SM-liiga

SM-liigavalmentaja Tuomas Tuokkola sai uransa kolmannet potkut – kertoo nyt, miltä työttömäksi jääminen tuntuu

Julkaistu:

SM-liiga
Tuomas Tuokkola sai nuorempana arvokkaan ohjeen kokeneemmalta kollegaltaan.
Ylöjärveläisen kauppakeskuksen kahvilan pöydässä istuu tyynen rauhallinen Tuomas Tuokkola. Päällepäin mistään ei huomaa, että hän on tiistaista lähtien ollut työtön jääkiekkovalmentaja.

Ei katkeruutta, ei syytöksiä seuran suuntaan eikä myöskään synkistelyä omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Olemus on levollinen, vaikka runsaan kahden vuoden työ KooKoossa jäi kesken.

– Seura reagoi nyt niin kuin se reagoi, enkä voi sille mitään, 42-vuotias Tuokkola sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nykyisin Sveitsissä työskentelevä kokenut valmentajakollega Matti Alatalo evästi aikoinaan nuorta Tuokkolaa.

– Matti sanoi aika ison viisauden, kun aikoinaan lähdin JYPin A-nuorista SM-liigaan Kuopioon kakkosvalmentajaksi: ”Muista Tuomas, että valmentajana sinä et voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, ja se on vain hyväksyttävä.”

Oppi kantaa yhä 12 vuotta myöhemmin.

– Jos tätä tarinaa ajattelee, niin kaikkiin asioihin en nytkään voinut vaikuttaa. Oli huonoa tuuria, jos puhutaan niistä loukkaantumisista, joiden vuoksi tuokin urakka meni raskaaksi ja vaikeaksi.

– Asiat on hyväksyttävä ja käytävä itseni kanssa läpi, miten työni tein. Myös se pitää hyväksyä, että mitään ei välttämättä olisi voinut tehdä toisin, Tuokkola pohtii.

– Se helpottaa prosessista irtaantumista, ettei mihinkään kaappiin jäänyt luurankoja. Olen toiminut avoimesti ja rehellisesti, Tuokkola jatkaa.

Neljättä kauttaan SM-liigassa pelaavan KooKoon kausi on ollut ailahteleva. Joukkue valui sarjan toiseksi viimeiselle sijalle vähän vaivihkaa.
Kyse ei ollut perinteisestä hyvän ja huonon pelin vuorottelusta vaan pitkän hyvän vaiheen jälkeen tulleesta notkahduksesta.

– Puolitoista kuukautta sitten voitimme 12 pelistä kymmenen.

Vastaavasti 14 viime ottelua toivat vain kahdesti täyden kolmen pisteen potin.

– Sitten pahimmillaan meiltä puuttui yhdeksän pelaajaa: oli pelikielto, kaksi pelaajaa maajoukkueessa ja paljon loukkaantumisia.

– Pelasimme kovia joukkueita vastaan, olimme peleissä kiinni, mutta sitten vaan jokin osa tipahti ja päästimme muutaman helpon maalin.

– Äärettömän moni asia kääntyi meitä vastaan, mutta kun ajattelee joukkueen ja pelaajien työmoraalia ja itsensä likoon laittamista, niin joka hiton päivä jätimme kaikkemme sinne jäälle, Tuokkola kuvailee.

Tuokkolan urheiluperheen kaksi kouluikäistä lasta ja opettajavaimo ovat asuneet koko ajan perheen kotona Ylöjärvellä, jonne isä-Tuokkola autoili aina, kun tilanne salli.

– Sanotaanko näin, että kilometrejä tuli aika paljon. Totta kai se vaatii järjestelyjä ja muuta, mutta kyllä siihen kuvioon opittiinkin.

Parisataa kilometriä suuntaansa ei taitu tunnissa.

– Ei se helppoa ollut. Kun kello soi aamulla viideltä, lähdet ajelemaan ja teet työpäivän, niin onhan siinä. Ei se kuitenkaan liian suuri taakka ollut, ei missään nimessä. Moni ihminen tekee etätöitä ja sopeuttaa perheasiat niin, että arki toimii.

Monessa paikassa on mahdotonta olla yhtä aikaa.

– Ei sitä voi kiistää, että kun on tuolla viikot yksin, lapsia ja perhettä tulee ikävä. Samaan aikaan on halu hoitaa isän rooli, olla kasvattamassa lapsia ja olla läsnä, Tuokkola kuvailee.

Nyt tulleet potkut olivat Tuokkolalle uran kolmannet.

Työt KalPassa päättyivät yllättäen ennen kauden 2012–13 alkua ja Ilveksessä niin ikään kauden keskivaiheilla tammikuussa 2016.

Lisääkö tieto tuskaa, kun tiedät, millainen savotta on työstää potkuja itsensä kanssa?

– Ei, ei se lisää. Kyllä jokainen kerta on ainutlaatuinen. Ainahan se on pettymys, ja samat tunteet joutuu käymään läpi, koska työhön on laittanut kaikkensa ja halunnut viedä joukkueen menestykseen, Tuokkola sanoo.

Kun asioita suhteuttaa toisiinsa, kokonaiskuva on selvä.

– Asioille ei voi enää mitään. Muistot eivät katoa, mutta jatkuva vatvominen ei auta. Tämä on viimeinen haastattelu, jonka annan tästä asiasta. Tämän jälkeen pannaan kirjan kansi kiinni ja katsotaan, minkä tarinan uusi kirja tuo tullessaan.

Tuokkola ilmoitti jo hyvissä ajoin syksyllä, ettei jatka KooKoossa tämän kauden jälkeen.

Ajatukset uran jatkosta ovat ehtineet muhia jo paljon pidempään kuin pari päivää tällä viikolla.

Viikon päästä 43 vuotta täyttävän valmentajan ilme paljastaa ehkä enemmän kuin sanat, kun hän pohtii tulevaisuuttaan. Silti vastauskin on selvä.

– Kyllä mä valmentaa haluan. On vahva halu nähdä, tehdä ja kääntää nämä kaikki elämänkokemuksiksi.

Juttua korjattu 11.1.2019 kello 12.03: Toisin kuin ensin kerrottiin KooKoo ei pelaa Liigassa nyt kolmatta kauttaan, vaan neljättä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt