120 000 euron jääkone ei saa hyytyä SM-finaaleissa – tämä on kuskin pahin skenaario: ”Ajaminen loppuu siihen paikkaan” - SM-liiga - Ilta-Sanomat

120 000 euron jääkone ei saa hyytyä SM-finaaleissa – tämä on kuskin pahin skenaario: ”Ajaminen loppuu siihen paikkaan”

Tiedotusvälineissä puhutaan yllättävän vähän siitä, miten keskeinen rooli jääkoneella on onnistuneessa jääkiekkotapahtumassa.

Hakametsän urheilulaitoksen hoitaja Arto Muro kertoo jääkoneen toiminnasta.­

23.4.2018 12:43

Siinä se on.

Lepäämässä. Raukeana, Hakametsän betonisavannilla, ennen illan tärkeää tehtävää. Kuin leijona valmiina saalistamaan. Tai virtahepo. Valmiina tekemään... jotain virtahepojen juttuja.

Täytyy kirjoittaa hiljaa, ettei se häiriinny.

Vai pitäisikö sanoa hän?

Onko sillä muuten nimeä? Edes lempi?

– Jääkoneeksi me sitä kutsutaan, sanoo Hakametsän urheilulaitoksen hoitaja Arto Muro.

On syytä korostaa, että jääkone ei ole automaattisesti zamboni eikä Zamboni. Zamboni on tuotemerkki. Kaikkien jääkoneiden kutsuminen zamboneiksi on epätarkkaa puhetta.

Zamboneita tapaa etenkin Pohjois-Amerikassa, mutta laji on toki levittäytynyt myös Eurooppaan.

Tämä Hakametsän valioyksilö on Icebear.

Arto Murolla on pelipäivänä tärkeä tehtävä.­

Tampereen kiekkopyhätössä pelataan illalla Tapparan ja Kärppien välinen SM-liigan finaaliottelu.

Siinä valossa tuntuu hurjalta, että Arto Muro on aamutuimaan suorittanut jääkoneeseen teränvaihdon. Kuulostaa melkoiselta riskibisnekseltä lähteä pelipäivänä sorkkimaan herkkää laitteistoa, mutta näin ei ole.

– Terä vaihdetaan kerran viikossa. Hakametsän käyttöaste on yksi Suomen korkeimmista: kaksi liigajoukkuetta ja kolmet A-juniorit, jotka pelaavat koko ajan, Muro selventää.

Aamulla kahdeksalta on ensimmäinen ajo, ja viimeinen kymmeneltä. Jos on ensin A-junioreiden peli ja siihen perään liigaottelu, jäätä höylätään puolen tunnin välein iltapäivästä iltaan.

Jääkoneen toimintamekanismit eivät ole samaa monimutkaisuustasoa kuin vaikkapa hyperloop-konsepti, mutta on näissäkin omat kommervenkkinsä.

Me jääkiekkoilun kuluttajat olemme tottuneet siihen, että ottelutapahtumat ovat sujuvia kokonaisuuksia. Valtaosa katsojista suhtautuu erätaukoihin tilanteina, joissa huippu-urheilullinen jännite hetkeksi laukeaa, mutta tämä on turhan kapeakatseinen näkemys.

Erätauot ovat jääkoneen ja sen kuljettajan taistelua aikaa vastaan.

Useimmiten aika häviää kilpailun ilman suurempia ponnisteluja, mutta ilmassa on aina tiettyjä uhkatekijöitä.

Niistä kriittisimmät liittyvät lumenkuljettimeen. Se on jääkoneen tärkein osa.

Kun pelaajat poistuvat kaukalosta, jääkone saapuu estradille.­

Arto Muro kuvailee pahinta mahdollista skenaariota seikkaperäisesti ja selkeästi.

– Lumenkuljettimen kierukat siirtävät jäältä lanatun lumen säiliöön. Jos lumi kasaantuu terän taakse, terä haukkaa jäätä. Ajaminen loppuu siihen paikkaan.

Niin loppuisi myös laadukas jääkiekko, mutta Muron kymmenvuotisella vahtivuorolla kone ei ole vielä koskaan hyytynyt jäälle. Läheltä piti -tilanteita on kyllä koettu. Jopa kauden ratkaisuhetkillä.

– Viime vai oliko edellisvuonna finaalipelin jälkeen hallissa oli lämmintä ja jää pehmeää. Kone jäi hiukan väärälle säädölle, ja sohjoa syntyi aika paljon.

Jääkone hyytyi.

– Nousin pois ja sanoin, että korjatkaa aamulla. Onneksi oli finaalit jo pelattu, Muro naurahtaa.

Vaikka terän vaihtaminen on jokaviikkoinen rutiini, siihenkin liittyy riskejä. Jos terä menee vinoon, kone rouhii jäätä vain toiselta puolelta.

– Ei tarvitse olla kuin millin tai kaksi, niin jäälle tulee pelkkä raita. Mutta harvoin näinkään käy. Minulle on käynyt kerran.

Hakametsä on Suomen vanhin jäähalli ja siellä on totuttu pelaamaan isoista asioista. Näin ollen on luonnollista, että kaikki mahdolliset tukitoimet ovat kunnossa.

Niistä keskeisin on totta kai varakone.

Juuri nyt valmiudessa on harjoitushallin ajossa käytettävä laite. Se on vain kaksi vuotta vanha, kun pääkone on yli viisivuotias.

Mutta Hakametsässä eivät tulokaskoneet noin vain pääse isojen valojen loisteeseen. Paikka ylhäällä (tai tässä tapauksessa alhaalla, koska päähallin kaukalo sijaitsee maan pinnan alapuolella) täytyy ansaita: kovaa ajoa illasta toiseen, ja koko ajan parempaa jäätä luoden.

Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Jokainen kone on tasan niin hyvä kuin sen edellinen jäänajo.

Mutta kyllähän kaikenlaista pientä voi aina sattua. Kuten esimerkiksi silloin, kun Muro unohti irrottaa toisen vesiletkuista. Katosta repesi putki. Lattialla ei ollut pulaa vedestä.

Hakametsässä on nähty myös törmäystilanne. Kuljettaja ajoi epähuomiossa suljettuja luukkuja päin poistuessaan kaukalosta. Onneksi ei kovin lujaa, sillä jääkoneella pääsee nasta laudassa ehkä 20–30 kilometriä tunnissa.

Näin ollen kovin suuria törmäysnopeuksia ei pääse syntymään.

Se on hyvä asia, sillä Muron mukaan jääkone maksaa uutena yli 120 000 euroa.

Oberstdorfin MM

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?