SM-liiga

SM-liigan uudella suunnalla on väistämätön seuraus: kaikki kortit paljastuvat

Julkaistu:

Kommentti
Jos SM-liigan peli todella aktivoituu, paljastuu samalla suomalaisten sarjapelaajan perustaso, kirjoittaa Tuomas Nyholm.
Tuskin yksikään jääkiekkoilua seuraava härmäläinen ihmistaimi on voinut välttyä huomaamasta, että SM-liigassa on oraalla pelin aktivoitumistrendi.

Ainakin puheen tasolla.

Mutta oletetaan, että laajamittainen aktivoituminen todella tapahtuu. Mitä siitä seuraa?

Paljon hyvää suomalaiselle kiekolle, se on selvää, mutta yhdessä suhteessa luvassa voi olla tyly realiteettitarkastus. Englanniksi se sanotaan reality check. Minä tässä vain anglismeilla vähän hassuttelin tuodakseni väriä tekstiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pelin aktivoituminen on moniulotteinen asia, täältä saatte lisätietoja termin sisällöistä, mutta miten ikinä aktivaatio kaukalossa ilmeneekin, yksi seuraus on väistämätön:

Pelaajilta vaaditaan enemmän kykyjä.

Ja se taas paljastaa suomalaisen pääsarjapelaajan todellisen tason.
Otetaan yksinkertaisin mahdollinen muutostekijä eli luistelu. Kun vauhti lisääntyy, kovassa nopeudessa tehtävien kiekollisten tekojen vaikeusaste kasvaa rajusti. Tämä on keskeinen asia aktiivisuuskeskustelussa, koska kiekollinen aktiivisuus on mahdotonta, jos limppu ei pysy pelissä mukana.

Pelaajamassasta erottuvat etenkin ne alimmat kerrostumat huomattavasti aiempaa selvemmin. Samalla syntyvät kilpailuetu ja alakynsi: hyvä ja hyvin valmennettu materiaali voi ajaa yli joukkueesta, joka on aiemmin kyennyt sitkuttelemaan eteenpäin Euroopan tahmeimmalla träpillä ja tuhannen varmistuskerroksen turvakiekolla.

***

Puolustaja seisoo maalin takana. Millaisia taitoja siihen tarvitaan?

Varmaan arvaattekin.

Hidas viivelähtö ei vaadi mitään – korostan: mitään – jääkiekkotaitoja yksilöltä. Ei tarvitse edes luistella lujaa. Keskialueen trap ei sekään vaadi mitään muuta kuin takaperinluistelua ja kyvyn suhtautua asioihin lähtökohtaisen varovaisesti. Jopa hyökkääjiltä, joiden tehtävä muuten on luistella etuperin, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Tällaisessa jääkiekossa ei kukaan kehity eikä ketään mitata. Kun peliä ei pelata, tasoeroja ei kysytä.

Heti, jos asetelma muuttuu kohti pelaavuutta, sitä paljon puhuttua aktiivisuutta kaikissa muodoissaan, alkaa bluffien paljastaminen. Lauri Laitahyökkääjä on voinut tunnollisesti hinkata omaa kaistaansa liigatasolla vuosia. Liikkua sovitussa muodostelmassa, peruutella, passailla ja peittää mailalla vähän syöttölinjoja.

Unisessa passiivilätkässä puolustava, nollavitosta pelaava oman kohtalonsa kontrollihuoneen avaimista luopuva joukkue voi sinnitellä yksittäisessä ottelussa oikeastaan ketä tahansa vastaan. Mutta jos vaikkapa JYPin materiaalilla aletaan pelata (ja pystytään fyysisesti pelaamaan) todellista korkeaoktaanikiekkoa lähemmäs 60 minuuttia kerrallaan, eroja syntyy.
Ja ne tulevat olemaan isoja eroja.

Jos SM-liigassa todella nähdään pelin laajamittainen aktivoituminen, käy saman tien selväksi, että sarjassa on aivan liikaa pelaajia, jotka eivät ole ainakaan vielä valmiita pääsarjatasolle.

Kyse on siis loppupeleissä joko joukkuemäärästä tai siitä, että maan parhaat jääkiekkoilijat harjoittaisivat ammattiaan Suomen rajojen sisäpuolella.

...ja vielä

Sulkakynäni radiolähettimeen tulleen tiedon mukaan jossain Suomi-kiekon kovassa ytimessä pohditaan tulevaisuuden sarjajärjestelmää.

Mihin ratkaisuun ikinä päädytäänkään, sen olisi syytä sisältää 12 joukkueen liiga ja 10–12 joukkueen Mestis. Välissä on urheilullinen karsinta ja taloudellinen puskurointi tukemassa mahdollisesti putoavaa joukkuetta.

Helpolta kuulostaa.

Sitähän se onkin.

TARJOUS: Urheilulehti puoleksi vuodeksi

49,00 €/6 kk * (norm. 87 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat, mm. Veikkausliiga

* Määräaikainen 6 kk:n tilaus, joka ei jatku automaattisesti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt