Olli kiekkoili 1996–99.

Lisäksi hän on Duolingo-sovelluksella opetellut hiljattain uutta kieltä.

– Italia on lähtenyt hyvin rullaamaan. Vähän ollaan treenailtu sitä, välillä muutamakin tunti päivässä. Toivottavasti osaan sitä joku päivä, sanoo Kaski, jonka harrastuksiin on kauden aikana lukeutunut myös Duomo di Milanon kirkosta tehdyn jättimäisen palapelin kasaaminen.


Kasken kohdalla puhutaan usein porilaisuudesta – Teppokin mainitsee ylpeän porilaisen.

Kun häneltä itseltään kysyy asiasta, napakka vastaus on itse asiassa aika osuva.

– No, en tiedä. Tavallaan on hienoa nähdä, se kiinnostaa hirveästi. Jos olisin jostain muualta, tuota kysymystä tuskin tulisi. Toki siitä pitää olla ylpeä, mistä on kotoisin. Ei sitä tarvitse peitelläkään. En silti ole hirveästi tuonut sitä mitenkään esille. Yleensä se on joku muu, ketä siitä sanoo.

Jos ennusmerkkejä on uskominen, ensi kaudella Kaski liittyy Haulan, Armian ja Jesperi Kotkaniemen tapaan porilaisten NHL-pelaajien joukkoon.

Ja sitäkin asiaa hän on kommentoinut aika osuvasti.

– Katsotaan niitä kauden jälkeen. En viitsi hirveästi tässä vaiheessa spekuloida. Mutta tässäkin asiassa olisi tyhmää, jos ei haaveilisi tai haluaisi sinne päästä. Nyt keskityn vain tähän kauteen, peli kerrallaan.

Kevään pudotuspeleissä Kaski ja Pelicans voivat peli kerrallaan mennä jopa päätyyn asti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt