Kommentti: Nyt on aika herätä – SM-liigan isoin ongelma ei ole kurinpidossa - SM-liiga - Ilta-Sanomat

Kommentti: Nyt on aika herätä – SM-liigan isoin ongelma ei ole kurinpidossa

On aika suunnata katseet kurinpidon tuomioita pidemmälle, jotta jääkiekosta saataisiin Suomessa turvallisempi laji, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Jussi Paasi.

19.9.2017 18:01

Käydään ensin läpi SM-liigan tämän kauden kurinpidolliset toimet. Sen jälkeen keskitytään tärkeämpiin asioihin.

Uusi kurinpitoryhmä teki ensi töikseen kaksi karmeaa virhettä: Kärppien Jari Sailio päästettiin kuin koira veräjästä, kun pelikieltoa tuli vain kolmen ottelun verran. Toinen moka oli SaiPan Cody Kunykin viiden ottelun kielto.

Olen kysynyt tapauksista mielipidettä todella monelta jääkiekkoammattilaiselta. Kattavan gallupin tulos: Sailiolle selvästi kovempi kakku, noin kahdeksan peliä. Ja saman verran Kunykille.

Yhtenäinen näkemys vallitsi myös siitä, että Ässien Matti Lamberg joutui sijaiskärsijäksi. Kurinpito paikkasi aiempia virheitään ja joutui valtavan julkisen paineen alla antamaan Lambergille isomman tuomion (10+3) kuin hän olisi ansainnut. Asiantuntijaraadin mukaan oikea tuomio olisi ollut 8 peliä. Ässien hyökkääjän teko asettuu Kunykin taklauksen kanssa samalle viivalle. Ja siihen sitten kurinpitohistorian painolasti päälle.

Tiistaina kurinpitoryhmä langetti HPK:n Niklas Frimanille neljä ottelua kieltoa ja Sportin Markus Kankaanperälle 7+5. Jos kolmen aikaisemman päätöksen kohdalla olisi ollut numero 8, voisi kurinpitoryhmän puheenjohtajalle Sampo Liusjärvelle antaa varovaiset aplodit linjakkuudesta.

Turvallisuuden tärkeimmät työkalut

Se kurinpidosta. Nyt on aika laajentaa keskustelua sinne, minne Urheilulehden jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen jo viime viikolla viittasi.

Kaikkein tärkeintä jääkiekossa on pelaajien turvallisuus. Jos siitä ei pidetä huolta, on lajilla edessä karmea tulevaisuus. Tästä kaikki lienevät yksimielisiä.

Kysymys siis kuuluu: miten jääkiekosta saadaan Suomessa turvallisempi peli? Miten päävammat kaukalossa pysyvät mahdollisimman vähäisinä?

Kurinpidon tuntuvat rangaistukset ovat hyvä ja tarpeellinen signaali puhtaamman lajin puolesta. Tarvittaessa voidaan tehdä sääntömuutoksiakin, esimerkiksi palauttaa keskialueen kahden viivan syöttö, jotta kiihtyvää pelinopeutta saadaan hillittyä ja törmäyksiä vaimennettua.

Mutta vaikka sääntöihin tehtäisiin minkälaisia muutoksia hyvänsä tai annettaisiin 100 ottelun pelikieltoja, ei kontaktilajille voisi myöntää turvallisuustakuuta.

Ismo Lehkonen on Urheilulehden asiantuntija.­

Tärkeimmät työkalut jääkiekon turvallisuuteen löytyvät pelaajalta itseltään – jos löytyvät.

– Et voi luottaa kaukalossa tuomariin, et vastapuolen joukkueeseen, et välttämättä edes omaan joukkuekaveriin. Voit luottaa ainoastaan itseesi. Kyse on puhtaasti itsesuojelusta. Jokaisella on vain yksi pää, josta täytyy itse pitää huolta, Lehkonen sanoo tällä viikolla ilmestyvässä Urheilulehdessä.

Lehkosen sanat saattavat joidenkin korviin kuulostaa armottomilta. Mutta niissä piilee totuus, sillä kaukalosta löytyy aina joku, joka rikkoo jossain vaiheessa sääntöjä – tahallaan tai vahingossa. Ylilyöntejä valitettavasti tapahtuu, eikä sattumankaan roolia voi poistaa. Ei, vaikka pelaajien keskinäinen kunnioitus olisi huipussaan.

Lehkonen puhui jo aiemmin Ilta-Sanomien haastattelussa ”ajokortista”, joka hänen näkemyksensä mukaan valitettavan monelta SM-liigapelaajalta puuttuu. Merkittävä osa nuorista pelaajista pääsee pääsarjaan nykyisin riittämättömillä taidoilla. Heitä ei ole valmistettu ammattilaissarjan koviin vaatimuksiin.

Ja se, jos mikä, on todellinen turvallisuusriski pelaajalle ja koko lajille. Nyt ei siis keskitytä tämän kauden tapauksiin, vaan koko lajin tämänhetkiseen tilaan Suomessa.

Jääkiekon evoluutio asettaa uudet vaatimukset

Toinen huomionarvoinen tekijä on jääkiekon evoluutio, jonka suunta on ollut viime vuodet selvä. Vauhti kaukalossa kiihtyy, ja vaatimukset yksilötasolla kovenevat koko ajan. Tilanteet tulevat nopeammin eteen.

NHL:ää seuraaville tämä on varmasti ollut tiedossa jo hyvän aikaa, mutta nyt lajin nykytrendit ovat rantautumassa Suomeenkin. Aktiivisuus ja tempo kasvavat, reagointiaika kaukalossa vähenee. Jokainen pystyy lyhyelläkin matematiikalla laskemaan, mitä siitä seuraa: yllättäviä kontaktitilanteita, kovempia törmäyksiä.

Muutos on merkittävä Suomessa, jossa on nyhjätty vuosikaudet hidasta ja varmistelevaa lätkäshakkia. Pelaaja on voinut tuudittautua siihen, että kukaan ei tule päälle, kun vastustaja on usein vetäytynyt pakittelemaan keskialueelle.

Nyt kun kaasua on alettu painaa SM-liigassakin, on moni (nuori) pelaaja täysin uuden tilanteen edessä. Aika kiekollisiin ratkaisuihin onkin yhtäkkiä merkittävästi lyhyempi. Ja samaan aikaan pitäisi olla pää pystyssä valmiina ottamaan taklaus vastaan.

Ei moralisointia, vaan konkretiaa

Turvallisuuden parantamisessa eivät auta vetoomukset eivätkä moralisoinnit. Vain konkretia toimii. Kurinpito näyttäisi hoitavan oman ruutunsa alun kömmähdysten jälkeen, mutta isompi työ on tehtävä muualla. Lajin kehityksestä vastaavien ihmisten on nyt keskitettävä kaikki energia niihin tekijöihin, jotka parantavat pelaajan turvallisuutta kaukalossa.

Ensimmäinen niistä on pelaajien kehittäminen junioreista asti niin, että huipputasolle tultaessa taidot vastaavat ammattilaissarjojen koko ajan kovenevia vaatimuksia. Ismo Lehkosen sanat kannattaa ottaa todesta. Jääkiekon lainalaisuuksia ei voi lakaista maton alle.

Samalla pitää aloittaa vakava keskustelu siitä, riittääkö Suomessa laatupelaajia 15 joukkueen pääsarjaan. Pitäisikö SM-liigan joukkuemäärää pienentää, jotta yksikään ”ajokortiton” pelaaja ei sinne pääsisi? Vastaus kysymykseen taitaa olla aika helppo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?